Yksi Hollywoodin vaikutusvaltaisimmista miehistä kuoli hiljattain lähes täydessä uutispimennossa. Phil Strubin nimi oli pitkästä urasta huolimatta harvalle tuttu. Hän työskenteli Yhdysvaltain puolustusministeriön alaisuudessa toimivan Entertainment Media Office -viraston johtajana 29 vuotta. Työhön kuului Pentagonin ja Hollywoodin välisten yhteistyöhankkeiden koordinointi.
Strubin nimi löytyy IMDB:stä virallisesti 61 elokuvan kiitos-osioista: Transformers, Black Hawk Down, Pearl Harbor, Iron Man, Godzilla… Mutta todellisuudessa hän oli vaikuttamassa yli sadan elokuvan ja satojen tv-sarjojen kulisseissa.
Pentagon tarjoaa hakemusten perusteella elokuvatuotantojen käyttöön kalustoa ja apua, jos se kokee, että elokuva esittää armeijan toimintaa halutulla tavalla. Avun hinta on, että monesti käsikirjoitukseen pyydetään muutoksia.
Asevoimien hävittäjiä ei rullata kiitoradalle armeijaan kriittisesti suhtautuville elokuville.
Yhteistyö takaa tuotantoyhtiölle valtavat säästöt ja kalustoa, jota ei saa muualta. Siksi käsikirjoitusten muutokset niellään.
Elokuvaohjaaja Michael Bay kerskaili taannoin Transformers-elokuvan pressitilaisuudessa , että hänellä on ”suora linja” Pentagoniin. Mutta kaikkien suhteet eivät ole näin lämpimät. Asevoimien hävittäjiä ei rullata kiitoradalle armeijaan kriittisesti suhtautuville elokuville. Joskus yhteistyöstä kieltäytyminen tarkoittaa, että elokuva ei koskaan näe päivänvaloa.
Suomestakin löytyy esimerkkejä puolustusvoimien ja elokuvateollisuuden yhteistyöstä, mutta toiminta ei ole ollut kovin järjestelmällistä. Kyse on ollut lähinnä jatkosotaa nostalgisoivista filmatisoinneista, kuten Tuntematon sotilas ja Rukajärven tie.
Militarisoitumisen ja elokuva-alan kaupallistumisen ristitulessa tilanne Suomessa voi kuitenkin muuttua. Ukrainan sodan sekä tuoreen Nato-jäsenyyden myötä suomalaisen yleisön nälkä uutta, geopoliittisten riskien täyttämää toimintaympäristöämme peilaavalle draamasisällölle on kasvussa.
Mediassa on myös kovin runsaasti esillä tarinoita Suomen aseteollisuuden uusista innovaatioista, tai Ukrainaan sotimaan lähteneistä suomalaisista. Tuomas Kyrön kirja Ukrainassa sotineesta suomalaisesta Aleksi Lysanderista oli jopa vuoden 2023 kesä-heinäkuun myydyin suomalainen kirja.
Sota- ja konfliktitarinat ruokkivat myös mielissämme eläviä uhkakuvia ja nojaavat ongelmallisiin stereotyyppeihin
Tuorein Puolustusvoimien kulttuuripuolen suursatsaus on Aku Louhimiehen ohjaama, syksyllä 2024 julkaistava tv-sarja Konflikti. Se on toimintasarja, jossa tuntemattomat erikoisjoukot valtaavat suomalaisen rannikkokaupungin.
Tuotannossa hyödynnettiin Puolustusvoimien kalustoa, majoitus- ja ruokapalveluita, henkilöstöä ja kuvauslokaatioita. Puolustusvoimien edustaja kertoi Ylelle, että mukaan lähdettiin, koska sarja vastaa heidän arvomaailmaansa, kasvattaa maanpuolustustahtoa ja välittää Suomen maanpuolustusratkaisuista positiivista kuvaa kansainväliselle yleisölle.
Tämä pitää varmasti paikkansa, mutta sota- ja konfliktitarinat ruokkivat valitettavan usein myös mielissämme eläviä uhkakuvia, nojaavat ongelmallisiin stereotyyppeihin sekä hämärtävät sodan raadollisuutta.
Suomea ja Yhdysvaltoja ei voi suoraan silti verrata toisiinsa. Yhdysvalloissa ei ole pakollista asepalvelusta, joten elokuvat ja sarjat nähdään siellä elintärkeänä rekrytointikanavana ja työkaluna, jonka avulla ylläpitää sotilaiden moraalia.
Pelon ja viholliskuvien värittämä mielenmaisema sysää yhteiskuntaa herkästi vaaralliseen suuntaan.
Elokuvat tarjoavat myös lukemattomissa sodissa ja vallankaappauksissa ryvettyneelle USA:lle mahdollisuuden kiillottaa brändiään, todistaa teknologista ylivertaisuuttaan ja vahvistaa ajatusta Amerikasta vapaan maailman viimeisenä puolustuslinjana.
Mutta pelon ja viholliskuvien värittämä mielenmaisema sysää yhteiskuntaa herkästi vaaralliseen suuntaan – ja näin on myös Suomessa.
Esimerkiksi Israel on nähdäkseni toteuttanut sotarikoksiin ja etniseen puhdistukseen rinnastettua voimapolitiikkaa miehittämässään Palestiinassa, mutta samaan aikaan teemme silti asekauppaa Israelin kanssa. Puolustusministerimme mukaan päätös oli kansallisen turvallisuuden nimissä ”vietävä nopeasti eteenpäin”. Tai kun oikeuskansleri pysäytti itärajan sulkemisen vedoten Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin, se sai hallituspuolueen kansanedustajat kyseenalaistamaan laillisuusharkinnan tarpeellisuuden.
Konflikti-sarjan ohjannut Aku Louhimies on kuvaillut kulttuuria ”voimakkaaksi puolustusaseeksi”. Jos jo nyt olemme valmiit joustamaan ihmisoikeuksista puolustuksen nimissä, niin Phil Strubin elämäntyöstä voisimme oppia edes sen, että kun kulttuurikin uhrataan valtarakenteiden aseeksi, se ei tee maailmasta turvallisempaa paikkaa kenellekään.
Uwa Iduozee
Kirjoittaja on dokumentaristi, jolta jäi viidennellä luokalla Tuntematon sotilas -romaani kesken.