Suomessa kadotaan mitä moninaisimmista syistä.
Joku eksyy metsään, toinen jää illanvietosta yön syliin. Muistisairas ikäihminen lähtee omille teilleen tai nuori ottaa hatkat koulukodista.
On niitäkin, jotka katkaisevat yhteydet läheisiinsä ja poistuvat kaukomaille.
Poliisi saa joka päivä kymmeniä ilmoituksia tavalla tai toisella kadonneista henkilöistä.
Mutta tätä tapahtuu yhä harvemmin.
Moni löytyy ennen etsintää
Katoamisiin liittyviä hälytystehtäviä tuli poliisille viime vuonna noin 12 000, kun vielä vuonna 2019 määrä oli yli 20 000.
Määrä näyttää yhä laskevan, sillä tänä vuonna juuri ennen joulua luku oli hieman yli 11 000.
Lapin poliisilaitoksen vanhempi konstaapeli Risto Mertala työskentelee valtakunnallisesti kadonneiden henkilöiden etsinnän kouluttajana ja kehittäjänä.
Hän uskoo syyn ilmoitusten vähenemiseen piilevän koulutuksessa ja teknologiassa.
– Vapaaehtoisten osaaminen on lisääntynyt, alkutoimet on saatu tehokkaammiksi. Teknologian avulla omaiset pääsevät nopeammin käsiksi tiettyihin asioihin ja pystyvät itse löytämään henkilön ennen poliisin hälyttämistä.
Myös katoamisilmoitukset ovat vähentyneet
Suurin osa kadonneista löytyy viimeistään vuorokauden kuluessa.
Taustatiedot, terveydentila ja olosuhteet vaikuttavat siihen, miten nopeasti ja laajasti poliisi lähtee ihmistä etsimään.
Kun tietoa on kerätty tarpeeksi, poliisi pohtii, onko tarpeen käynnistää niin sanottu hätäetsintä.
Mikäli hätäetsinnälle ei ole tarvetta, tai henkilö on ollut kateissa pitempään, hänestä voidaan kirjata katoamisilmoitus. Niitä tehdään Suomessa tuhatkunta vuodessa.
Katoamisilmoitusten määrä on lähes puolittunut 20 vuodessa.
Yksi selitys saattaa olla siinä, että sosiaalisen median myötä ihmisten liikkeet ovat paremmin läheisten tiedossa.
Risto Mertalan mukaan jokaiseen katoamisilmoitukseen tulisi suhtautua alusta alkaen vakavasti.
– Heti kun ilmoitus tulee, on poliisin velvollisuus selvittää, onko ihminen todella kateissa vai ei. Näen sen äärimmäisen tärkeänä.
Hänen mielestään keskeistä on, kuinka tarkasti alkutoimenpiteet tehdään. Niihin liittyy olennaisesti informaation kerääminen kadonneesta henkilöstä.
– Informaatiota haetaan muun muassa menemällä kohteeseen, josta ihminen on kadonnut. Yleensä siellä selviää paljon lisää asioita. Lisäksi erilaisista rekistereistä saa tietoja.
Osa kadonneista on surmattu
Joitain kateissa olevia ei löydetä koskaan.
Tällä hetkellä poliisin rekistereissä on noin 400 avointa katoamistapausta.
Keskusrikospoliisi on arvioinut, että viisi prosenttia kaikista kateissa olevista on joutunut henkirikoksen uhriksi. Se tarkoittaa pariakymmentä henkilöä.
Risto Mertala Lapin poliisilaitokselta korostaa, että alkutoimet olisi tehtävä aina huolella myös rikoksen mahdollisuuden varalta.
Mikäli katoaminen osoittautuu myöhemmin rikokseksi, tutkinnassa voi olla jälkikäteen vaikeaa saada luotettavia havaintoja tai teknistä näyttöä.
– Suomessa ihmisellä on oikeus kadota, mutta poliisilla on velvollisuus etsiä. Jos poliisi löytää henkilön, häneltä voidaan kysyä, haluaako hän käyttää oikeutta kadota. Jos haluaa, niin asia selvä, mutta silloin poliisi on tehnyt tarpeellisen työn.
Poliisi varautuu tehtävien lisääntymiseen
Eniten poliisi saa katoamisiin liittyviä hälytystehtäviä ikäihmisistä ja muistisairaista.
Tänä vuonna niitä on tullut yhteensä lähes seitsemän tuhatta.
Muistiliiton mukaan Suomessa on noin 193 000 muistisairasta ihmistä, joista 93 000 sairastaa keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta.
Liitto on arvioinut, että vuonna 2060 keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta sairastaa 240 000 suomalaista.
Risto Mertala toteaa, että myös poliisin on varauduttava muistisairaiden määrän kasvuun.
Hän luettelee joitain toimenpiteitä.
– Etsintämenetelmän kehittäminen ja eteenpäin vieminen vapaaehtoisille. Lisäksi kansalaisille tiedottaminen siitä, millaista kadonneen henkilön etsiminen on, jotta he pystyvät auttamaan ja tekemään oikeita toimenpiteitä itse.
Myös teknologian, kuten droonien, käyttöä kadonneiden etsinnässä harjoitellaan jatkossakin.
– Minun tavoitteeni kouluttajana on, että ilmoitukset vähenisivät ja niitä tulisi mahdollisimman vähän. Se olisi meidän kaikkien kannalta hyvä.
Muistisairaiden katoamiset voivat olla työläitä
Vanhempi konstaapeli Mertala kertoo, että poliisin kannalta työläimpiä ovat yleensä pitkäkestoiset etsinnät.
– Ne vaativat aika paljon erilaista osaamista. Pitää pystyä hallitsemaan koko resurssia ja organisaatiota, joka on mukana.
Hän arvelee, että työläitä tapauksia ilmenee edelleen yhtä paljon kuin aiemmin.
Mertala sanoo, että esimerkiksi muistisairaiden henkilöiden katoamiset saattavat toisinaan vaatia pitkäkestoista etsintää, kun taas kadoksissa olevat lapset tai karanneet nuoret löydetään yleensä nopeammin.
Hän huomauttaa, että jokainen tapaus on silti omanlaisensa.
– Toinen voi viedä kolme päivää ja toinen saattaa olla puolessa tunnissa ohi, vaikka lähtökohdat olisivat samanlaiset.