Yksi lappilainen pelastuskoira-aktiivi on Matleena Kerola. Hän toimii Rovaniemen palveluskoirakerho ry:n pelastuskoirajaoston vastaavana.
Kerola on harrastanut koiria jo pitkään, ja hän halusi laajentaa harrastustaan sellaiseksi, missä saisi olla maastossa ja lisäksi myös hyödyksi muille. Niinpä hän alkoi kouluttaa omaa koiraansa Kuuta pelastuskoiraksi.
– Pelastuskoirien koulutuksen voi aloittaa ihan pennusta. Siihen sopivat kaikenlaiset rodut, jotka pystyvät liikkumaan maastossa. Koiralle opetetaan ensin hajutyöskentelyä, ja sitten sitä sovelletaan erilaisiin tilanteisiin.
Kerolan mukaan pelastuskoirina on etupäässä saksanpaimenkoiria, labradorinnoutajia ja muitakin noutajia sekä lapinporokoiria. Ne ovat rotuja, jotka työskentelevät mielellään ihmisen kanssa ja pärjäävät hyvin erilaisissa sääolosuhteissa.
Pentu motivoidaan leikillä tai herkuilla
Pennun kanssa koulutus aloitetaan siten, että se saadaan reagoimaan ihmisen hajuun ja motivoitumaan etsintään.
– Tavoitteena on, että koiralle on mieluisinta, että se löytää ihmisen hajun ja menee hajun lähteelle metsässä.
Motivaatiota voimistetaan palkitsemisella, jota jatketaan myös pennun koulutuksen jälkeen. Palkinto voi olla esimerkiksi jokin herkku tai lelu.
– Osalla se on pallo ja osalla ruoka. On tärkeää heti alussa löytää se, mikä koiraa motivoi eniten, koska siihenhän se kaikki pohjautuu, että se haluaa oikeasti löytää ihmisen luo.
Käytännössä pelastustyöhön pääsee vasta sitten, kun koira ja ohjaaja ovat läpäisseet Suomen Palveluskoiraliiton tai Suomen Pelastuskoiraliiton pääsykokeen ja viranomaisten käyttöönottotarkastuksen.
– Etsintätehtävä alkaa siten, että viranomainen sanoo, mitä hän haluaa: mikä alue tutkitaan ja millä tavalla. Sen jälkeen ohjaaja miettii, miten se tällä koiralla tehdään mahdollisimman sujuvasti. Sen jälkeen koira viedään etsintäpaikalle niin, että ei sotketa olemassa olevia jälkiä.
Lumivyöryjen ja raunioiden etsintää varten koiran tulee läpäistä erillinen käyttökoe. Esimerkiksi lumivyöryetsintöihin on Lapissa hyväksytty vain kaksi siviilikoiraa. Ne toimivat kumpikin Tunturi-Lapin alueella.
Liika pakkanen jäätää kirsun
Kova pakkanen on este tai ainakin hidaste koiran käytölle. Liika altistus kylmälle palelluttaa koiran kirsun, koska se hengittää paljon etsiessään hajujälkiä. Lisäksi on pidettävä huolta muun muassa tassujen kunnosta.
Esimerkiksi haastatteluhetkellä Rovaniemellä oli noin 25 astetta pakkasta.
– Tämmöisellä kelillä ehkä voisi puoli tuntia työskennellä, ja sitten pitäisi lämmitellä. Ja kun koira otetaan autosta ulos, niin sen pitää saada kalibroida nenänsä pakkaseen, että ei voi suoraan laittaa sitä etsintään.
Kylmyys on suurin ongelma paikoissa, joissa ei pääse lämmittelemään, eli maastossa kaukana rakennuksista ja autoteistä.
– Jos on tosi kova pakkanen, niin koiraa ei välttämättä pysty käyttämään kaikissa tilanteissa.
KORJATTU 5.1.2024 klo 10:52 otsikkoa. Kova pakkanen ei heikennä koiran hajuaistia, vaan se saa koiran kirsun eli nenänpään paleltumaan.