Vaikka hollantilaiset ovat pitkiä ja näyttäviä, helsinkiläinen Kira Hilli, 24, erottuu silti joukosta. Hilli on Hollannin Kansallisbaletin tanssija ja malli, joka tuntuu onnistuvan vähän kaikessa.
– Täytyy sanoa että olen itsekin yllättynyt, kuinka nopeasti olen edennyt. Kun kuusi vuotta sitten olin ensimmäistä viikkoa Hollannin kansallisbaletissa, löysin itseni ihan pohjamudista. Ajattelin, etten ikinä tule pärjäämään. Mutta nöyrällä ja hyvällä työasenteella on menty eteenpäin.
Kansainvälisesti tunnettuihin balettiryhmiin on erittäin vaikea päästä sisään, sillä koetansseihin osallistuu tanssijoita ympäri maailmaa. Hillillä oli jopa varaa valita, sillä ennen Hollannin Kansallisbalettia hänet oli jo hyväksytty Stuttgartin balettiin ja Suomen Kansallisbaletin nuorisoryhmään. Hilli päätti tulla Amsterdamiin.
– Monipuolinen ohjelmisto oli ratkaiseva tekijä. Tiesin, että haluan tehdä klassisen baletin lisäksi myös nykybalettia. Ajattelin, että Suomeen voin aina palata.
Tosin tällä hetkellä paluu ei ole ajankohtainen, sillä Hilli viihtyy hyvin vahvasta tanssikulttuurista tunnetussa Amsterdamissa.
Hilli on saanut syntymälahjana kaikki balettitanssijan fyysiset avut, eikä ihme, sillä Hillin mummi on Kansallisbaletin entinen tanssija Tuula Källström-Nikkonen. Mummilla on ollut iso merkitys Hillin uralle.
– Mummi teki koreografian kun osallistuin Valtakunnallisiin balettikilpailuihin vuonna 2012. Vieläkin tulee elävästi mieleen hetket studiossa hänen kanssaan, sanoo Hilli.
Korona-aikaan, kun tanssijat joutuivat tekemään päivittäiset harjoituksensa kotona, kuka keittiössä, kuka pienessä makuuhuoneessa, Källström-Nikkonen istui Helsingissä facetimen äärellä ja antoi tyttärentyttärelleen korjauksia ja ohjeita Amsterdamiin.
Enää Hilli ei tarvitse mummin neuvoja. Kuten nuoret tanssijat aina, myös Hilli aloitti työskentelyn Hollannin kansallisbaletin kuorossa, mutta sai jo toisen ylennyksensä ja tavoittelee seuraavaksi solistitanssijan asemaa, joka aukeaa vain harvoille.
Hilli saapuu haastatteluun suoraan harjoituksista. Työn alla on Dancing Dutch -ilta, joka koostuu neljästä eri nykybalettinumerosta. Hilli tanssii niistä kolmessa. Tanssijoiden työtahti on kova; päivä alkaa aina balettitunnilla, jonka jälkeen on teosharjoituksia ja illalla saattaa olla vielä esitys. Lomaa tanssijoilla on pisimmillään kesällä viisi viikkoa.
Kiireestä huolimatta Hilli jakaa aikansa myös toisen työnsä kanssa. Hän kuuluu ex-tanssijoiden perustaman The Fashion Composers -mallitoimiston listalle. Tanssijoita käytetään nykyisin entistä enemmän malleina, sillä malleilta odotetaan muutakin kuin pitkää ja solakkaa vartaloa. Hillin mielestä on iso ero, osaako malli liikkua vai ei.
– Kaikki meidän mallit ovat tanssijoita ja tanssijoilla on vartalot, jotka sopivat muotimaailmaan. Meidän erityisyys on siinä, että me osataan liikkua. Se on tosi iso ero verrattuna malliin, jolla ei vaikka ole mitään hajua siitä, miten sen sormet on, sanoo Hilli.
Ja mallintöitä on riittänyt. Hilli valikoitui alkuun japanilaisen Yumiko -balettipukubrändin malliksi. Sen jälkeen hän on tehnyt töitä mm. G-Starille, Amsterdamin luksustavaratalo de Bijenkorfille sekä Hollannin Voguelle.
– Mallintöistä saa hyvää kissanruokarahaa, nauraa Hilli.
Amsterdamissa sataa ja tuulee. Siitä huolimatta ihmiset pyöräilevät paikasta toiseen kuten kaikkina muinakin päivinä. Hilli sen sijaan liikkuu nyt julkisilla, sillä hänen pyöränsä varastettiin pari viikkoa sitten.
– Nyt se säilyi viisi vuotta, Amsterdamin tyyliin se on pitkä aika. Edellinen pyörä lähti paljon nopeammin, harmittelee Hilli.
Amsterdam on pyöräilijöiden mekka, mutta pyöräliikenne on kaoottista. Pyöräilijöitä, jotka eivät välitä liikennesäännöistä tai -merkeistä tuon taivaallista, joutuu väistelemään henkensä kaupalla, olipa sitten suojatiellä tai vihreissä valoissa.
Koska keho on sekä tanssijan että mallin tärkein työväline, ajatus balettitanssijasta pyörän selässä Amsterdamin ruuhkassa tuntuu pelottavalta. Miten Hilli pysyy hengissä ja ehjänä?
– Kyllä se kesti jonkin aikaa ennen kuin pyöräliikenteeseen tottui. Sai olla tosi varuillaan koko ajan. Nyt katson 10 000 kertaa, että tuleeko sieltä ketään.
Hilli on säilynyt ehjänä, mutta hänen kollegansa ovat saaneet aivotärähdyksiä ja luunmurtumia. Varsinkin kaduilla parveilevat turistit, jotka pysähtyvät vääriin paikkoihin tuijottaessaan puhelimen karttasovellusta, ovat vaaraksi muille.
Vaikka Hilli on vielä nuori, häneltä löytyy myös yllättävä syy tulla juuri Amsterdamiin. Hollannin Kansallisbaletilla on erityinen ohjelma, joka valmistaa tanssijoita baletin jälkeiseen elämään. Myös Hilli miettii jo aikaa, jolloin hän ei enää tanssi.
– Tanssijoilla on niin kiire tehdä asioita, että kuulen aivan liian usein eläkeikää lähestyviltä kollegoilta, että apua, mitä nyt! On hienoa, että meidän ryhmällä on sopimus ulkoisen yrityksen kanssa, joka tulee apuun, kun sen aika koittaa.
Hillillä on oma suunnitelmansa jo valmiina. Hän haluaa tanssinopettajaksi, sillä häntä kiehtoo, millaista on olla siellä toisella puolella, opettajana, kun on aina ollut vain oppilaana. Hilli haluaa siirtää tanssijan ammatin sukupolvelta toiselle.
Aivan kuten hänen mumminsa on tehnyt.
Tänään maanantaina 29.4. vietetään Kansainvälistä tanssin päivää.