Suomen laki ja saamelaisten poronhoito ovat ristiriidassa keskenään. Tällä hetkellä Suomen poronhoitolaki ei tunnusta saamelaista poronhoitoa ja siihen kuuluvia siidoja. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan tilanne heikentää saamelaisen poronhoidon asemaa.
Porosaamelaiset ovat perinteisesti noudattaneet omia kirjoittamattomia lakejaan siidoissa. Siida on pohjoissaamenkielinen sana, joka tarkoittaa tokkakuntaa eli yhdyskuntaa, joka hoitaa poroja yhdessä.
Yhdessä paliskunnassa voi olla useita eri siidoja. Suomen poronhoitoalue on kuitenkin virallisesti jaettu vain paliskuntien kesken. Tämä voi aiheuttaa ristiriitaa, kertoo enontekiöläinen väitöskirjatutkija Anne-Maria Magga.
Jos esimerkiksi jonkin paliskunnan alueelle suunnitellaan kilpailevaa maankäyttöä, se voi paliskunnan kokonaispinta-alaan suhteutettuna vaikuttaa pieneltä alueelta. Kun samaa asiaa katsotaan siidan näkökulmasta, voi se koskea jopa puolta siidan alueista, toteaa Magga tutkimuksessaan.
– Siidat eivät voi siirtyä toisten siidojen maille eivätkä naapuripaliskuntiin tai -maihin.
Laki ei tunne siidarajoja.
– Se on tietenkin ongelma, kun paliskunnan sisällä toimii useampia siidoja, mutta laki ei mainitse siidoja eikä siidarajoja. Tämä johtaa siihen, että viranomaiset ja valtio eivät ota huomioon siidoja ja niiden oikeuksia tuomioistuimissa tai päätöksenteossa.
Magga on tutkinut siidajärjestelmän lainsäädäntöä sekä poronhoidon maankäyttöä koskevia oikeusperiaatteita. Hän väitteli aiheesta perjantaina 1. maaliskuuta Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa.
Saamelaisessa poronhoidossa lähtökohtana on poron kunnioitus
Siidojen kirjoittamattomat lait näkyvät yhä siidojen maankäytössä ja päätöksenteossa. Ne siirtyvät vanhemmilta lapsille käytännön töiden kautta, kertoo Magga.
– Siidoilla on siidarajat ja ihmiset seuraavat niiden rajoja poronhoitotöissä.
Yksi keskeisimmistä ajatuksista saamelaisessa poronhoidossa on Anne-Maria Maggan mukaan ymmärrys säästää ja suojella laidunmaita tulevia sukupolvia varten. Lisäksi tärkeää on myös kunnioitus poroa kohtaan eläimenä: poroa ei ajatella pelkästään taloudellisena toimeentulona vaan se on saamelaiskulttuurin, kielten ja yhteiskunnan perusta.
Yhtenä esimerkkinä Magga nostaa viime aikoina saamelaisalueelle tehdyt malminetsintävaraukset ilman niiden siidojen lupaa, joiden laidunalueille varaukset on tehty.
Ajatus maiden omistamisesta myös eroaa länsimaisesta omistamiskäsityksestä. Yksittäiset saamelaiset eivät esimerkiksi omista maata, vaan maa kuuluu kollektiivisesti siidoille, kertoo Magga.
– Länsimaiseen omistusajatteluun kuuluu se, että sitä voi myydä, siitä saa tuottoa ja sillä voi kasvattaa varallisuutta. Esimerkiksi jos ihminen omistaa tontin, niin sitä voi hallita täydellisesti, kuvailee Magga väitöstilaisuudessaan.
Saamelaisporonhoitajat haluavat oman poronhoitolain
Saamelaiset poronhoitajat ovat esittäneet oman poronhoitolain säätämistä. Viime kesänä 11 saamelaispaliskuntaa marssi ulos Paliskuntain yhdistyksen kokouksesta. Paliskunnissa koettiin, että yhdistys ei ota saamelaista poronhoitoa huomioon.
Suomessa on yhteensä 54 paliskuntaa. Poronhoitolain mukaan ne kaikki kuuluvat Paliskuntain yhdistykseen, joka on kaikkien Suomen paliskuntien ja poronhoitajien kattojärjestö.
Tällä hetkellä saamelaispaliskunnat selvittävät oman poronhoitohallinnon perustamista saamelaisten kotiseutualueelle.
– Uskon, että tämä on ajankohtainen aihe, ja siinä mielessä tutkimuksesta on varmasti hyötyä porosaamelaisille, sanoo tutkija Anne-Maria Magga.
Tutkimusta varten hän haastatteli saamelaisia poronhoitajia ja analysoi saamelaisten kertomaperinnettä. Hän on tutkinut siidoja Käsivarren, Kaldoaivin ja Näkkälän paliskunnissa.
Suullisen perinteen tutkimisessa hän hyödynsi Kanadan alkuperäiskansojen moderneja tutkimusmenetelmiä.
– Se oli sinänsä aika helppoa, koska lainsäädäntö on aika samanlaista. Ne toimivat samoin kuin alkuperäiskansojen lait: ne ovat suullisia ja siirtyvät käytäntöjen kautta.