Vuoden merkittävin elokuvajuhla on taas taputeltu. Oscarit jaettiin Hollywoodissa Suomen aikaa varhain maanantaiaamuna.
Etukäteen uumoiltiin, että gaala olisi Oppenheimerin juhlaa. Ja niinhän se oli. Christopher Nolanin massiivinen draamaelokuva ydinpommin isästä J. Robert Oppenheimerista voitti yhteensä seitsemän Oscaria.
Gaalan alla puhutaan paljon ehdokaskampanjoissa rakennetuista narratiiveista. Elokuvissa on kyse tarinoista, mutta niin on elokuvapalkinnoissakin.
Nolan on ollut Oscar-ehdokkaana viidesti ennen tätä vuotta ja ohjannut Mementon, Yön ritarin sekä Dunkirkin kaltaisia rakastettuja elokuvia. Silti alan isoimmat palkinnot ovat karttaneet häntä.
Hänellä oli hyvä tarina, ja akatemian jäsenistä osa näki tämän mahdollisuutena palkita brittiohjaaja hänen urastaan. Momentum on ollut Nolanin puolella viime kesästä asti.
Toki Oppenheimer on myös haastavasta aiheesta taiten tehty draama, joka tuotti maailmanlaajuisesti yli 870 miljoonaa euroa. Syitä palkitsemiseen riitti.
Nolan palkittiin ohjauksesta sekä tuottajana parhaasta elokuvasta.
Illan tiukin kisa
Oppenheimerin voittokulku tarkoitti sitä, että yllätykset olivat gaalassa vähissä.
Kiinnostavin kisa nähtiin naispääosan kategoriassa. Poor Thingsin Emma Stone ja Killers of the Flower Moonin Lily Gladstone olivat ennakkoveikkauksissa käytännössä tasoissa.
Oma tuntumani on, että narratiivi kääntyi viimeisten viikkojen aikana Gladstonen puolelle, mutta se ei lopulta riittänyt. Stone voitti 35-vuotiaana toisen Oscarinsa Yorgos Lanthimosin viistosta aikuisten fantasiakomediasta.
Gladstone on joka tapauksessa ottanut paikkansa Yhdysvaltain kiinnostavimpien nuorten näyttelijöiden joukossa. Kelly Reichardtin Certain Women -elokuvassa (2016) pienen läpimurtonsa tehnyt näyttelijä on tullut nyt tutuksi miljoonille katsojille.
Häviö näin tasokkaassa kategoriassa – vastassa olivat myös saksalaissensaatio Sandra Hüller, arvostettu Carey Mulligan ja konkari Annette Bening – ei ole häpeä.
Katsojaluvut laskevat
Oscar-gaala on ollut viime vuosina isojen kysymysten äärellä.
Gaalaa on moitittu liian valkoiseksi ja amerikkalaiseksi, mihin on reagoitu lisäämällä kansainvälisten ja ei-valkoisten akatemiajäsenten määrää. Tämän seurauksena gaalassa on palkittu kaikenlaisia elokuvia korealaisesta Parasitesta tieteiskomedia Everything Everywhere All at Onceen.
Se, että gaalassa on palkittu yhä erikoisempia elokuvia, on tietenkin mahtava juttu. Samalla on alkanut tuntua siltä, että Oscarit painivat jonkinlaisen identiteettikriisin kanssa. Onko kyseessä yhdysvaltalaisen viihde-elokuvan juhla vai eurooppalaisten festivaalien jatke?
Jälkimmäisten korostuminen ei välttämättä ainakaan auta katsojaluvuissa, jotka ovat laskeneet melkein vuosittain.
Tämän vuoden gaalassa Cannesin elokuvajuhlien kaksi pääpalkintoa saaneet The Zone of Interest ja Putoamisen anatomia saivat yhteensä kymmenen ehdokkuutta sekä lopulta kolme palkintoa. Aika harva gaalan Yhdysvalloissa televisioineen ABC:n katsoja on niitä nähnyt.
Vastapainona olivat toki vuoden isoimmat ilmiöt Barbie ja Oppenheimer.
Kymmeniä Kenejä ja Alaston John Cena
Juontajasta eivät katsojaluvut ainakaan jää kiinni. Viidettä kertaa gaalaa luotsannut Jimmy Kimmel hoiti jopinsa varmasti.
Alkumonologissaan kokenut talk show -juontaja tykitteli vuoroin pistäviä herjoja ja vähän noloja isävitsejä. Kimmelillä on kyky olla häijy tavalla, joka ei tunnu epäreilulta.
Myöhemmin lavalla nähtiin muun muassa alaston John Cena sekä Jeff Goldblumille lähettämistään alastonkuvista satuillut Kate McKinnon. Alatyyliset tai lapsellisetkin vitsit toimivat pääosin oikein hyvin.
Yksi hauskimmista hetkistä tuli gaalan loppupuolella, kun Kimmel luki Donald Trumpin uunituoreen somepostauksen, jossa Yhdysvaltain entinen presidentti lyttäsi Kimmelin juontotaidot.
– Eikö sinulla ole jo selliinmenoaika? Kimmel kuittasi. (”Isn't it past your jail time?”)
Toinen palkintojen ulkopuolinen huippukohta oli Ryan Goslingin esittämä I'm Just Ken -kappale. Lavalla nähtiin kymmeniä eri Kenejä – ja yksi Slash – ja esitys laajeni lopussa yhteislauluksi yleisön kanssa. Mikrofoniin pääsi myös Barbien ohjaaja Greta Gerwig, jolle ei Oscar-ehdokkuutta herunut.
Gerwig näytti kuvissa onnelliselta, eikä ihme. Vaikka Oppenheimer vei keskeiset palkinnot, on ihan mahdollista, että järjestyksessään 96:s Oscar-gaala jää historiaan gaalana, jossa kaikki puhuivat Barbiesta.