Lapissa on pitkä historia ympäristön käyttöön liittyvistä ristiriidoista. Niihin kuuluvat muun muassa Kemijoen valjastaminen, poro- ja maatalouden välinen kilpailu, kaivokset sekä metsien suojelu.
Näiden ohi ovat nyt nousemassa kiistat uusista energiahankkeista. Niin sanottu vihreä energia tarvitsee paljon sähköä, ja sitä ei voi tuottaa ilman vaikutuksia ympäristöön.
– Vihreään siirtymään liittyvä tuulivoimarakentaminen ja kaivokset ovat nousseet viime aikoina metsäkysymysten ohi, jotka on saatu aika isolta osin selvitettyä ja sovittua, sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Seija Tuulentie.
Ei vain muutosvastarintaa eikä nimbyilyä
Tornionjokivarren isot tuulivoimalahankkeet ovat nostaneet pintaan jopa sellaisia ajatuksia, että ne saattavat aiheuttaa paikallisille samanlaisen trauman kuin Kemijoen valjastaminen aikoinaan.
Toisessa ääripäässä on käsitys, jonka mukaan tuulivoimaloiden vastustus on tyypillistä NIMBY (not in my back yard) -ajattelua, eli perustuu siihen, että kukaan ei halua niitä omalle lähiseudulleen.
Seija Tuulentie pitää perusteltuna ajatusta, että isoilla tuulivoimalapuistoilla saattaa olla isoja vaikutuksia ympäristön asukkaisiin.
– Se muuttaa niin paljon maisemaa ja ympäristöä, että ihan merkittävä muutos se on. Ei sitä voi kuitata pelkästään NIMBY-ajatteluna, sillä se koskettaa vahvasti ihmisiä ja ihmisten elämänpiiriä.
Tuulentien mukaan isojen ympäristöhankkeiden vastustusta ei voi myöskään laittaa yleisen muutosvastarinnan piikkiin.
– Se, että ei tiedetä, miten jokin asia oikeasti vaikuttaa, aiheuttaa epävarmuutta ja muutoksen vastustamista. Mutta ei sitä tietenkään voi kuitata, että tämä on vain tämmöistä muutosvastarintaa.
Jos antaa pirulle pikkusormen...
Seija Tuulentien mukaan usein huoli ympäristön käytön muutoksista liittyy siihen, että pieni muutos voikin muuttua myöhemmin suureksi.
Eli ensin menetetään asioiden hallinta, kun suostutaan johonkin, ja sitten siihen ei voi enää vaikuttaa. Varsinkin, jos päätökset tulevat etelästä.
– Pohjoisessa monien muutosten koetaan tulevan etelästä. Jos päätöksentekijät ovat muualla ja asiat sanellaan tänne, se tietenkin vielä entisestään lisää vastarintaa ja epäluuloa muutosta kohtaan.
Joskus vastustus voi muuttua kannatukseksi, kun nähdään, että pelot eivät toteutuneetkaan ja muutos olikin itse asiassa hyväksi.
– Kyllähän luonnonsuojelualueisiin ja etenkin kansallispuistoihin suhtautuminen on muuttunut tosi paljon. Ehkä aiemmin koettiin juuri tämä pelko siitä, että se aiheuttaa taloudellisia menetyksiä. Nyt on huomattu vähitellen, että se päinvastoin toimii matkailussa tietynlaisena takeena hienosta luonnosta.
Yksi esimerkki on Muoniossa Rauhala–Kutuniva-tie, jota vastustettiin näyttävästi sen rakennusaikoihin. Nyt tietä käyttävät Tuulentien mukaan kaikki.
– Muistan, kuinka siellä oli kettingeissä mielenosoittajia. Siellä varmaan ajateltiin, että jos nyt nakerretaan kansallispuistoa, niin siitä se sitten laajenee, ja puistoa nakerretaan lisää jatkossa.