Viime päivinä ministeriöt ovat vääntäneet julkisuudessa vanhojen metsien kriteereitä uusiksi. Tämä on herättänyt epäilyjä esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöissä. Varsinkin Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden tulevaisuus huolettaa.
Kriteerityötä pidetään myös turhana ajankuluna, sillä vapaaehtoiset ovat jo kartoittaneet saamelaisalueen eteläpuoliset arvokkaat metsäalueet, jotka pitäisi suojella.
Lakisääteisen Luontopaneelin arvioinnin mukaan eteläisessä Suomessa olisi vielä suojelematta 404 000 hehtaaria vanhoja metsiä. Valtion mailta suojeluun ei löydy tarpeeksi metsää, ellei ikä- ja lahopuukriteereitä väljennetä reippaasti.
WWF:n johtavan metsäasiantuntijan Mai Suomisen mielestä valtion maiden suojelukriteerin väljentäminen olisi juuri nyt mielekästä, jolloin esimerkiksi Evo ja kahden Pirkanmaan kansallispuiston eli Helvetinjärven ja Seitsemisen välinen kaistale sekä Savon Kieluan alueet voitaisiin saada eteläisestä Suomestakin suojelun piiriin.
Suomalaiset haluavat suojella metsiään kun siitä maksetaan
Samaan aikaan kun keskustelu pyörii suojelukriteereissä, yksityisten metsänomistajien halu suojella metsiä on lisääntynyt. Siitä voisi löytyä apua arvokkaiden metsien säilymiseen tuleville sukupolville myös Etelä-Suomessa. Mutta vapaaehtoisuuteen tarvitaan rahaa.
Maaseudun tulevaisuuden toukokuussa julkaisemassa kyselytutkimuksessa näkyy (tilaajille), että yli puolet metsänomistajista suhtautuu myönteisesti metsien suojeluun korvausta vastaan.
Ely-keskusten Metso-ohjelmaan on tullut viime vuosina enemmän hakemuksia kuin suojeluun on varattu rahaa. Metson kautta valtio maksaa korvauksia metsänomistajille, jotka haluavat suojella metsiään. Viime aikoina korvaus hehtaaria kohden on ollut reilut 6 000 euroa.
Uusi Metso-ohjelmakausi alkaa 2026 tammikuussa, ja sen kehittämiseksi laaditaan parhaillaan uusia käytäntöjä, jotta pinta-alaa saataisiin lisää vapaaehtoisen yksityisen suojelun avulla.
WWF:n Mai Suomisen mukaan suojelutavoitteena pitäisi olla 100 000 hehtaaria vuodessa, mutta resursseja ei ole.
– Metso-ohjelman toteutustapoja on syytä miettiä. Esimerkiksi kevyempiä keinoja päästä kiinni arvokkaimpiin alueisiin jo metsäsuunnittelun yhteydessä ja naapurien kesken, sanoo Suominen.
Tavallisen ihmisen ääni ei kuulu
Huoli vanhoista metsistä näkyy myös hämeenlinnalaisessa Luonnonperintösäätiössä, joka saa nykyään jo testamenttilahjoituksia metsien suojeluun. Lahjoitusvaroin on suojeltu esimerkiksi Hauhon Utterinvuori Hämeenlinnassa, jossa yli 200-vuotiaat männyt kurottavat 30 metrin korkeuteen.
Julkisesta metsäkeskustelusta puuttuu usein tavallisen ihmisen ääni, sanoo Luonnonperintösäätiön suojelupäällikkö Vilma Kaukoranta. Heidän, joiden lähimetsä on kodin tai kesämökin lähellä.
– Ei tarvitse olla biologi tai poliitikko osallistuakseen metsäkeskusteluun.
Professori: Suomalainen metsä ei ole kunnossa
Suomi on siis parhaillaan päättämässä, mitkä metsät lasketaan vanhoiksi ja arvokkaiksi, eli sellaisiksi, jotka pitää EU:n mukaan suojella.
Suojeluvaatimus sisältyy EU:n biodiversiteettistrategiaan, joka on eurooppalaisen luonnonsuojelun kulmakivi. Suomi on sitoutunut noudattamaan strategiaa.
Vanhojen metsien kriteerit koskevat muun muassa puuston ikää, kuolleen puun määrää sekä suojeltavaa pinta-alaa.
Ympäristöministeriö esittää luonnoksessaan, että vanhan havumetsän ikäraja olisi 120 vuotta Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisessa 140–160 vuotta. Maa- ja metsätalousministeriö taas suojelisi etelässä yli 140-vuotiasta ja pohjoisessa yli 160-vuotiasta metsää.
Valtaosa Etelä-Suomen yli 120 vuotta vanhoista metsistä sijaitsee suojelualueiden ulkopuolella. Suomen luontopaneelin puheenjohtaja, professori Janne Kotiaho Jyväskylän yliopistosta sanoo, että suojelutoimilla alkaa olla kiire.
– Jos emme nyt suojele vanhojen ja luonnontilaisten metsien vähäisiä rippeitä, sitten niitä ei enää ole ollenkaan jäljellä, hän toteaa.
Kotiaho pitää kummallisena usein kuultua keskustelua siitä, että Suomessa on suhteellisen hyvää metsää verrattuna moneen muuhun maahan. Hänen mukaansa suomalainen metsä ei ole kunnossa.
– Jos huonoa verrataan vielä huonompaan, se saadaan näyttämään paremmalta.
Samoilla linjoilla on Suomen ympäristökeskuksen tutkija Kimmo Syrjänen.
– Metsien käsittelyhistoria on ollut etelässä niin voimakasta, että metsät ovat jo heikkokuntoisia. Paine niiden ennallistamiseen olisi nyt suurempi.
Kokenut europarlamentaarikko: lainsäädäntöä tarvitaan
Viime parlamenttikaudella komissio halusi ohjata jäsenmaitaan noudattamaan biodiversiteettistrategiaa paremmin, sillä maiden kansalliset toimet ovat olleet liian verkkaisia.
Syntyi paljon puhuttu ennallistamisasetus, joka olisi velvoittanut toimiin. Suomi jyrkensi yllättäen kantaansa, ja asetus vedettiin pöydältä odottamaan tulevaisuutta.
Pitkän linjan europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen uskoo, että nyt livahtaa helposti kymmenen vuotta. Unkari on tuleva puheenjohtajamaa EU:ssa, ja asetus tuskin palaa muokattavaksi seuraavan viiden vuoden aikana.
– Sitten ollaankin hyvin nopeasti jo vuodessa 2040 ilman, että jäsenmaissa on tapahtunut vielä mitään.
Pietikäisen kokemuksen mukaan pelkkä tietoisuus monimuotoisuuden nopeasta heikkenemisestä ei riitä. Tarvitaan lainsäädäntöä. Hän myöntää itsekin, että Rion ilmastokokouksessa 1992 hän ajatteli vielä, että aikaa on, sillä politiikka on hidasta.
– Mutta nyt emme taida tajuta, että on viimeiset hetket tehdä jotain vakavalle luontokadolle.
Suojelutavoitteista ollaan vielä kaukana
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilaston mukaan Suomessa on metsää 23 miljoonaa hehtaaria. Virallisen metsän määritelmän mukaisesti metsään kuuluvat metsämaa ja kitumaa. Tästä määrästä on Luken tilaston mukaan suojeltu 13 prosenttia.
Luonnonsuojelujärjestöt käyttävät Luken tilastoa eri tavalla. WWF laskee tässä yhteydessä metsiksi vain hyvin kasvavat metsät, eivätkä kitumaat kuulu niihin. Siitä johtuen metsistä on WWF:n mukaan suojeltu vain kuusi prosenttia. Ero luvuissa johtuu, kitumaiden puuttumisen lisäksi, myös siitä, että WWF:n mukaan suojelualueiksi voidaan laskea vain sellaiset metsät, joita ei saa käsitellä.
EU:n biodiversiteettistategian mukaan luvun pitäisi olla jopa 30 prosenttia ja tiukan suojelun piirissä 10 prosenttia. Arvokkaista metsistä suurin osa on valtion mailla.
WWF:n johtavan metsäasiantuntijan Mai Suomisen mukaan Suomen suojelualat ovat pieniä, pirstaloituneita ja niitä pitäisi kytkeä toisiinsa, jotta monimuotoisuus säilyisi. Metsän suojelussa ekologiset käytävät ovat tärkeitä.
– Ja tällaista työtä me ei nähdä missään. Valtion jo aiemmin kartoitetut vanhat metsät pitäisi vain nyt nopeasti suojella ja muu työ pitäisi kohdentaa suojelualueverkoston vahvistamiseen, Suominen sanoo.
Esimerkiksi Ruotsissa kaavaillaan maanvaihtoa, jossa valtion talousmetsiä vaihdetaan vapaaehtoisten maanomistajien metsiin, jotka ovat luontoarvoiltaan arvokkaampia.
Muokattu 22.5. klo 16.30: Jutussa kerrottiin aiemmin, että Suomen metsistä on suojeltu vain kuusi prosenttia. Juttua on korjattu lauseella: Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan Suomen metsistä on suojeltu 13 prosenttia. Luonnonsuojelujärjestöjen käyttämien laskelmien mukaan oikea luku olisi kuusi prosenttia. Erot luvuissa johtuvat siitä, mikä suojellusta pinta-alasta lasketaan metsäksi. Luonnonvarakeskuksen tilaston suojelualaan on laskettu varsinaisen metsän lisäksi myös kitu- ja joutomaita, joissa puut eivät juuri kasva. Valtaosa uhanalaisista lajeista elää elinvoimaisissa metsissä.
Myös väliotsikko on muokattu. Aikaisempi väliotsikko: Vain kuusi prosenttia metsistä on suojeltu, on korjattu muotoon: Suojelutavoitteista ollaan vielä kaukana
Muokattu 23.5. klo 11.30: Tarkennettu kohtaa, jossa kerrottiin, että luonnonsuojelujärjestöjen laskelmien mukaan metsistä on suojeltu kuusi prosenttia. Tietojen lähde on Luonnonvarakeskusen tilasto, ei Luonnonsuojelujärjestöjen omat laskelmat.
Kohdassa luki aiemmin: Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan Suomen metsistä on suojeltu 13 prosenttia. Luonnonsuojelujärjestöjen käyttämien laskelmien mukaan oikea luku olisi kuusi prosenttia. Erot luvuissa johtuvat siitä, mikä suojellusta pinta-alasta lasketaan metsäksi. Luonnonvarakeskuksen tilaston suojelualaan on laskettu varsinaisen metsän lisäksi myös kitu- ja joutomaita, joissa puut eivät juuri kasva. Valtaosa uhanalaisista lajeista elää elinvoimaisissa metsissä.
Muokattu 23.5.2024 klo 19.00: Uutiseen korjattu tieto Suomen metsien määrästä. Aiemmin uutisessa luki 26 miljoonaa hehtaaria. Tarkennettu tieto siitä, mihin WWF:n esittämä kuuden prosentin suuruinen metsien suojeluosuus perustuu.