Kokkolan Lohtajalla sijaitsevan Kurkikartanon yhteisöllisen asumisen yksikön iäkkäät asukkaat joutuivat tiukkaan paikkaan, kun yhteisöllistä asumista ylläpitävä yksikkö ajautui taloudellisesti vaikeuksiin.
Vanhusten vuokra-asunnoista koostuvasta taloyhtiöstä katkaistiin sähköt maksamattomien laskujen takia. Ne palautettiin vielä samana päivänä, kun 23 000 euron sähkölaskulle oli saatu lisää maksuaikaa.
Maksun viivästyminen johtui siitä, että kaikissa asunnoissa ei ole vuokralaisia ja koko rakennuksessa on sähkölämmitys.
– Sähkölaskun maksamisesta on tehty maksusuunnitelma, eikä tilanne ole nyt akuutti, kertoo Lohtajan vanhustentaloyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Sinko.
Kurkikartano on Lohtajan vanhustentaloyhdistyksen omistama taloyhtiö, josta asukkaat vuokraavat asunnon itselleen. Tarvitsemansa palvelut asukkaat ostavat erikseen haluamiltaan palveluntuottajilta.
Vuokrataloyhtiössä vai palvelutalossa?
Kurkikartanossa sähkölaskusta selvittiin säikähdyksellä, mutta ongelmatilanteessa asukkaiden apuun tulisivat tarvittaessa joko kunta tai hyvinvointialue, tilanteesta riippuen.
Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Satu Karppinen kertoo, että se, kenen vastuulla taloyhtiön asukkaat viime kädessä ovat, riippuu asumismuodosta ja siihen liittyvistä sopimuksista.
Jos kyse on yhteisöllisestä senioriasumisesta, joka ei ole lakisääteistä ja johon asukkaat hakeutuvat omatoimisesti, vastuu on lopulta kunnalla. Näin on esimerkiksi Kurkikartanossa.
– Kunta – asuntotoimi – olisi viimekätisessä vastuussa asunnon järjestämisestä siinä tapauksessa, että kyse olisi niin sanotusta senioriasumisesta eli asukkaat olisivat itse hakeutuneet asumaan senioriasuntoon ja jäämässä siihen liittyvien syiden vuoksi asunnottomaksi, Karppinen vastaa sähköpostitse.
Ympärivuorokautisessa palveluasumisessa taas on kyse myytävästä palvelusta, jolloin järjestöpohjaiset toimijat rinnastuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen seurannassa yksityisiin palveluntuottajiin.
Tällöin palveluntuottaja ja hyvinvointialue olisivat solmineet asiasta palvelusopimuksen.
Karppinen toteaa, että silloin hyvinvointialue olisi viimekätisessä vastuussa asiakkaiden palvelujen turvaamisesta.
– Jos hyvinvointialue olisi palvelutarpeenarvioinnin pohjalta myöntänyt asiakkaille ko. palvelun ja siinä sitten ilmenisi asumiseen liittyvä pulma, jonka vuoksi asiakkaat uhkaisivat jäädä ilman asuntoa, tulisi hyvinvointialueen järjestää korvaava palvelu, Karppinen sanoo.
Karppanen korostaa, että hyvinvointialueen ja palveluntuottajan välisessä sopimuksessa on huomioitu ennakoimattomia muutoksia toimintaympäristössä.
– Toiminnan täytyy olla ennakoitavaa, ja asiakkaille on voitava varmistaa palvelun pysyvyys.