Kymmenen viikon ja noin 1 500 kilometrin melonta on edessä kemiönsaarelaisilla Panu ja Sanna-Mari Kuntulla. Tavallisesta retkestä ei ole kyse, vaan kaksikko matkaa kajakeillaan koko Suomen rannikon saaristolintuja havainnoiden.
– Meloen pääsee todella lähelle luontoa. Siinä tavallaan koko ajan havainnoi ympäristöä. Jos liikkuu veneellä, veneen ääni saattaa peittää lintujen äänet, kertoo ympäristösuunnittelija Sanna-Mari Kunttu.
Kajakkimatka Virolahdelta Tornioon alkoi maanantaina, ja sen aikana Kuntut kartuttavat tietoa 15 vuoden välein toistettavaan valtakunnalliseen lintuatlakseen. Vuosien 2022–2025 aikana kerättävän neljännen lintuatlaksen tiedot tulevat kertomaan linnuston pitkäaikaisista muutoksista, sillä ensimmäinen atlas toteutettiin 1970-luvulla. Suomen pesimälinnuston levinneisyyden muutoksia selvittävä lintuatlas on Luonnontieteellisen keskusmuseon ja BirdLife Suomen koordinoima.
Tietoa kerätään koko maasta – ja tässä tapauksessa mereltä – 10 x 10 kilometrin kokoisissa atlasruuduissa.
– Kartoitamme alueita, joilla muut eivät liiku tai missä lintuharrastajat vähän retkeilevät. Reitillämme on peninkulmaruutuja, ja pyrimme paikkaamaan tietopuutteita, joita tällä hetkellä lintuatlaksessa on eri puolilla Suomen rannikkoa, kertoo saaristoekologi Panu Kunttu.
Reittiä, maihinnousupaikkoja sekä väline-, vesi- ja ruokahuoltoa onkin pitänyt suunnitella tarkkaan, kun liikutaan vesillä, joilla ei aiemmin juuri ole melottu.
– Välttämättä ei tiedetä olosuhteista, ja saaristot eri puolilla Suomen rannikoa ovat todella erilaisia. Varsinkin Merenkurkun saaristossa on aika kivikkoista, mikä tuo ihan omat haasteensa melontaan ja leiripaikkojen löytymiseen, sanoo Sanna-Mari Kunttu.
Panu Kunttu muistuttaa, että kyseessä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen saaristokokonaisuus itäisen Suomenlahden pohjukasta pohjoiselle maankohoamisrannikolle.
– Meillä on melkein 100 000 saarta sekä luotoa ja 46 000 kilometriä merenrantaviivaa. Vastaavaa ei löydy mistään. Luontotyyppien yhdistelmä lintujen elinympäristöissä on kansainvälisesti uniikki. On upeata olla mukana tässä projektissa, jotta voimme tuottaa tietoa saaristoluonnon hyväksi ja nostaa sen arvostusta.
Ajantasaisella tiedolla vaikuttavia päätöksiä
Panu Kunttu kuvailee lintuatlasta kansalaistiedehankkeeksi, johon lintuharrastajat eri puolilla maata keräävät aineistoa ja kuka tahansa voi osallistua. Tavoite on kerätä tietoa muutoksista päättäjille sekä kansalaisille.
Olemassaolevankin aineiston perusteella tiedetään, että Suomen luonto uhanalaistuu vauhdilla. Panu Kuntun mukaan saaristossa yhdistyvät monenlaiset ympäristöongelmat, muun muassa Itämeren rehevöityminen, ilmastonmuutos, rakentaminen, lisääntyvä veneliikenne sekä vieraslajit kuten minkki ja supikoira.
Liki kolmestakymmenestä pääasiassa saaristossa elävästä lintulajista yli puolet on luokiteltu uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi.
– Monet tyypilliset saariston linnut, kuten pilkkasiipi, tukkasotka, riskilä ja karikukko ovat nykyään uhanalaisia lajeja. On tärkeää tunnistaa linnustoon kielteisesti vaikuttavat tekijät, jotta voidaan tehdä vaikuttavia päätöksiä näiden kehityskulkujen katkaisemikseksi.
Panu Kunttu muistuttaa, että kun suojelutoimiin on tartuttu, on se myös tuottanut tulosta esimerkiksi merikotkan ja merihanhen kohdalla. Aikanaan sukupuuttoon kuolemassa ollut laulujoutsen on levinnyt ulkosaaristoon saakka. Vieraslajien poistopyynti puolestaan on vahvistanut lapintiiran, pilkkasiiven ja karikukon kantoja kyseisillä alueilla.
Lintulajit voivat kadota lähes huomaamatta
Kuitenkin kehitys on ollut kielteistä saaristoluonnon ohella myös mantereella ja sisämaan metsäisillä alueilla. Monet hyönteissyöjät ovat taantuneet nopeasti tällä vuosituhannella.
– Niinkin yleinen laji kuin pajulintu, joka aikanaan oli Suomen runsain lintu, on vähentynyt. Västäräkki on nykyään silmälläpidettävä eli melkein uhanalainen. Peltosirkku on lähes hävinnyt Suomen luonnosta, listaa Panu Kunttu.
Sanna-Mari Kunttu huomauttaa, että kaikkia muutoksia ei välttämättä havaita ilman tutkimusta. Jonkin lintulajin katoaminen omalta mökkipihalta tapahtuu usein varkain.
– Luontokatoon havahtuu vasta kun joku sanoo, että viiteen vuoteen ei tässä pihassa ole nähty jotain lintulajia. Ehkä myös tavalliset ihmiset ymmärtävät, että heidän teoillaan on merkitystä ilmastonmuutokseen tai rehevöitymiseen. Jos mökkipihalla on päästänyt pesuvedet suoraan luontoon, kannattaa asialle tehdä jotain, tai miettiä muita ihan arkipäivän tekoja, millä menee töihin tai mitä syö.