Teppo Koivisto on paljon vartija - ja koko ajan yhä enemmän vartija.
Koivisto vastaa Valtiokonttorissa valtion velanotosta käytännön tasolla. Tänä vuonna hän ottaa valtiolle yli 40 miljardia euroa velkaa.
Finanssijohtaja Koivistolla on Suomessa ehkä täsmällisin tieto siitä, mitä ”markkinat” meistä ajattelevat.
Hänen keskeisiä tehtäviään on tavata kansainvälisiä suursijoittajia ja saada heidät lainaamaan Suomelle rahaa ostamalla valtion liikkeelle laskemia velkapapereita. Lainoittamisessa on kyse myös luottamuksesta. Tapaamiset pidetään usein kasvokkain.
Nyt markkinavoimien, siis eläkejättien ja rahastoyhtiöiden salkunhoitajien, kysymykset koskevat ennen kaikkea sitä, kykeneekö Suomi saamaan julkisen velan kasvun kuriin.
Mutta Koiviston tapaamisten perusteella pelkkä kuri ei sijoittajille riitä: Julkisen velan kasvu on saatava kuriin tavalla, joka ei hyydytä maan talouskasvua.
– Kansainvälisessä näkökulmassa meidän velan määrä ei ole vielä huippuluokkaa. Mutta toki sillä on merkitystä, että Suomi on velkaantunut viimeiset 15 vuotta. Velkakestävyydestä tulee paljon kysymyksiä, Koivisto valottaa.
Tämän viikon kehysriihen päätöksillä hallitus aikoo kesyttää velkakäyrän, kuten valtiovarainministeri Riikka Purra (Ps.) sanoi riihen alkulämmöissä maanantaiaamuna.
Koiviston mukaan kansainväliset sijoittajat ”eivät seuraa jokaista risausta, mutta ovat hyvin tietoisia” Suomen pyrkimyksistä sopeuttaa julkista taloutta. Yksi hallituksen tiedotustilaisuus ei vielä muuta asetelmia.
– Näkisin, että seuraavan parin vuoden aikana ratkaiseva on, kuinka julkisen talouden sopeuttaminen onnistuu, ja miten se saadaan tehtyä talouskasvua pysäyttämättä, Koivisto arvioi sijoittajien odotuksia.
Peruskysymysten rinnalle on noussut myös uusi teema.
Kuluneen viiden vuoden aikana kestävä kehitys, ilmastotavoitteet ja niiden saavuttaminen ovat alkaneet kiinnostaa sijoittajia entistä enemmän. Palataan tähän kohta.
Suomi-riski kaksinkertaistui
Valtiolla oli velkaa viime vuoden lopussa 156 miljardia euroa. Tänä vuonna lainapotti eli nettovelka kasvaa lähes kolmentoista miljardia.
Samalla kun vanhaa lainaa maksetaan pois, otetaan uutta lainaa tilalle. Valtiokonttori saa tänä vuonna raapia markkinoilta yli 43 miljardin euron rahoituksen.
Tässä virastossa ei pelata napeilla. Muutamalla hiiren klikkauksella iso raha liikkuu. Esimerkiksi tammikuussa liikkeelle laskettiin kolmen miljardin euron suuruinen 30 vuotinen laina.
Velan määrän vauhdikas kasvu on pantu merkille ja Suomen saaman lainarahan hinta on noussut. Suomen 10-vuoden lainasta maksetaan nyt kolmen prosentin korkoa, kun vielä kaksi vuotta sitten korko oli puoli prosenttia.
Tämän vuoden korkomenoiksi on budjetoitu 3,2 miljardia euroa.
Korkomenoja kasvattaa lainamäärän paisuminen ja yleisesti nousseet markkinakorot. Tämän lisäksi juuri Suomelta vaadittu korkotaso on nousussa.
Euroopan suurimpaan talouteen, Saksaan verrattuna Suomen on maksettava kymmenen vuoden lainasta sijoittajille jo yli puoli prosenttiyksikköä kalliimpaa korkoa.
Ero Saksaan on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.
Koiviston tehtävänä on saada miljardien sijoituksista päättävät salkunhoitajat uskomaan, että heidän kannattaa lainata rahansa juuri Suomelle.
Nyt Suomi kilpailee samoista sijoittajista Belgian, Itävallan ja Ranskan kanssa. Ne ovat Suomen kanssa samalla luottoluokituksen tasolla eli toiseksi parhaalla AA -tasolla.
Kolmen A:n tittelin menettämisestä on kahdeksan vuotta.
Valtio voi säästää pääsemällä ilmastotavoitteisiin
Aivan viime vuosina suursijoittajien kysymyslistalle on noussut uusi teema.
BKT:n ja velanhoitokyvyn lisäksi seurataan sitä, millaisiin ilmastotavoitteisiin eri maat pääsevät.
Koivisto sanoo, että viidessä vuodessa tästä aiheesta on tullut sijoittajatapaamisien vakiopuheenaihe. Siihen on syynsä.
Esimerkiksi suuret eläkeyhtiöt joutuvat ajattelemaan sijoituspäätöksissään vuosikymmenien päähän. Ne arvioivat siis valtioiden näkymiä vielä kauemmas kuin esimerkiksi luottoluokitusyhtiöt.
Lisäksi monia sijoittajia ohjaavat omat säännöt, joissa voidaan vaatia, että sijoituskohde täyttää tietyt ESG- eli kestävän kehityksen kriteerit ennen kuin siihen sijoittamista voidaan edes harkita.
Esimerkiksi YK:n kestävän kehityksen listoilla Suomi on yksi maailman huippumaita. Se on rahan arvoinen listasijoitus.
– On selvää, että sijoittajat entistä enemmän suhtautuvat suopeammin niihin valtioihin, jotka ponnistelevat ja pyrkivät pitämään sitoumuksistaan ympäristötavoitteiden osalta kiinni, Koivisto sanoo.
Valtiokonttori ei paljasta, ketkä Suomen lainapapereita ostavat, mutta sijoittajien lukumäärä velkakirjojen liikkeellelaskussa on tyypillisesti 100 – 150.
Jos ilmastotavoitteet jäävät saavuttamatta, se saattaa karsia sijoittajien määrää. Toisaalta tavoitteisiin pääseminen voi kasvattaa sijoittajien määrää.
Rahoittajien kiinnostuksen kasvaminen tarkoittaa myös alempaa korkoa.
– Näkisin, että tällä tavalla Suomella on laajempi sijoittajapohja tulevaisuudessa ja tätä kautta pystytään myös valtion lainanottokykyä vahvistamaan tulevaisuutta kohden, Koivisto sanoo.
Eri maiden kestävän kehityksen tavoitteet ja niiden saavuttaminen ovat mutkikkaita vertailtavia. Sijoittajille onkin kehitetty erilaisia työkaluja vertailun tekemiseen.
Yksi tällainen on valtioiden ilmastoriskien arvioitiin tarkoitettu Ascor-niminen, sijoittajille tarkoitettu vertailutyökalu. Se vertailee 25 maan ilmastotavoitteita ja -riskejä. Suomi ei vielä ole mukana vertailussa.
Ascor julkaisi ensimmäisen vertailunsa joulukuussa.