Viides lokakuuta 2022.
Tampereen Ilves johtaa SM-liigaa. Ja antaa potkut päävalmentaja Jouko Myrrälle.
Seurauskollinen, toistakymmentä vuotta valmennushommia Ilveksessä tehnyt Myrrä saa tylysti kenkää, vaikka on edellisenä keväänä tuonut seuralle ensimmäisen mitalin 21 vuoteen.
Ratkaisua pidettiin syystäkin outona ja poikkeuksellisena. Sarjajohtaja kun harvoin vaihtaa valmentajaa.
Miksi Myrrä piti potkia pois?
Jotta Ilveksen valmentajaksi saatiin pikavauhdilla Antti Pennanen.
– Hän oli haluttu nimi valmentajamarkkinoilla, ja olemme erittäin tyytyväisiä, että hän valitsi Ilveksen. Tulimme siihen tulokseen, että jo tässä vaiheessa tehtävä muutos palvelisi seuraa parhaiten, toimitusjohtaja Risto Jalo perusteli Pennasen palkkaamista.
Pennasella oli vain yksi tehtävä. Päättää lähes neljänkymmenen vuoden kirous ja tuoda tupsukorville mestaruus. Tai vähintään paikka finaaleissa.
Ensimmäinen yritys keväällä 2023 tyssäsi Lahden Pelicansiin – ja myös siihen, että muutama Ilveksen avainpelaaja ”valmistautui” välieriin jäähallin sijaan ravitsemusliikkeissä.
Tähän kauteen oli ladattu kaikki mahdollinen. Ilves kasasi nimimiehiä vilisevän joukkueen ja vahvisti rivejään kauden aikana muun muassa tähtipuolustaja Sami Nikulla.
Vaan kuinkas sitten kävikään.
Ei pitkäjänteisyyttä, ei määrätietoisuutta
29. maaliskuuta 2024.
KalPa voittaa Ilveksen neljännen kerran puolivälierissä ja murskaa Tampereen kakkosseuran suuret haaveet. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Tämän piti olla se kausi.
Ilveksen putoamisessa ei ole oikeastaan mitään yllättävää.
Ai miksi ei ole?
Siksi, että menestystä ei tehdä hetkessä. Se ei synny kahdessa tai välttämättä viidessäkään vuodessa. Siihen vaaditaan pitkäjänteistä, määrätietoista, laadukasta työtä. Neuvoja voi kysellä vaikkapa Tapparan toimistolta.
Valmentajan pois potkiminen kesken kauden, kun joukkue johtaa sarjaa, ei ole määrätietoista toimintaa.
Myrrän kyykyttäminen näyttää nyt erityisen irvokkaalta. Ei vain siksi, että Ilves putosi pois mitalipeleistä, vaan myös siksi, että Pennasen pesti seurassa päättyikin jo nyt.
Ilves palkkasi hänet kevääseen 2025 asti ulottuvalla sopimuksella, mutta Pennanen siirtyy tämän kevään jälkeen Leijonien päävalmentajaksi.
Se siitä pitkäjänteisyydestä ja ”muutoksesta, joka palveli seuraa”.
Kannattaa muistaa Ilveksen lähihistoria
Ihmisen muisti tuppaa olemaan lyhyt. Ilveksen kohdalla kannattaa muistella, mitä kaikkea lähihistoriassa on tapahtunut. Jos sitä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se kuuluisi: sekoilua.
Amerikansuomalainen liikemies Vincent Manngard piti seuraa vuosikaudet panttivankinaan. Ilves oli pitkään niin totaalisen sekaisin, että sen faneille olisi pitänyt maksaa uskollisuudesta jonkinlaista korvausta.
Ilves vapautui Manngardista vasta vuonna 2017, kun hän luopui seuran omistuksesta. Sen jälkeen alkoi uusi aika.
Jälleenrakennus on onnistunut, ainakin jos miettii, mistä tilanteesta Manngardin jälkeen lähdettiin. Ilves on noussut SM-liigan kärkiseurojen joukkoon jopa yllättävän nopeasti. Viime kaudella pronssia, kuten sitä edelliselläkin. Mutta siitä on vielä pitkä matka sinne, minne Tappara on itsensä asemoinut.
Ulkopuolelta katsottuna näyttää siltä, että Ilves kuvittelee olevansa suurempi kuin se todellisuudessa on. Kehuttu, mutta välillä näsäviisasteluun kallistuva someviestintä tukee tätä mielikuvaa.
Jos Ilves haluaa olla Tapparan kaltainen suurseura, se voi tapahtua vain vuosikausien päämäärätietoisella työllä. Sitä kautta seuralle rakentuu vankka pohja, uskottavuus, identiteetti.
Toivottavasti Jalo, Koskela ja kumppanit oppivat karkeista virheistään. Jos eivät opi, ei ensi kaudella Ilvestä valmentavalla Tommi Niemelällä tule olemaan helppo urakka edessä.