”Kusessa ollaan”, totesi kansanedustaja Jörn Donner vuonna 1991, kun Suomi paini laman keskellä.
Pankkeja kaatui, yrityksiä meni nurin, ihmisiltä työt alta. Vyötä kiristettiin ja leikkaukset iskivät tuhoisasti moniin lapsiperheisiin.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Q-teatterissa saa kantaesityksensä Uuteen nousuun, joka kuvaa 1990-luvun lama-aikana lapsuutensa eläneitä kaveruksia.
Sen ovat kirjoittaneet Anna Brotkin (s. 1987) ja Juho Mantere (s. 1987), joilla on asiasta omakohtaista kokemusta. Mantere asui lapsuutensa Ridasjärven kylällä maaseudulla.
– Lehmät katosivat pelloilta ja ihmisiltä lähti työt. Lähipiirissäni oli työttömyyttä, alkoholiongelmia ja sitä sun tätä. Mutta oli myös paljon kaikkea ihanaa: yhteisöllisyyttä ja rakkautta, Mantere sanoo.
Näytelmäkirjailija Anna Brotkin kertoo selvinneensä lamasta vähin vaurioin. Hänellä oli duunarivanhemmat, jotka saivat pitää työpaikkansa.
– Olen elänyt aika turvatun ja onnellisen lapsuuden Hyvinkäällä. Lama ei ollut meidän perheelle iso tragedia, Brotkin sanoo.
Tekijät korostavat, että esitys ei ole mikään yhden totuuden julistus, vaan kokoelma tarinoita ja kohtaloita, jossa samaan kuvaan mahtuu myös ristiriitaisia aineksia.
Nauru puhdistaa
Näytelmässä palataan lama-aikaan. Siinä on tilanteita ja repliikkejä, joita on sattunut kirjoittajille ja heidän lähipiirilleen. Silti se ei ole autofiktio, eikä dokumenttiteatteria.
Se on tarina lapsen näkökulmasta, siitä miten lapsi ja nuori kokee tilanteen, jonka yhteiskunnallisia ulottuvuuksia hän ei ymmärrä.
Esko Aho on lapselle pelottava demoni, eikä hallituksen pääministeri. Näin siksi koska ”äiti aina on sanonut, että kaikki on Esko Ahon syytä”, kuten yksi roolihahmoista näytelmässä toteaa.
Lama oli monille traaginen asia. Sen aikana pankit pelastettiin ja ihmiset jätettiin oman onnensa nojaan selviytymään. Esitys on kuitenkin viritetty koomisesti.
Brotkin sanoo, että koomisuus syntyy siitä, millainen ihminen on aina, oli kyse sitten rauhasta, sodasta, lamasta tai nousukaudesta.
– Ihminen pysyy aika pikkumaisena ja naurettavana. Kurjuus tai lama ei ylevöitä ihmistä, vaan tuo esiin piirteitä, jotka ovat koomisia, Brotkin sanoo.
Myös Juho Mantereelle ihminen on aina koominen. Erityisesti laman kaltaisissa mahdottomissa tilanteissa hän ajattelee, että on puhdistavaa nauraa kamalille asioille.
– On paljon kivempi nauraa kuin synkistellä. Totta kai tässä on synkkä pohjavire, mutta ennen kaikkea se on hauska, hän sanoo.
Tekijät uuden nousun äärellä
Anna Brotkin ja Juho Mantere ovat esityksessä uuden äärellä. Mantereelle Uuteen nousuun on ensimmäinen ohjaus Q-teatteriin sen taiteellisena johtajana. Mantere aloitti viisivuotisen Q-teatterikautensa vuoden 2023 alussa.
Uuteen nousuun -esityksen rooleissa nähtävät Satu Tuuli Karhu, Miro Lopperi, Olli Riipinen ja Anna-Sofia Tuominen kiinnitettiin teatterin ensembleen samaan aikaan kuin Manterekin.
Mantere on aiemmin ohjannut Q-teatteriin muun muassa Toksisen Kabareen (2021). Lahden Vanhaan Jukoon hän dramatisoi ja ohjasi toisen suomalaisen selviytymiskamppailun Tuntemattoman sotilaan (2022).
Q-teatterin uutena taiteellisena johtajana Mantere aikoo jatkossa painottaa esityksiä, jotka ovat ”kiinni ajassa”.
– Aristoteles sanoi, että teatterin tehtävä on palauttaa ihmisten elämänhalu. Se on pompöösi väite, mutta siinä on jotain hirveän oikeata. Teatterin ei pidä olla eskapistista huttua, eikä kylmää älyllistä pyörittelyä.
Parhaimmillaan teatteri on Mantereelle aaltoliikettä tunteen ja älyn välillä.
Anna Brotkin tunnetaan erityisesti tv-sarjojen, kuten Aikuisten, käsikirjoittajana. Uuteen nousuun on hänen ensimmäinen tekstinsä ammattiteatteriin.
Teatterille kirjoittaessa mieli piti kääntää uuteen asentoon, sillä ruuduilla, valkokankailla ja näyttämöillä vallitsevat eri lainalaisuudet. Brotkin näkee, että tv:tä ja elokuvaa kirjoittaessa ollaan kiinni konkretiassa ja realismissa.
– Kirjoitetaan aina sellaista, mitä voidaan kameralla tallentaa. Teatterissa aikaa ja totuutta voi käsitellä aivan eri tavalla. Asioita voi yhdistellä yllättävämmin ja useammat asiat ovat mahdollisia.
Lama oli ydinkokemus
Mantereen ja Brotkinin tapaan vuonna 1987 syntyneistä on tehty THL:n tutkimus, jossa on seurattu, miten ikäluokka on elämässä pärjännyt. Tutkimuksesta käy ilmi muun muassa, että suuri osa ikäluokasta selvisi aikuisuuteen hyvin, mutta osalla oli suuria ongelmia. Noin kolmasosa ikäluokasta oli esimerkiksi joutunut turvautumaan toimeentulotukeen ja kärsinyt mielenterveysongelmista.
Miten Mantere ja Brotkin kokevat lapsuuden laman. Millaisia aikuisia se heistä teki? Mantereelle lama oli ydinkokemus.
– Ei ole uskoa tulevaisuuteen. Ei uskalla ottaa asuntolainaa, eikä tehdä pitkälle meneviä päätöksiä. Syynä on se kokemus, että kaikki voi tuhoutua milloin vain ilman omaa syytä.
Brotkin on samoilla linjoilla. He ovat kasvaneet ajatukseen, että asiat voivat mennä miten vain.
– Sitä haluaa elää tässä ja nyt, koska ei voi olla koskaan varma, mitä huomenna tapahtuu.
Brotkin toivoo, että koska on osoitettavissa, että lama-ajan leikkaukset vaikuttivat hänen ikäluokkansa hyvinvointiin negatiivisesti, koetusta otettasiin opiksi.
– Että ei tehtäisi tämän ajan lapsille samoja virheitä, mitä silloin tehtiin. Luotettaisiin tutkimukseen siitä, ettei lapsiperheisiin kannata kohdistaa leikkauksia.
Anna Brotkin ja Juho Mantere: Uuteen nousuun kantaesitys 15.2. helsinkiläisessä Q-teatterissa.