Kun nykynuoret juhlivat 60-vuotispäiviään, maapallo näyttää hyvin erilaiselta kuin tänään. Työikäisistä leijonanosa on afrikkalaisia, kun taas Euroopassa vanhuksia on paljon ja väkeä ylipäätään vain viidesosa Afrikan asukkaista.
Kysyimme Demo Finlandin vt. toiminnanjohtajalta Rilli Lappalaiselta sekä Biosin ympäristötutkijalta Ville Lähteeltä, millaiseksi Afrikan kasvu voi maailmaa muuttaa ja miltä se saattaisi näyttää 40 vuoden päästä.
Demo Finland on kaikkien eduskuntapuolueiden yhteistyöjärjestö, joka edistää demokratiaa. Bios on itsenäinen monitieteinen tutkimusyksikkö, joka ennakoi sosio-ekologisia muutoksia.
Lappalainen on myös eurooppalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestön CONCORDin puheenjohtaja.
Grafiikasta näet, että Afrikan väestön ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2064 mennessä.
Väestöennuste toteutuu tai ei toteudu
Ville Lähde toteaa heti alkuun, että ennuste Afrikan voimakkaasta väestönkasvusta voi joko toteutua tai olla toteutumatta.
– Jos syntyvyys Afrikassa pysyy ennustetun korkeana, se tarkoittaa, ettei siellä ole onnistuttu köyhyyden torjunnassa sekä koulutuksen, naisten aseman, terveydenhuollon ja sanitaation edistämisessä.
Jos Afrikassa sen sijaan saadaan nopeasti aikaan käänne parempaan, väestö ei kasva niin isoksi, Lähde arvioi.
Tikittävä aikapommi
Sekä Lähteen että Lappalaisen mukaan maailman muutoksen suunta riippuu pitkälti siitä, kykenevätkö valtiot siirtymään kilpailulogiikasta yhteistyöhön, oikeudenmukaisuuteen ja solidaarisuuteen.
Nyt talouden suuntana on ollut eriarvoisuuden kasvu, Lappalainen toteaa.
– Jos kymmenen maailman suurimman yrityksen markkina-arvo on suurempi kuin Latinalaisen Amerikan ja Afrikan yhteensä, kyllähän se kertoo, että ihan kaikki ei ole oikein tässä maailmassa.
Vuonna 2022 Afrikan osuus maailman bruttokansantuotteesta oli alle kolme prosenttia.
Lappalainen huomauttaa, että nykyisistä kahdeksasta miljardista ihmisestä viisi miljardia elää lähellä köyhyysrajaa.
Hänen mukaansa tämä on tikittävä aikapommi. Jos nuoret turhautuvat eivätkä pysty elättämään itseään kotiseudullaan, vaikutukset ovat globaaleja.
Väestöosinko tai väestöpommi
Tilanne ei ole toivoton: Afrikassa on luonnonvaroja, ja toisin kuin useimmilla muilla alueilla, väestön vanheneminen ei ole ongelma.
– Jos Afrikan väestönkasvu taittuu, siellä on lähivuosikymmeninä työikäisiä valtavasti enemmän kuin vanhuksia ja lapsia, Lähde toteaa.
Tämä antaa valtavia mahdollisuuksia. Jos maat onnistuvat kehittämään omia elinkeinoja, ne saavat niin sanottua väestöosinkoa, eli niillä on hyvän väestörakenteen ansiosta historiallisen paljon mahdollisuuksia kehittää yhteiskuntiaan.
– Mutta jos ihmisille ei ole tarpeeksi tekemistä, se voi olla väestöpommi.
Lähde uskoo, että parhaassakin tapauksessa kyse on Afrikan suotuisan kehityksen ja työpaikkojen tarpeen yhdistelmästä. Kasvava väestö tarvitsee mahdollisuuksia löytää työtä myös muualta.
Lähde ja Lappalainen huomauttavat, että Afrikan maita täytyy tukea voimakkaasti, jotta ne kehittyvät kestävästi ja hallitusti. Tämä merkitsee myös kestävämpää ja hallitumpaa kehitystä Euroopassa.
– Jos ei pidetä mahdollisena, että vauraammat maat tukevat köyhempien siirtymää tai oikeudenmukaisempaa kauppa- ja ilmastopolitiikkaa, hyvä kehitys ei ole mahdollista, Lähde sanoo.
Lappalainen pitää hölmöläisen hommana sitä, että Suomi ja moni muu maa leikkaa kehitysyhteistyövaroja.
Hän muistuttaa, ettei yhteistyötä pidä tehdä bisneslogiikalla, jossa tuloksia halutaan heti. Esimerkiksi korruption kitkentä vahvistaa oikeusvaltiota, mutta on pitkäjänteistä työtä, juristien kouluttamisesta alkaen.
Koulutus ja demokratia luovat edellytykset myös sille, että ihmiset pystyvät ottamaan vastuuta ja hoitamaan asioita niin, että hyödyt jäävät maahan.
Monet afrikkalaiset alkavat vasta nyt herätä kysymään, miksi ulkomaiset yritykset pyörittävät Afrikassa esimerkiksi kaivosteollisuutta eivätkä he itse, Lappalainen sanoo.
Hallittua tai äkillistä muuttoliikettä
Afrikan kehityksen suunta vaikuttaa myös siihen, tuleeko sieltä siirtolaisia muualle hallitusti vai äkillisesti.
Lappalainen ja Lähde pitävät muuttoliikettä jossain määrin väistämättömänä, muun muassa siksi, että ikääntyvät vauraat maat eivät pärjää ilman muualta tulevia työntekijöitä.
Lappalaisen mukaan Euroopassa joudutaan tulevaisuudessa tinkimään hyvinvoinnista jonkin verran, mutta vielä enemmän, jos emme salli ihmisten muuttaa Eurooppaan.
Hän muistuttaa, että suurin osa ihmisistä haluaa elää kotiseudullaan, jossa heillä on henkisiä ja kulttuurisia siteitä.
– Mutta jos ei ole elämisen edellytyksiä, meiltäkin on aikoinaan lähdetty muun muassa Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin. On normaalia lähteä hakemaan parempaa elämää muualta.
Lappalainen korostaa, että Euroopassa maahanmuuttajien määrät ovat pieniä verrattuna siihen, miten paljon Afrikassa on sisäisiä siirtolaisia.
Tämä voi kuitenkin muuttua, jos ilmastonmuutosta ei saada hillittyä ja suuria alueita maapallolla muuttuu elinkelvottomiksi, sanoo Lähde.
– Tämä tarkoittaa senkaltaisia muuttoliikkeitä, joista meillä ei ole historiallisia kokemuksia. On vaikea ennakoida, mitä tapahtuu, jos miljoonien ihmisten asuinalueet muuttuvat elinkelvottomiksi.
Afrikassa polttoaineen kulutus väistämättä kasvaa, kun siellä rakennetaan perusinfrastruktuuria. Keskeistä on, saadaanko sinne tukea esimerkiksi uusiutuviin energialähteisiin perustuvan järjestelmän rakentamiseksi, jotta fossiilisiin polttoaineisiin perustuva vaihe voidaan ohittaa.
Maailmanjärjestys muuttuu
Lappalaisen mukaan nykyinen monenkeskinen maailmanjärjestys natisee liitoksissaan. Esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvosto ei toimi niin kuin pitäisi.
Kehittyvien maiden äänenpainot ovat koventuneet ja ne vaativat tasapuolisempaa kohtelua, kuten pääsyä YK:n turvallisuusneuvostoon.
– Muut maat ovat kyllästyneitä, että länsi on sanellut niin monta sataa vuotta maailmanjärjestystä, sitä tullaan haastamaan. Järjestelmä muuttuu, haluamme tai emme. Kysymys on, miten. Toivottavasti ei väkivaltaisin keinoin vaan neuvotellen ja yhteistyöllä.
Yksi esimerkki muutoksesta on kehittyvien maiden yhteisön Bricsin laajentuminen. Venäjän, Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan perustamaan järjestöön liittyivät vastikään Egypti, Etiopia, Iran, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiraatit.
Tervetulleena merkkinä keskustelun mahdollisesta tasapuolistumisesta Lappalainen pitää sitä, että vauraiden maiden G20-ryhmään on liittynyt Afrikan unioni. EU on jo ollut mukana.
Myös Lähde on sitä mieltä, että jos haluamme kestävämpää kehitystä, jossa vältetään katastrofaalisia muutoksia, valtasuhteiden pitää muuttua.
– Eurooppa ei tule kehittymään turvallisesti tulevina vuosikymmeninä, jos emme turvaa parempaa kehitystä ympärysalueillamme.
Lähde huomauttaa, että monilla Afrikassa on sympatiaa Venäjää kohtaan Euroopan maiden käytöksen takia.
EU kilpailee myös Kiinan kanssa vaikutusvallasta Afrikassa. Lappalaisen mukaan ei anna hyvää viestiä yhteistyöhalusta, jos EU sulkee rajat, mutta haluaa tehdä kauppaa.
– Viisaus tulisi siitä, että olisimme suvaitsevampia, avoimempia erilaiselle yhteistyölle, Lappalainen toteaa.