Kuka muistaa vielä Kalle Parantaisen? Hän on se hiihtäjä, joka härkäpäisesti piti Suomen cupin viestissä oman kaistansa viime viikonloppuna kansallissankari Iivo Niskasen kustannuksella, mitä sitten pitkin viikkoa on puitu useissa instansseissa.
Perjantain eli avauspäivän tapahtumat Lahden maailmancupissa todistivat taas kerran, että huippu-urheilussakin eilisen kohu on yhtä tuore kuin mediamaailmassa eilisen lehti.
Ei kaksi palkintosijaa Suomen sprinttiviestijoukkueille aivan astronominen ajatus toki ollut, mutta sen toteutuminen oli kaikkea muuta kuin todennäköistä. Viimeksi perinteisen parisprinttiä oli maailmancupissa hiihdetty juuri Lahdessa yli viisi vuotta sitten; silloin Iivo Niskanen hiihti Ristomatti Hakolan kanssa kolmanneksi.
Naiset olivat olleet edelliskerran pallilla yli 10 vuotta sitten tammikuussa 2014, kun Aino-Kaisa Saarinen ja jo edesmennyt Mona-Liisa Nousiainen sijoittuivat Nove Mestossa toiseksi.
Eipä tätä suomalaista paraatimatkaa turhan usein ole siis maailmancupissa kilpailtukaan. Krista Pärmäkoski on arvokisoissa hiihtänyt parisprinttiä kuuden eri hiihtäjän kanssa. Hyvin kuvaavaa on, että Johanna Matintalon kanssa hän pääsi nyt irti ensimmäisen kerran Suomen paraatimatkalla.
Vuonna 2005 arvokisaohjelmaan saapunut parisprintti on tuottanut Suomelle yhdeksän MM- tai olympiamitalia.
Vuorokauden voittomarginaali
Vaikean kauden lopussa hyvään kuntoon intoutuneen Pärmäkosken ilmeet kertoivat, että kakkossija merkitsi tänä keväänä uransa kukaties paketoivalle 12 arvokisamitalin naiselle ainakin yhtä paljon kuin Kuopion Suomen cup Iivo Niskaselle.
Ei sen enempää Ruotsin ykkösjoukkueen 25 sekunnin – tällä matkalla noin vuorokautta vastaavan ajanjakson – voittomarginaalista, mutta onnettaret tanssivat nyt innoissaan Pärmäkosken ja Matintalon tahdissa. Saksan ja Ruotsin kakkosjoukkueen kaatumiset maksoivat toiselle paljon ja toiselle kaiken; lisäksi Norjan kakkosjoukkueelta meni yksi vaihto niin sanotusti täysin vihkoon.
Eipä siinä, kaikki otetaan.
Miesten kilpailussa lopputulosta enemmän kiinnosti Iivo Niskasen vire ennen jopa koko kauden määrittävää 20 kilometrin (p) väliaikalähtöä lauantaina.
Ei alkuviikon muissa otsikoissa paistatellut Niskanen Lahdessa mihinkään ihmelentoon lähtenyt, mutta esitys oli varsinkin kilpailun vanhentuessa täysin mukiinmenevä. Niskasen virettä kiinnostavammaksi asiaksi nousikin finaalin kestäessä ihan muu asia: saisiko pitkän linjan taistelija, täksi kaudeksi hienosti kehittynyt Lauri Vuorinen vihdoin ensimmäisen palkintopallisijansa maailmancupissa?
Gallialainen kompuroi
Tällä kertaa onnettaren nimi oli Jules Chappaz. Planicassa 2023 sprintin MM-yllätyspronssia ottanut ranskalainen kaatui omalla päätososuudellaan niin sanotusti suorilta jaloilta ja ilman apuja stadionin takasuoralle. Tämän, ja vain tämän, ansiosta Vuoriselle ylipäätään aukesi sauma päästä Richard Jouven kanssa tutkimaan maalikamerakuvia, joista VAR tällä kertaa löysi suomalaisen ruumiinosan maaliviivan etupuolelta kilpailun kolmantena.
Iivo ja Kerttu Niskanen ovat ainoa sisaruspari, joka on Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n lajeissa voittanut maailmancupissa tai arvokisoissa samana päivänä henkilökohtaisen kilpailun. Aivan äkkiseltään ei myöskään muistu mieleen toista ”virallista” pariskuntaa, joka olisi samana päivänä ottanut palkintosijoituksen, kuten Vuorinen ja Matintalo perjantaina.
