Vanhat metsät saatetaan määritellä niin tiukoin kriteerein, että Etelä-Suomen metsistä ei löytyisi niiden perusteella juuri lainkaan uutta suojeltavaa.
Kriteerit käyvät ilmi luonnoksesta, jonka ympäristö- ja maa- ja metsätalousministeriö ovat laatineet hallitukselle vanhojen metsien suojelupäätöstä varten. Ministeriöiden luonnos valmistui maaliskuussa ja toimitettiin vastuuministereille, joiden pitäisi päättää asiasta lähiaikoina.
Vanhojen metsien suojelu liittyy EU:n biodiversiteettistrategiaan, johon Suomi on sitoutunut. Tavoite on pysäyttää luontokato.
Ekologian yliopistolehtori Panu Halme Jyväskylän yliopistosta pitää ministeriöiden laatimia kriteereitä tiukkoina. Hän arvioi ministeriöiden laatimia kriteereitä Ylen pyynnöstä.
Vanhojen metsien kriteerit koskevat muun muassa puuston ikää, kuolleen puun määrää metsissä sekä suojeltavan metsikön pinta-alaa.
Halmeen mukaan luonnokseen kirjattujen kriteerien sisään mahtuvaa metsää löytyy lähinnä Lapista. Myös luonnoksessa todetaan, että valtaosa suojeltavista metsistä sijaitsisi Pohjois-Suomessa.
– Etelä-Suomesta ei tule suojeluun juuri mitään, Halme sanoo.
Metsien suojelusta tuli vääntö ministeriöiden välille
EU velvoittaa, että jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät pitää etsiä ja siirtää suojeluun vuoteen 2029 mennessä. Metsät ovat luontokadon pysäyttämisessä keskeisiä, sillä ne ovat monen uhanalaisen lajin elinympäristö.
Luonnontilaisille, koskemattomille ikimetsille on olemassa YK:lta tuleva määritelmä. Vanhoille metsille jäsenmaiden piti laatia sen sijaan omat, kansalliset kriteerinsä.
Kriteereistä on käyty Suomessa kovaa vääntöä. Niiden olisi pitänyt EU:n ohjeen mukaan valmistua viime vuoden loppuun mennessä.
Yle sai viimeisen ja ratkaisevan kriteeriluonnoksen ympäristöministeriöstä julkisuuslain mukaisella tietopyynnöllä. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd.) ja ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäsen (kok.) esikunnat eivät pyydettäessä antaneet sitä, vaikka komission ohjeissa edellytetään vanhojen metsien kriteerien laatimiselta avoimuutta.
EU edellyttää myös, että kriteerit perustuisivat tieteeseen. Luonnoksesta käy kuitenkin ilmi, että poliitikot ovat saaneet päätettäväkseen erimieliset kriteerit. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön näkemykset poikkeavat useissa kohdissa toisistaan.
– Vanhojen metsien suojelusta tuli kabinettivääntö. Kaksi ministeriötä on lobannut joka kohdassa omiin suuntiinsa, Halme sanoo.
Molempien ministeriöiden asettamat ikärajat ja kuolleen puun määrää koskevat vaatimukset asettavat vanhan metsän rajan siten, että kriteerit täyttävää metsää löytyy Etelä-Suomesta todennäköisesti vain muutamia kymmeniä hehtaareja, Halme arvioi.
Halme oli itsekin ministeriöiden kuultavana loppuvuodesta, kun vanhoihin metsiin liittyvä prosessi alkoi.
Ympäristöministeriö esittää luonnoksessa, että vanhan havumetsän ikäraja olisi 120 vuotta Etelä- ja Keski-Suomessa ja pohjoisessa 140–160 vuotta.
Maa- ja metsätalousministeriö taas suojelisi etelässä 140–160-vuotiasta ja pohjoisessa 160–200-vuotiasta havumetsää. Lehtimetsälle molemmilla ministeriöillä on hiukan alemmat ikärajat.
Ikä viittaa luonnoksessa valtapuuston ikään eli keskimääräiseen ikään. Halmeen mielestä se on luontoarvojen kannalta väärä määre.
Hän sanoo, että muutama yli 150-vuotias puu voi olla merkki vanhasta metsästä. Yksittäisiä säästöpuita ei yli sata vuotta sitten jätetty hakkuiden jälkeen eikä metsää istutettu, vaan se kasvoi luontaisesti.
Halmeen mukaan vanhimmat puut voivat jossain metsissä olla 300-vuotiaita, mutta puuston keski-ikä silti alittaa maa- ja metsätalousministeriön vaatiman 200 vuoden rajan.
– Näin etenkin Pohjois-Suomessa todella vanhat männiköt eivät täyttäisi kriteereitä. Kirveenkoskematon 300-vuotias metsä voisi jäädä ulos suojelusta, Halme sanoo.
Ministeriöt ovat luonnoksessa yksimielisiä, että vanhan metsän pitäisi olla etelässä vähintään neljän ja pohjoisessa kahdeksan hehtaarin kokoinen.
Enemmän lahopuuta kuin kansallispuistossa
Vanhasta metsästä tulee ministeriöiden mukaan löytyä myös tietty määrä kuollutta eli lahopuuta.
Ympäristöministeriö pitää vanhan metsän rajana kymmentä prosenttia tai kahtakymmentä kuutiota lahopuuta hehtaarilla.
Maa- ja metsätalousministeriö taas vaatisi moninkertaisen määrän, jopa 50 kuutiota lahopuuta hehtaarilta Etelä-Suomen kuusi- ja lehtipuuvaltaisissa metsissä. Etelän mäntymetsissä raja olisi 40 kuutiota. Pohjoisimmassa Lapissa lahopuuta taas pitäisi olla 20 kuutiota hehtaarilla.
Vaatimus jättäisi metsää suojelun ulkopuolelle erityisesti Etelä-Suomessa. Halmeen mukaan monesta kansallispuistostakaan ei löydy maa- ja metsätalousministeriön esittämää lahopuumäärää.
Hän sanoo, että esimerkiksi vuonna 1982 suojellussa Isojärven kansallispuistossa Kuhmoisissa on laskettu 30 kuutiota lahopuuta hehtaarilla alueella, jolla puusto on 150-vuotiasta.
Molempien ministeriöiden lahopuuvaatimukset ylittävät myös METSO-suojeluohjelmaan pääsyn rajan, joka on kymmenen kuutiota lahopuuta hehtaarilla.
Halmeen mukaan Etelä-Suomen metsien suojelua ei voi korvata suojelemalla metsiä Lapissa. Etelässä suojelua on nykyisellään vähän, ja etelän metsissä elää myös uhanalaisia lajeja, jotka eivät pärjää pohjoisessa.
100 000 hehtaaria metsää suojeluun
Luonnos sisältää myös neljä täydentävää, muun muassa vanhalle metsälle tyypilliseen lajistoon liittyvää kriteeriä. Myös niistä kahden pitää täyttyä, että metsä voitaisiin luokitella vanhaksi.
Ympäristöministeriö esittää myös suojeltavalle metsälle tarkan määrän. Valtion mailla tullaan suojelemaan yhteensä 100 000 hehtaaria metsä- ja kitumaata Ylä-Lapin eteläpuolella. Pinta-alaa määritettäessä on otettu huomioon Syken ja Luken raportin arviot, luonnoksessa todetaan.
Suomen ympäristökeskus (Syke) ja Luonnonvarakeskus (Luke) työstivät vanhan metsän kriteereitä ennen ministeriöitä.
Yle kertoi viime viikolla, että Metsähallitus on jo aloittanut metsien kartoittamisen maastossa, vaikka kriteereistä ei ole tehty poliittista päätöstä. Metsähallitus kertoi etsivänsä vanhoja metsiä suoraan EU-komission antamien ohjeiden mukaan.
Hallitus on linjannut jo aiemmin, että EU:n vaatima suojelu koskee valtion omistamia, Metsähallituken hallinnoimia metsiä. Yksityismetsän voi suojella vapaaehtoisesti METSO-ohjelmassa kuten tähänkin saakka.
Tarkennettu juttua 13.5. klo 11.23: Lisätty lahopuun määrään mäntyvaltaisissa metsissä liittyvä luku.