Lahden kaupunki on jäänyt hallinto-oikeudessa toistuvasti kiinni siitä, ettei se ole selvittänyt riittävästi, sisältääkö sen antama yritystuki kiellettyä valtiontukea.
Tuomioista huolimatta kaupunki katsoo toimineensa oikein ja samoin periaattein kuin Suomessa muutkin kunnat.
Valtioneuvoston viime vuonna tekemän selvityksen mukaan kunnat tuntevat huonosti EU:n valtiontukiasioita. Suomessa ei ole myöskään tahoa, joka valvoisi tukien myöntämistä. Kunnilla on ilmoitusvelvollisuus EU-komissiolle, mutta ilmoituksia ei tehdä, sillä omasta mielestään kunnat eivät myönnä kiellettyä tukea.
Lahtelainen valtuutettu ja varatuomari Juha Tapiola (r.) epäilee, että osa kuntien myöntämistä tuista voidaan tulkita kielletyksi. Tapiola on toiminnut aiemmin vuosia Lahden kaupungin reviisorina.
– Kunnilla voi olla kiusaus tukea omia yhtiöitään, jos ne eivät tule omillaan toimeen. Jos kuntien yhtiöt eivät tule omillaan toimeen, on tehtävä jotain muuta kuin tukea niitä säännösten vastaisesti, sanoo Tapiola.
Kaupunki kiistää kiertäneensä lakia
Tapiola ja lahtelainen Seppo Korhonen ovat valittaneet yhdessä ja erikseen hallinto-oikeuteen Lahden kaupungin päätöksistä tukea omia tytäryhtiöitään. Tähän mennessä kolme valitusta on mennyt läpi - kaikki samasta syystä. Kaupunki ei ole selvittänyt riittävästi, sisältääkö tuki EU:n kiellettyä valtiontukea.
Ensimmäinen tapaus liittyi Lahden tapahtumayhtiön pääomasijoitukseen Iitin moottorirata-yhtiö Kymiringille. Toinen päätös koski Sibeliustaloa ja Lahden messuja pyörittävän tapahtumayhtiön rahoitusjärjestelyitä. Kolmannen kerran hallinto-oikeus kumosi kaupungin päätöksen, kun se yritti muuttaa Lahti Energian lainan pääomasijoitukseksi.
Tapiola ei enää niele selitystä, että Lahden kaupunki ei tuntisi sääntöjä. Hallinto-oikeuden päätökset eivät ole tuoneet muutosta kaupungin päätöksiin.
– Täällä ihan tietoisesti tehdään näitä päätöksiä. Toiminnot pysyvät täysin samana. Siinä ei ole mistään muusta kyse kuin selkeästä säännösten kiertämisestä, sanoo Tapiola.
Lahdessa vuodenvaihteessa kaupunginjohtajana aloittanut Niko Kyynäräinen kiistää tahallisuuden.
– Tietenkään tässä ei ole yritetty kiertää laintulkintaa. Kieltämättä on ollut tekijöitä, joissa meidän olisi pitänyt selvittää asioita paremmin kuin olemme tehneet. Olemme kuitenkin vakuuttuneita siitä, että emme ole antaneet varsinaista kiellettyä valtiontukea yhtiöille, sanoo Kyynäräinen.
Hallinto-oikeus ei ota kantaa siihen, ovatko Lahden kaupungin myöntämät tuet sisältäneet kiellettyä valtiontukea. Se on yksinomaan komission päätäntävallassa. Lahden kaupunki ei ole kuitenkaan tehnyt ilmoituksia komissiolle myöntämistään tuista.
Kyynäräisen mukaan muutkin suomalaiset kunnat toimivat samaan tapaan.
Komissio ei saa Suomesta ilmoituksia
Yritysten tukeminen julkisin varoin on lähtökohtaisesti kiellettyä. Monet kunnat myöntävät kuitenkin omille tytäryhtiöilleen tukea, takauksia, takuita ja pääomasijoituksia. Tuen myöntäminen on mahdollista, jos se on vähäistä tai se sopii EU:n tarkasti määrittelemiin kriteereihin. Perusperiaate on se, että julkinen tuki ei saa vääristää kilpailua.
Euroopan komission Suomen edustuston tiedotuspäällikkö Ismo Ulvilan mielestä asia on harvinaisen selvä.
– Jos on pienintäkään epäilystä siitä, että julkinen tuki sisältää kiellettyä valtiontukea, on ilmoitus komissiolle tehtävä, sanoo Ulvila.
Erityisasiantuntija Elisa Fagerström työ- ja elinkeinoministeriöstä kertoo, että kunnat ilmoittavat yritystuistaan komissiolle erittäin harvoin. Vain muutamalla kunnalla on edes rekisteröintitunnukset järjestelmään.
Tämä ei silti tarkoita sitä, että kuntien myöntämät tuet olisivat laittomia, sillä säännöissä on muutama poikkeus. Ilmoitusvelvollisuutta ei ole, jos tuki on vähäistä. Tämä tarkoittaa alle 200 000 euroa yhtä yritystä kohden kolmen vuoden aikana. Tämän vuoden alusta raja on 300 000 euroa. Ministeriön käsityksen mukaan kunnat myöntämät yritystuet ovat juuri sellaista vähäistä tukea, josta ilmoitusvelvollisuutta ei ole.
Hallinto-oikeuden kumoamissa Lahden kaupungin päätöksissä kyse oli miljoonista euroista.
Komissiolle ei tarvitse myöskään tehdä etukäteen ilmoitusta ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisista tukipäätöksistä. Tällaiset tuet kohdistuvat muun muassa kulttuuriin tai kulttuuriperinnön edistämiseen, urheiluinfrastruktuuriin, satamiin ja alueellisille lentoasemille. Jälkikäteisilmoitus on kuitenkin tehtävä määräajassa.
Työ- ja elinkeinoministeriön tiedossa on vain alle kymmenen kuntaa vuosittain, jotka ilmoittavat tämän asetuksen mukaisista päätöksistään. Tämä selviää myös komission avoimesta tietojärjestelmästä [siirryt toiseen palveluun].
Kunnilla ei ole raportointivelvollisuutta ministeriölle eikä ministeriöllä ole velvollisuutta valvoa kuntien myöntämiä yritystukia. Valvontaoikeus on yksinomaan EU-komissiolla. Fagerströmin mukaan kuntien tietämystä yritystukien myöntämisestä olisi hyvä lisätä.
– On myös yritysten oman oikeusturvan kannalta tärkeä varmistaa, että sen saama tuki ei sisällä kiellettyä valtiontukea, sanoo Fagerström.
Komissio voi määrätä yrityksen palauttamaan saamansa tuen korkojen kera. Näin kävi Helsingin bussiliikenteelle, joka joutui maksamaan 54,2 miljoonaa euroa Helsingin kaupungille takaisin korkojen kera. Yrityksen pitäisi myös itse varmistaa, ettei sen saama tuki sisällä kiellettyä valtiontukea.
Konsultin apu ei takaa lopputulosta
Kuntaliiton johtava juristi Pirkka-Pekka Lebedeffin mukaan kunnat mieluimmin luopuvat tuen myöntämisestä kuin ilmoittavat tuesta komissiolle.
– Kunnat hakevat erittäin harvoin komissiolta etukäteen hyväksyntää, koska komission käsittelyn aikataulua ja lopputulosta on vaikea etukäteen arvioida, sanoo Lebedeff.
Lebedeff jakaa ministeriön käsityksen siitä, että suurin osa kuntien tuesta on niin pientä, ettei ilmoitusvelvollisuutta ole.
Jos tuki on suurempaa, voi kunta yrittää perustella asiaa sillä, että se on markkinaehtoista eikä vääristä kilpailua. Silloin vaaditaan perusteellista selvitystä, jolla todistetaan markkinaehtoisuus. Lopullinen tulkinta on kuitenkin vain komissiolla.
Lahtelainen Seppo Korhosen mielestä kunnat hankkivat turhaan konsulttiapua kielletyn valtiontuen selvittämiseen. Lahden kaupunki sai kansainväliseltä konsulttitoimistolta apua Kymiring-osakkuuden selvittämiseen, mutta hävisi silti oikeudessa.
– Konsulttitoimisto ei pystynyt vääntämään kaupungin eduksi tätä asiaa. En ymmärrä mitä arvoa konsulttien käyttämisellä on, kun lopulta asian ratkaisee vain EU-komissio, sanoo Korhonen.