Monet kunnat hankkivat palveluita in-house eli kuntayhtiöiltä ilman kilpailutusta, vaikka ne omistavat yhtiöstä vain pienen osuuden.
Erityisesti pesula-, ruoka-, ICT- ja taloushallintopalveluissa kunnilla on paljon pieniä omistusosuuksia. Osa yhtiöistä on ajan myötä kasvanut isoiksi kokonaisuuksiksi, kuten palkanlaskentaa hoitava Sarastia. Sillä on liki 300 omistajaa.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) tutkimusohjaaja Jan Jääskeläinen arvioi, että Suomessa on noin 1 200 kuntayhtiöksi luettavaa yhtiötä, joista noin 250 yhtiössä on vain pienomistajia. Joissakin yhtiöissä saattaa olla satoja omistajia, jolloin omistusosuus jää prosentin murto-osiin.
Hankintalain mukaan omistajalla, tässä tapauksessa kunnalla, pitää olla määräysvalta in-house-yhtiöön, jotta hankintaa ei tarvitsisi kilpailuttaa. Määräysvallasta ei ole laissa määritettyä prosenttiosuutta. Uudessa hallitusohjelmassa on kuitenkin esitetty omistusosuudelle kymmenen prosentin minimirajaa.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto tutkii kesään mennessä, mitä tämä vaatimus vaikuttaisi kuntayhtiöihin ja muihin samoilla markkinoilla toimiviin yhtiöihin.
Verorahoja voidaan käyttää tehottomasti
Kanta-Hämeessä maakunnallinen yrittäjäjärjestö Hämeen Yrittäjät pelkää, että kuntayhtiöt sotkevat aitoa kilpailua.
– Kun hankintoja ei kilpailuteta, riskinä on, että verorahoja haaskataan, eikä rahalla saada parasta mahdollista palvelua. Tämä herättää kysymyksen julkisen talouden hyvästä hoitamisesta, pohtii Hämeen Yrittäjien puheenjohtaja Janne Lintukorpi.
KKV:n Jääskeläinen varoittaa samasta asiasta. KKV onkin vienyt markkinaoikeuteen tapauksen, jossa sen mielestä osakkaana olevan hyvinvointialueen riittävä määräysvalta ei välttämättä täyty.
Kiinteistöbisnestä, tukipalveluita, oppilaitoksia
Hämeen Yrittäjien tekemän selvityksen mukaan Kanta-Hämeessä on 122 yhtiötä, joista kunta omistaa vähintään 10 prosenttia. 84 yhtiössä kunnilla on määräävä asema. Huomion kohteena ovat olleet erityisesti kuntien kiinteistöyhtiöt, tukipalveluita tuottavat yhtiöt ja oppilaitokset.
Erityiseen tikunnokkaan yrittäjäyhdistys nostaa Loimijoen Kuntapalvelut oy:n. Se tuottaa ateria- siivous- ja tilitoimistopalveluita.
Yhtiön suurimmat omistajat ovat Forssan kaupunki, Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymä ja Oma Hämeen hyvinvointialue. Pienomistajia ovat Lounais-Hämeen koulutuskuntayhtymä, sekä Someron kaupunki, Humppilan ja Hausjärven kunnat sekä Koski Tl.
Lintukorpi näkee vastaavaa toimintaa myös oppilaitoksissa ja niiden tytäryhtiöissä Tavastiassa, Hyriassa ja Faktiassa.
– Nämä yritykset tarjoavat laajasti yrityspalveluihin kuuluvia kehittämis- ja HR-palveluita, joita on markkinoilla saatavilla runsaasti.
Aito kilpailu voi unohtua
Koska kunnat vastaavat maapolitiikasta ja kaavoituksesta, yksityiset yhtiöt pelkäävät joutuvansa eriarvoiseen asemaan muun muassa kiinteistöbisneksessä.
– Olen saanut yhteydenottoja, joiden mukaan kuntaomisteinen yhtiö vuokraa tilojaan joillekin yrityksille alle markkinahintojen. Kyseessä on mielestämme markkinoita vääristävä toiminta. Nämä asiat tulee selvittää tarkemmin, vaatii Hämeen Yrittäjien puheenjohtaja Janne Lintukorpi.
Yksi täysin kuntaomisteinen yhtiö on Riihimäen Tilat ja Kehitys oy (RTOY). Riihimäen kaupunki omistaa sen kokonaan. Toimitusjohtaja Mika Herpiö huomauttaa, että kuntayhtiöissä on oltava tarkkana, etteivät ne sotke markkinoita.
Alennusten myöntämistä Herpiö pitää jopa vaarallisena linjana, vaikka esimerkiksi syrjäseuduilla siihen saatetaan turvautua.
– Jos kunta sekaantuu markkinoille tällä tavalla, se antaa todella huonon signaalin yksityisille toimijoille. Sellaisissa kunnissa tuskin syntyy yksityisiä toimitilahankkeita.
Toiminta halutaan avoimeksi
Hämeen Yrittäjien puheenjohtaja Janne Lintukorpi katsoo, että kuntayhtiöissä asioita saatetaan myös piilotella osakeyhtiölain taakse.
– Edes kuntapäättäjät eivät saa tietoa yhtiöistä. Kuntayhtiössä mukana olevia päättäjiä on jopa määrätty allekirjoittamaan lupaus asioiden salassapidosta.
Kilpailulaki ei kiellä julkista sektoria harjoittamasta yksityisen sektorin kanssa kilpailevaa toimintaa, mutta kilpailuneutraliteettisääntelyn tarkoitus on turvata tasapuolinen kilpailu julkisen ja yksityisen sektorin välillä.
Lainsäädäntö rajoittaa sitä, kuinka paljon kuntayhtiö voi myydä toiminnastaan ulkopuolisille. Vaihtoehtona on toimia kokonaan markkinaehtoisesti. Yksi esimerkki markkinaehtoiseksi siirtyneistä kuntaomisteisista yhtiöistä on ruokapalveluja tuottava Palmia.
Kuntayhtiö voi olla ainoa vaihtoehto
KKV:n tutkimusohjaaja Jan Jääskeläinen muistuttaa, että kilpailutilanteessa voi olla myös alueellisia eroja.
– Joillakin alueilla voi olla hyviä markkinaehtoisia toimijoita, toisilla taas ei. Tärkeintä on, että kuntayhtiöt ja muu julkishallinto eivät vääristä markkinoita.
Suurin osa kuntien omistamista yhtiöistä on perustettu tuottamaan kuntalaisille ja kuntien elinvoimalle merkityksellisiä palveluita, kuten kulttuuria, asumista, lämpöä ja vettä. Osalla kuntayhtiöistä voi olla myös iso merkitys huoltovarmuuden kannalta.
– Kunnilla on velvollisuus tarjota tiettyjä palveluita, eikä niitä välttämättä ole tarjolla yksityisillä markkinoilla. Silloin kuntayhtiö on tapa tuottaa tietty palvelu, korostaa Jääskeläinen.