BERLIINI Jalkojen alla kumisee metro. Labyrinttimäiset käytävät kiemurtelevat 25 kolkon salin välillä, betoniseinissä näkyy vanhojen rakenteiden ja sodanaikaisen elämän jättämiä koloja.
Pilkkopimeässä erikoismaalin fosforihohto ohjaa liikkumista.
Tässä ilmatorjuntasuojassa Berliinin Gesundbrunnenissa majoittui toisessa maailmansodassa enimmillään yli 1 300 ihmistä liittoutuneiden pommittaessa kaupunkia.
Kaikki eivät mahtuneet nukkumaan lavereilla vaan enemmistö joko istua nökötti muovituoleilla riveissä tai seisoi paikallaan kaksi vuorokautta. 48 tunnin jälkeen oli poistuttava ilmanvaihdon vuoksi.
Bunkkereista tuli taas puheenaihe
Nyt maanalaiset suojat ovat jälleen ajankohtaisia. Moni saksalainen pelkää turvallisuutensa puolesta.
Kylmän sodan aikana vanhoja bunkkereita kunnostettiin täysimittaisen ydinsodan varalta. Uusia rakennettiin esimerkiksi Berliinin metroasemien yhteyteen.
Saksojen yhdistyminen vuonna 1990 aiheutti täyskäännöksen.
– Tunnelma muurin murtumisen jälkeen oli se, että uhkaa ei ole enää. Ajateltiin, että rauhanaika koittaa sekä Saksassa että koko Euroopassa, Berliner Unterwelten eli Berliinin alamaailmat -museon tutkimusjohtaja Reiner Janick selittää.
Venäjän hyökkäyssodan seurauksena saksalaiset pohtivat, voisiko sota tulla taas Keski-Eurooppaan. Ja jos tulee, mikä on paras paikka piiloutua?
Kylmä totuus on, että julkisia turvapaikkoja ei ole. Saksa ei pystyisi suojaamaan kansalaisiaan, jos joku hyökkäisi maahan.
Kaupungit ja kunnat vaativat miljardien eurojen investointeja suojelutoimiin. Saksan armeijan puutteiden ohella maassa on havahduttu myös siviilien suojelun puutteisiin.
Hälytyssireenejä ei ole
Vanha väestönsuojajärjestelmä ilmahälytyksineen olisi aktivoitava kuntien ja kaupunkien edustajien mielestä uudelleen. Myös ilmasireenit purettiin kylmän sodan jälkeen.
– Sodassa ei ole kyse vain siitä, että armeija pystyy puolustamaan Saksaa. Kyse on yleisemminkin väestön suojelemisesta sotaan liittyviltä vaaroilta, Saksan kaupunkien ja kuntien liiton DStGB:n apulaisjohtaja Timm Fuchs sanoo.
Armeijaa varten liittohallitus on perustanut sadan miljardin euron erityisrahaston. Bundeswehrin puutteista raportoidaan säännöllisesti.
Sen päälle hallituksen pitäisi kuntien mielestä investoida suuria rahasummia kansalaisten suojelemiseksi hyökkäyksen sattuessa omalla maalla.
Uusiin bunkkereihin ja sireeneihin tarvittaisiin noin kymmenen miljardia euroa tulevina vuosina. Kunnat ehdottavat liittovaltiolle sitoutumista miljardin euron investointeihin joka vuosi, jotta turvarakenteet saadaan hiljalleen kuntoon.
– Se ei ole paljon, kun kysymyksessä on ihmishenkien suojelu, Fuchs sanoo.
Suojia on vain 0,5 prosentille väestä
Kylmän sodan aikaisista 2 000 julkisesta väestönsuojasta on jäljellä vain 600. Ihmisiä niihin mahtuu vajaat puoli miljoonaa. Saksalaisia on 84 miljoonaa.
Saksojen yhdistymisen jälkeen bunkkereista on tehty varastoja, taidenäyttelytiloja tai asuntoja, niitä on yksityistetty tai purettu tai ne on vain jätetty niille sijoilleen rapistumaan.
Berliini oli toisessa maailmansodassa oikea bunkkereiden pääkaupunki, tutkimusjohtaja Reiner Janick kertoo. Nyt kaupungissa on 23 väestönsuojaa, kun niitä toisessa maailmansodassa oli yli 700.
Periaatteessa vanhat bunkkerit voitaisiin palauttaa uudelleen käyttöön, mutta se vaatisi isoja investointeja, Janick sanoo.
Berliiniläisiä on 3,8 miljoonaa ja väestönsuojapaikkoja kaupungissa 30 000. Se tarkoittaa, että alle prosentti berliiniläisistä pääsisi turvaan. Loput kaupunkilaiset jouduttaisiin evakuoimaan.
Janickin mukaan saksalaiset ovat alkaneet pelätä.
– Ihmiset kyselevät meiltä, voiko bunkkereista varata itselleen paikan. Se ei tietenkään ole mahdollista. Monet rakentavat omalle pihalleen yksityisesti oman suojabunkkerinsa. Bunkkerien ympärille on syntynyt paljon liiketoimintaa.
