CARDIFF.
Hädin tuskin kolmea minuuttia on EM-jatkokarsintaottelua pelattu, kun Huuhkajien päävalmentaja Markku Kanerva seisoo kentän laidalla jo huolestuneen mietteliäänä.
Lähes neljän kuukauden valmistautumisen tuloksena syntynyt ottelusuunnitelma meni välittömästi uusiksi, kun Wales iski avausmaalin vain kahden minuutin pelin jälkeen.
Kun Teemu Pukin ideaaliin aikaan ennen taukovihellystä syntynyt kavennusmaalikin valui viemäristä alas toisen jakson alussa, tuli Cardiffin illasta suomalaiseen jalkapallohistoriaan yksi ruma, tärkeässä paikassa tullut vierastappio lisää.
Paikalle matkustaneille 1 700 suomalaiskannattajalle se oli erityisen turhauttavaa. Tuoreessa muistissa on yhä lokakuun EM-karsintalohkon ratkaisupeli Sloveniassa, joka jäi sekin pannukakuksi. Kummassakaan ottelussa Huuhkajat ei toden teolla taistellut voitosta minuuttiakaan. Erityisen nöyryyttävää Huuhkajille oli Cardiffissa päästää nopeat maalit molempien jaksojen alussa.
Monet ottelun alla puheissa olleet uhkakuvat toteutuivat Huuhkajien kannalta. Kaksi Walesin maaleista syntyi vaarallisiksi tiedetyistä erikoistilanteista. Niin ikään vahvoiksi tiedetyissä vastahyökkäyksissä Wales puhkoi Suomen linjat helposti, ja olisi voinut tehdä niistä enemmänkin maaleja.
Kanerva panttasi vaihtoja ihmeellisen pitkään. Vaikka kolmas takaiskumaali helisi omissa heti toisen jakson alussa, ensimmäiset vaihdot näkivät päivänvalon vasta 73. minuutilla. Jos Daniel Håkansin avauspaikka oli yllätys, vielä yllättävämpää oli, että hän pelasi koko ottelun.
Kanervan pelaajavalinnoista etenkin aiemmin vain vähän Huuhkajissa pelanneen topparin Miro Tenhon ilta oli karmaiseva. Molemmat Walesin erikoistilannemaalit syntyivät hänen rikkeistään, ja neljännen maalin kompurointi oli vielä piste iin päälle.
Yksittäistä syntipukkia on turha silti etsiä. Wales-ottelu oli valmennukselta ja pelaajilta kollektiivinen epäonnistuminen.
Matka kohti vuoden 2026 MM-kisoja alkaa syyskuussa Kansojen liigassa. Kanervan sopimus jatkuu vielä vuoden loppuun, mutta Palloliitossa on nyt mietinnän paikka. Kanerva itse ilmaisi Wales-ottelun jälkeen halunsa jatkaa tehtävässä sopimuksensa loppuun ja käänsi jatkosta kysyttäessä katseensa tiistain harjoitusotteluun Viroa vastaan.
Pelaajia se tuskin jättipettymyksen jälkeen hirvittävästi motivoi, vaikka ääneen niin ei kukaan tietenkään sano. Olkoonkin, että peliaikaa on luvassa niille, joille sitä harvoin tulee. Jotain ottelun olemattomasta merkityksestä kertoo, että walesilaistoimittaja kysyi Kanervalta lehdistötilaisuudessa, aiotaanko ottelu ylipäänsä pelata.
Iso kysymys kuuluu, mikä on Palloliiton tulevaisuudensuunnitelma tästä eteenpäin? Vielä edellisissä EM-karsinnoissa Suomi pelasi tunnistettavalla tavalla. Roolit olivat pelaajille selvät, eikä ryhmityksissä ja ottelusuunnitelmissa ollut näin suuria eroja pelien välillä. Huippuvireinen Pukki oli maaleillaan viimeinen ratkaiseva tekijä sille, että tarvittavat voitot kisapaikan saavuttamiseksi tulivat plakkariin.
Juuri nyt joukkueen vahvuuksia on vaikea tunnistaa, eikä kenttäpelaajissa muutaman vuoden takaisen Pukin kaltaista keihäänkärkeä enää ole. Tiivis puolustaminen on tärkeillä hetkillä ollut viime aikoina muisto vain. Välillä nyky-Huuhkajien peliä katsoessa tulee miettineeksi, tietävätkö pelaajat kentällä täysin, mitä tehdä.
Markku Kanerva jää ikuisesti Huuhkajien historiaan ensimmäisenä arvokisapaikan saavuttaneena päävalmentajana, mutta hänen aikansa alkaa vääjäämättä olla ohi. Jatkosopimusta hänelle ei enää voi sorvata, kun haaveet Saksan EM-kisoista karisivat lopullisesti. Siksi näyttää oudolta, jos Kanerva valmentaa vielä syyskuussa, kun uusi arvokisaprojekti alkaa.
Valmentaa tai ei, seuraavan pääkäskijän kartoitus olisi syytä aloittaa Palloliitossa viimeistään nyt, jos se ei vielä ole käynnissä.