Maskulaisessa havumetsässä on rauhallista. Hiljaisuuden rikkoo korpin satunnainen rääkynä. Jostain kaukaa kuuluu yllättäen hömötiaisen iloinen laulu samalla kun kevään viimeinen lumikerros narskuu metsässä kävelevän pöllötutkijan kenkien alla.
Turun yliopiston emeritusprofessori Erkki Korpimäki on tutkinut pöllöjä yli 50 vuotta. Hän tietää, että Maskun maisemista on turha etsiä helmipöllöjä.
– Helmipöllö on kadonnut Lounais-Suomesta ja etelärannikolta jo 1990-luvun alkupuolella, Erkki Korpimäki sanoo.
Keltasilmäinen ja vaaleanaamainen siivekäs on ollut Suomen runsaslukuisin petolintu, mutta 2000-luvun aikana helmipöllökanta on kääntynyt roimaan laskuun.
Korpimäen mukaan helmipöllöjen määrä laskee koko Suomessa noin kahden prosentin vuositahtia. Koko maassa pesii enimmillään noin 8 000 paria myyräkannasta riippuen (Luontoportti).
Mitä merkitystä sillä on, jos esimerkiksi helmipöllön kanta laskee? Tähän Erkki Korpimäellä on suora vastaus.
Räkättirastaan kokoinen pöllölaji pitää tutkijan mukaan huolta niin metsien kuin ihmisten terveydestä.
– Helmipöllö pitää myyräkannat kurissa. Kun myyräkannat ovat korkealla, ne aiheuttavat metsäntaimille jopa miljoonien eurojen tuhoja. Lisäksi esimerkiksi metsämyyrä levittää myyräkuumetta ja muita tauteja, jotka tarttuvat ihmiseen.
Sippolankorven sulttaani ja Champion of Owls
Vuoden tiedekirja -palkinnosta kamppailee tänä vuonna seitsemän ehdokasta. Suomen tiedekustantajien liitto myöntää voittajalle 25 000 euron suuruisen palkinnon. Voittaja selviää 20. maaliskuuta.
Erkki Korpimäen Helmipöllö-teos pohjautuu yli 50 vuoden ajalta maastossa kerättyyn tutkimustietoon. Etelä-Pohjanmaalla Kauhavan seudulla sijaitsevalla tuhannen neliökilometrin tutkimusalueella on noin 450 helmipöllön pönttöä.
– Olemme vuosien ajan seuranneet pesintöjä, rengastaneet emoja yksilöllisesti ja seuranneet lintuja niiden elinkaaren loppuun asti. Lintujen elämänhistoriaa kun ei löydy kirkonkirjoista, Korpimäki naurahtaa.
Vuosien saatossa Turun yliopiston emeritusprofessori on törmännyt monenlaisiin pöllöyksilöihin. Erilaisista persoonista kirjassa esitellään muun muassa Sippolankorven sulttaaniksi nimetty huhuilija.
Sippolankorven sulttaani oli pelto- ja metsäalueensa valtias, jolla oli kahtena vuonna peräkkäin kolme puolisoa ja kolme perhettä hoidettavanaan. Tällainen yksilö on ainutlaatuinen lintujen maailmassa, Erkki Korpimäki sanoo.
– Minulla ei ole tiedossa muistakaan populaatiotutkimuksista maailmalla yhtään koirasta, joka olisi ollut kolmiavioinen onnistuneesti kahtena peräkkäisenä vuonna. Taitavana saalistajana Sippolankorven sulttaani pystyi elättämään kolme puolisoaan poikasineen.
Erkki Korpimäki on saanut tunnustusta pitkästä urastaan pöllöjen parissa. Vuonna 2018 hänet nimettin Yhdysvalloissa sijaitsevan kansainvälisen pöllökeskuksen Hall of Fame -kunniagalleriaan.
Lisäksi hänelle myönnettiin Champion of Owls -tunnustus, joka jaetaan vuosittain pitkän ja ansiokkaan uran tehneelle pöllöjen ekologian tutkijalle. Emeritusprofessori myöntää, että kunnianosoitukset toki lämmittävät mieltä, mutta hän ei halua tehdä niistä sen suurempaa numeroa.
– Kyllä se jääkiekon Hall of Fame taitaa olla vähän kuuluisampi paikka kuin tuo Minnesotan Houstonissa sijaitseva pöllökeskus. En usko, että minun paitaani nostetaan Turun yliopiston kattoon, Erkki Korpimäki virnistää.
Juttua muokattu 22.3. klo 17:03 Jutussa käytettiin aiemmin virheellisesti metsäpeitto-termiä. Aihetta käsittelevä kappale poistettiin.