Lahdessa asuva 5-vuotias Elian Kokko on tottunut vuoroviikkoasuja. Hän on elänyt puolet ajasta äidillään ja puolet isällään jo nelisen vuotta. Elian ei näe suurta eroa siinä, kumman luona hän on.
– Äidin luona on sellainen ero, että siellä ei ole pleikkaria, hän sanoo virnistäen.
Isän luona siis leikitään ja pelataan ja äidin luona leikitään ja katsotaan telkkaria, Elian selventää.
Pääsääntöisesti Elianin vuoroviikkorytmi on perjantaista perjantaihin, ja se on tarkkaan mietitty juttu.
– Sillä on merkitystä, mikä vaihtopäivä on. Meillä ainoa oikea vaihtopäivä on perjantai. On vaihdon yhteydessä jotain kivaa, mitä odottaa, yhteinen viikonloppu, Elianin isä Petri Kokko kertoo.
Toimiva vuoroasuminen vaatii hyviä välejä
Vuoroviikkovanhemmuus oli Petri Kokolle ja Elianin äidille Janina Ruokoselle itsestäänselvä valinta.
– Mielestäni lapselle on hyvä, että hänellä on molemmat vanhemmat tasapuolisesti kasvattamassa ja antamassa mallia, Ruokonen sanoo.
– Ehjä perhehän on aina paras vaihtoehto, mutta se toiseksi paras vaihtoehto on tällainen vuoroviikkosysteemi minun mielestäni. Lapsen kannalta on tosi tärkeätä, että on mahdollisuus saada sekä äidin että isän roolit kasvamiseen, Kokko toteaa.
Kokko ja Ruokonen ovat samaa mieltä myös siitä, mitä toimiva vuoroviikkovanhemmuus vaatii.
– Ehdottomasti tärkeintä on se, että olemme osanneet säilyttää hyvät välit, ilman sitä tämä ei toimisi, Kokko sanoo.
– Vuoroviikkovanhemmuus vaatii tosi hyvää kommunikaatiota ja hyviä välejä vanhempien kesken, silloin se toimii kaikkein parhaiten, Ruokonen komppaa.
Vanhempien hyvät välit ovat taanneet myös joustoa puolin ja toisin. Jos toisella on töitä tai muuta menoa jonain iltana omalla viikollaan, toinen hakee lapsen päiväkodista ja pitää hänet luonaan sen illan tai yön yli.
Vuoroasumisessa isoja eroja eri maiden välillä
Lasten vuoroasuminen eli asumisjärjestely, jossa lapsi asuu vanhempien eron jälkeen lähes yhtä paljon kummankin vanhempansa luona, on yleistynyt useissa Euroopan maissa parin viime vuosikymmenen aikana.
Turun yliopiston tutkijat ovat vertailleet lasten vuoroasumisen yleisyyttä eri Euroopan maissa.
Invest-tutkimuskeskuksen tutkimuksessa lasten vuoroasuminen on jaettu symmetriseen vuoroasumiseen, jossa lapset viettävät 15 yötä kuukaudessa molempien vanhempien luona sekä epäsymmetriseen vuoroasumiseen, jossa lapset asuvat toisen vanhemman kanssa 10–14 yötä kuukaudessa.
17 maan vertailussa maiden väliltä löydettiin isoja eroja, kertoo Turun yliopiston sosiaalityön professori Mia Hakovirta.
– On monia maita, joissa vuoroasuminen on aika harvinaista, erityisesti Itä-Euroopan maissa. Ja toisaalta on maita, joissa vuoroasuminen on yleistä, vaikka voisi toisin ajatella. Esimerkiksi Espanjassa on hyvin konservatiivinen käsitys perheestä, mutta siellä vuoroasuminen on silti hyvin yleinen järjestely eron jälkeen.
Kaikkein yleisintä vuoroasuminen oli Ruotsissa, jossa symmetrisen vuoroasumisen eron jälkeen valitsee yli 40 prosenttia lapsiperheistä. Ruotsi erottuu selvästi myös muista Pohjoismaista.
– Ruotsin tilannetta selitetään paljon sukupuoli- ja hoivarooleilla; isät osallistuvat lasten hoitoon ja hoivaan jo siinä vaiheessa, kun asutaan yhdessä, ja sitä järjestelyä halutaan usein jatkaa eron jälkeen, Hakovirta sanoo.
Ruotsissa vuoroasuminen huomioidaan paremmin
Suomessa symmetrinen vuoroasuminen oli toiseksi yleisintä, mutta ero Ruotsiin on melko suuri. Suomessa alle neljännes lapsista vietti yhtä suuren osan kuukaudesta äidin ja isän luona.
Mia Hakovirran mukaan Suomen ja Ruotsin eroa selittävät muun muassa tasa-arvotekijät ja historialliset perinteet.
Ruotsissa isät pitävät enemmän vanhempainvapaita kuin Suomessa. Ruotsi oli myös ensimmäinen Euroopan maa, jossa otettiin käyttöön yhteishuoltajuus, eli järjestely, jossa vanhemmat päättävät yhdessä lapsen asioista.
Lisäksi Ruotsissa tuetaan vuoroasumista eri tavalla kuin Suomessa.
– Ruotsissa vuoroasuminen on tavallaan tehty mahdolliseksi myös pienituloisille perheille. Vuoroasuminenhan on melko kallis järjestely, se edellyttää enemmän taloudellisia resursseja, kun pitää olla kaksi kotia, joissa lapset voivat elää normaalia arkea. Aika usein vuoroasuvat perheet ovat hyvin toimeentulevia, työssäkäyviä ja paremmista sosioekonomisista asemista.
Yksinhuoltajuus on yleisempää nuorimmilla ja vanhimmilla lapsilla. Vuoroasuminen, ja erityisesti symmetrinen vuoroasuminen, on puolestaan yleisempää kouluikäisillä lapsilla.
Tutkijat ovat myös selvittäneet, miten eri maissa tuetaan vuoroasumista esimerkiksi lapsilisäjärjestelmän, toimeentulotuen, asumistuen ja elatustuen muodossa.
Ruotsissa esimerkiksi lapsilisä voidaan jakaa vanhempien välillä, toisin kuin Suomessa, kertoo Investin projektitutkija Mari Haapanen.
– Ruotsissa on enemmän huomioitu vuoroasumisperheiden tilanteita, miten molemmilla kotitalouksilla tulee lapsista kuluja. Jos Suomessa lapsi on kirjoilla äidin luona, mutta viettää puolet ajasta isän luona ja isä on oikeutettu asumistukeen, asumistuessa ei huomioida sitä, että kodissa pitää olla tilaa myös lapselle. Joissain muissa maissa isä voisi saada korkeampaa asumistukea sen vuoksi, että lapsen takia pitää olla isompi asunto.
Vuoroasuvien lasten äidit yksinhuoltajia tyytyväisempiä
Monet aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että vuoroasumisella on positiivinen yhteys niin vanhempien kuin lastenkin hyvinvointiin.
Vuoroasumisen on havaittu olevan yhteydessä parempaan yhteistyöhön ja vähempiin ristiriitoihin vanhempien välillä eron jälkeen. Vuoroasumisella on myös yhteys lasten sosioemotionaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin.
Vuoroasuminen on myös yhteydessä äitien korkeampaan subjektiiviseen hyvinvointiin ja elämäntyytyväisyyteen. Silti yhden vanhemman, yleensä äidin luona asuminen on edelleen kaikkein yleisin vaihtoehto.
Mari Haapanen kollegoineen on tutkinut vanhempien tyytyväisyyttä elatus- ja asumisjärjestelyyn sekä äitien kokemusta taloudellisesta hyvinvoinnista.
Vuoroasuvat äidit olivat yksinhuoltajaäitejä tyytyväisempiä sekä asumisjärjestelyyn että kulujen jakautumiseen. Vuoroasuvat äidit kokivat myös harvemmin taloudellisia vaikeuksia verrattuna äiteihin, joiden luona lapsi asui pääosin.
Ylipäänsä perheissä, joissa kuluja jaettiin, oli harvemmin kokemusta taloudellisista vaikeuksista.
– Suomessa tosin perheiden taustatekijät selittivät enemmän sitä, miksi vuoroasuvat äidit kokivat taloudellisen hyvinvointinsa paremmaksi. Mutta ylipäätään tutkimuksen perusteella voi sanoa, että sillä, miten vanhemmat jakavat kuluja, on merkitystä taloudelliselle hyvinvoinnille.
Joka toinen viikko säännöllistä elämää, joka toinen omaa aikaa
Petri Kokko kertoo, että omakin elämä on vuosien varrella asettunut viikko-viikko -rytmiin. Lapsivapaalla viikolla tulee tehtyä paljon töitä ja lapsiviikolla elettyä lapsen ehdoilla.
– Lapsiviikoilla elän itsekin paljon säännöllisempää elämää. Tulee mentyä ajoissa nukkumaan, syötyä säännöllisemmin ja tulee liikuttua ulkona enemmän. Saa elää vähän omaa lapsuuttaan uusiksi.
Janina Ruokonen näkee vuoroviikkovanhemmuudessa paljon hyötyjä, vaikka vielä melko pienestä lapsesta viikon erossa oleminen harmittaakin.
– Joka toinen viikko saa omaa aikaa, voi tehdä omia juttuja ja pitää omasta hyvinvoinnista huolta, tai tehdä enemmän ja iltapainotteisemmin töitä. Se on vähän sellainen hengähdystauko.