Tuuli pudottelee kuuran kuorruttaman kuusikon latvuksista lunta Jyväskylän Kalliokylällä.
Metsähallituksella on täällä noin seitsemän hehtaarin metsikkö, jossa vanhimmat puut ovat arviolta 160-vuotiaita.
– Tämä on todettu arvokkaaksi alueeksi jo 90-luvun puolivälissä ja jätetty metsänkäsittelyn ulkopuolelle, kertoo metsähallituksen ympäristöasiantuntija Reijo Hokkanen.
Alue kuuluu metsähallituksen monikäyttömetsiin, joissa metsätaloutta harjoitetaan rajoitetusti.
Lumen alla lepää reilusti lahopuuta, eikä kirves ole koskenut puustoon miesmuistiin.
Onko tämä Kalliokylän alue luonnontilainen tai vanha suomalainen metsä?
Siitä päättävät viime kädessä poliitikot.
Tällä hetkellä maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö laativat valtioneuvostolle esitystä kansallisista kriteereistä vanhoille ja luonnontilaisille metsille.
Ikä on yksi mietittävä kriteeri.
Esimerkiksi 140-vuotias puu on Etelä-Suomessa hakkuiden kannalta yli-ikäinen, mutta Pohjois-Suomessa keskenkasvuinen.
Päätös vanhan metsän ja ”ei-vanhan” metsän rajasta määrittelee montako hehtaaria metsää Suomessa lähivuosina suojellaan.
Suojelun tarkoituksena on pyrkiä hidastamaan ja pysäyttämään etenevää metsäluonnon lajikatoa.
Edessä valtava inventointityö
EU edellyttää, että vuoteen 2029 mennessä kaikkien jäsenvaltioiden pitäisi löytää ja suojella kaikki kriteerit täyttävät metsät.
Kun luonnontilaisen ja vanhan metsän kansalliset kriteerit on päätetty, alkaa valtion metsissä mittava inventointityö.
Metsähallituksen Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula kertoo, että maastotöihin palkataan puolen sataa työntekijää kahdeksi seuraavaksi kesäksi.
Kartoitukset painottuvat pohjoiseen.
Kumpulan mukaan esimerkiksi puiden ikä tullaan varmistamaan kairaamalla. Lisäksi lahopuun määrä mitataan, jotta tiukkojen suojelukriteerien alueet erotetaan muusta metsästä.
Suomen luonnonsuojeluliiton entinen puheenjohtaja Risto Sulkava pitää Metsähallituksen tulevaa inventointia resurssien tuhlauksena.
– Miksi ihmeessä tutkitaan kohteita, jotka Metsähallitus itsekin on jo todennut arvokkaiksi, hän ihmettelee.
Luonnonmetsä-työryhmä on löytänyt eteläisestä Suomesta noin 20 000 – 30 000 hehtaaria METSO -suojelukriteerit täyttäviä alueita.
EU:n suojelukriteerejä ne eivät välttämättä silti täytä.
– Jos se metsien parhaimmisto ei mahdu suojeltavien joukkoon, niin pidän sitä vitsinä, sanoo Sulkava.
Sulkava oli yksi vapaaehtoisista luontokartoittajista luonnonmetsä-työryhmässä.
Lisääntyvätkö hakkuilta välttyvät hehtaarit?
Vapaaehtoinen METSO -suojelu koskee vain yksityisten omistamia metsiä.
EU:n vanhojen metsien suojelu taas kattaa sekä yksityisten että valtion metsät, eikä se ole vapaaehtoista.
Luonnontilaisia ja vanhoja metsiä arvioidaan löytyvän eniten Metsähallituksen monikäyttömetsistä aivan pohjoisimmassa Suomessa.
Tuleeko vanhojen metsien suojelu siis aidosti lisäämään metsähehtaareja, jotka eivät ole alttiina hakkuille?
– Uskon, että pinta-ala tulee kasvamaan jonkin verran, mutta määrää en lähde arvailemaan, sanoo Metsätalous Oy:n Kumpula.
Vaikka lopullisia kriteereitä suojeltaville metsille ei vielä ole tiedossa, on Metsähallituksessa tehty alustavaa haarukointia inventoitavien alueiden määrästä.
Kumpulan mukaan saatetaan puhua jopa parista sadasta tuhannesta hehtaarista.
Muun muassa luonnonmetsä-työryhmän kohteet tullaan mittamaan.
– Puhutaan tärkeästä asiasta ja siksi inventointi on tehtävä huolella. Se on selvää, että vain osa inventoitavista alueista tulee täyttämään kriteerit, hän sanoo.