Kaikki alkoi vähän vahingossa. Kuutisen vuotta sitten WSOY:n kotimaisen kaunokirjallisuuden kustantaja Anna-Riikka Carlson alkoi vierailla kirjailija Eeva Kilven luona, kun tämä ei enää jaksanut käydä kirjallisissa riennoissa.
– Heti ensimmäisellä vierailulla tuli sellainen tunne, että tähän voisi jäädä pidemmäksikin aikaa juttelemaan ja juomaan teetä.
Teemme haastattelua Eeva Kilven kotona Tapiolassa. Alkuperäiset huonekalut 1960-luvulta ja seiniä kiertävät kirjahyllyt ovat samoilla sijoilla kuin Kilven asuessa täällä. Tänä vuonna 96 vuotta täyttänyt kirjailija on asunut parin vuoden ajan lähettyvillä olevassa hoitokodissa. Hän ei ole antanut haastatteluja enää vuosiin.
Tapiolan koti on selvästikin tärkeä paikka myös Carlsonille, sillä hän ehti käydä täällä lukuisia kertoja tervehtimässä Kilpeä.
Ei tarvittu montaa tapaamista, kun Carlson ja Kilpi puhuivat toisistaan ystävinä. Lähes 50 vuoden ikäero ei tuntunut missään.
Kohtaamiset ja keskustelut olivat niin sykähdyttäviä, että Carlson ryhtyi kirjoittamaan keskusteluja ja tapahtumia muistiin. Hän myös luki niitä Kilvelle.
– Käänteentekevä hetki oli, kun Eeva sanoi kerran: Anna-Riikka, tämähän on kirjan alku.
Siitä alkoi muistiinpanojen muotoutuminen elämäkerralliseksi teokseksi.
Ylistys ystävyydelle
Tänään, keskiviikkona julkaistava Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä ei ole perinteinen elämäkerta. Siinä ei käydä kronologisesti läpi Eeva Kilven koko elämää, eikä siinä yritetä muodostaa aukotonta näkemystä kirjailijasta.
Silti se kertoo paljon yhdestä maamme rakastetuimmasta kirjailijasta. Ennen kaikkea ihmisenä ja ajattelijana. Samalla saamme tietää myös jotain kirjoittajasta, Anna-Riikka Carlsonista, sillä hän on mukana kirjassa.
– Se ei ollut helppo päätös. Pohdin pitkään poistanko itseni tekstistä. Päätin kuitenkin, että kirja on myös ylistys ystävyydelle.
Kustannusalalla koko uransa työskennellyt Carlson ei itse osannut määritellä kirjaa.
Onneksi kirjan kustannustoimittaja tuli apuun. Hän määritteli teoksen ”kaunokirjalliseksi tietokirjaksi Eeva Kilven elämästä ja teoksista ja rajat ylittävästä ystävyydestä”.
Kaikkea ei voi kertoa
Viime vuosina elämäkertahyllyyn on ilmestynyt useita teoksia, joissa rikotaan perinteistä elämäkerran muotoa. Teokset pohjaavat usein kohteen ja tekijän välisiin keskusteluihin ja tekstit muistuttavat enemmän kaunokirjallisuutta kuin kuivakkaa tietotekstiä. Myös kirjoittaja on yhä useammin ”mukana” tekstissä.
Hiljattain ilmestyi esimerkiksi kirjailija Meri Valkaman kirjoittama teos presidentti Tarja Halosesta, jonka pohjana ovat kahdenkeskiset keskustelut. Viime vuoden tapaus oli dramaturgi Heini Junkkaalan Pirkko Saisio -elämäkerta. Se on kirjoitettu sinä-muotoon, ikään kuin Pirkko Saisiolle. Myös tietokirjallisuuden Finlandia-voittajateoksessa Minne katosi Antti Järvi? kirjoittajan rooli tekstissä on ratkaiseva.
Kustantajana Anna-Riikka Carlson on huomannut muutoksen.
– Tuntuu, että nykyään ymmärretään, että eheän, täydellisen tarinan kertominen on mahdoton tehtävä. Se on rohkaissut kirjoittajia kokeilemaan. On kiinnostavaa nähdä, miten perinteistä elämäkertaa ravistetaan ja uudistetaan.
Aikaansa edellä
– Istuimme usein tässä ikkunan edessä, katselimme luontoa ja keskustelimme.
Ystävyyden lisäksi luonto ja sen suojelu kulkevat vahvana teemana läpi kirjan.
Eeva Kilpi on ollut aikaansa edellä, sillä hän on kirjoittanut ja ottanut kantaa luonnosuojelun ja eläinten puolesta uransa alkuajoista lähtien. Hän on uskaltanut asettua yleistä mielipidettä vastaan.
– Hänen sanomansa on muuttunut yhä vain ajankohtaisemmaksi ja merkitykselllisemmäksi nykyaikana.
Luonto on kuitenkin vain yksi Eeva Kilven teemoista. Hän on kirjoittanut naisen asemasta, vanhenemisesta, Karjalasta, evakkomuistoista ja rakkaudesta. Juuri siksi hän on niin pidetty kirjailija – erilaisillle lukijoille löytyy tarttumapintaa hänen teoksistaan.
Kirjoittaminen oli elinehto
Kilven tuotanto on valtavan laaja. Julkaistuja teoksia on useita kymmeniä.
Kirjoittaminen on ollut Kilvelle tapa elää ja olla. Carlson kertoo, että hänellä oli useita muistikirjoja ympäri asuntoa. Myös kuitit ja lehdenkulmat kelpasivat kirjoitusalustaksi.
Eeva Kilven pojat ovat koonneet kaappien kätköistä vihkoja ja paperinippuja ja antaneet ne äitinsä toiveesta Carlsonin luettavaksi. Materiaalia on kuulemma autolastillinen.
Carlson lukee muutaman otteen muistikirjasta, joka ajoittuu 1960-luvulle. Käsinkirjoitettu teksti on hankalasti luettavaa, mutta Carlson tuntee jo Kilven käsialan. Lyhyet tekstiotteet ovat täynnä nerokkaita ajatuksia ja havaintoja.
– Tämähän on valmista painettavaksi tällaisenaan!
Vaikuttaa siltä, että Anna-Riikka Carlsonin työ Eeva Kilven teosten parissa ei ole vielä päättynyt.
Ensin hän kuitenkin suuntaa tutuksi käyneeseen hoitokotiin tervehdyskäynnille ja vie Eeva Kilvelle juuri painosta tulleen kirjan.
Anna-Riikka Carlson kertoo kirjoittamastaan teoksesta ensi maanantain Kulttuuricocktail Kirjat -ohjelmassa, jonka voi katsoa Yle Areenassa tai TV1:ssä klo klo 19.
Lisää aiheesta: