Zoonooseja, eläinten ja ihmisten yhteisiä tauteja, on alettu havaita sitä enemmän, mitä ahtaammalle eläimet ovat joutuneet ihmisten valtaamissa ekosysteemeissä. Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus esittelee varhaisen esimerkin zoonoosista: lepran, jonka ihminen ja orava jakoivat jo keskiajalla.
Lepra eli pitaali tai spitaali on yksi ihmiskunnan vanhimmista tunnetuista tartuntataudeista. Sillä on kauhea maine vitsauksena, joka vie sairastuneelta nenän ja varpaat ja tekee hänestä hylkiön yhteisössään. Nykyisin todetaan yli 200 000 lepratartuntaa vuodessa, eniten Intiassa.
Ihoa, hermoja ja limakalvoja syövän, pisaratartuntana leviävän Mycobacterium leprae -bakteerin syntypaikka ei ole varma. Todennäköisenä pidetään Afrikan koilliskolkkaa kymmeniätuhansia vuosia sitten.
Sieltä bakteerin on päätelty levinneen ympäri maailmaa ihmisten mukana, samalla tavoin mutta toki hyvin paljon hitaammin kuin COVID-19:n aiheuttaja, SARS-CoV-2-virus. Rajuista oireistaan ja synkästä maineestaan huolimatta lepra ei tartu helposti, vaan vaatii yleensä pitkäaikaisen lähikontaktin.
Leprasta on säilynyt tietoja niin muinaisesta Egyptistä kuin Kiinasta. Bakteeri jätti jälkensä 4 000 vuotta sitten eläneen intialaisen miehen luurankoon ja mainitaan useiden uskontojen varhaisissa kirjoituksissa, myös Raamatussa, jossa Mooses saa Jumalalta hoito-ohjeita.
Suomessakin lepra on ensimmäinen sairaus, josta tunnetaan kirjallinen maininta, testamenttilahjoitus Turun Pyhän Yrjänän hospitaalille vuonna 1355.
Nykyaikana M. leprae -tartuntoja on todettu ihmisten lisäksi oravissa ja Yhdysvalloissa vyötiäisissä, mutta milloin loikka on tapahtunut ja mihin suuntaan: ihmisestä eläimeen vai eläimestä ihmiseen? Sveitsiläisten Zürichin ja Baselin yliopistojen ja brittiläisen Leicesterin yliopiston tutkijat ryhtyivät jäljittämään vastausta keskiajan leprahautausmaalta ja turkisnylkimöstä.
Oravat olivat keskiajalla Euroopan ylhäisön ja nunnien suosimia lemmikkejä mutta ennen kaikkea turkiseläimiä. Hienoimmat värit kelpasivat rikkaimmillekin, muihin oli varaa myös keskituloisilla, joille soopelien tai näätien turkit olivat liian kalliita.
Oravia nyljettiin valtavia määriä takkien ja viittojen vuoriksi sekä koristamaan kauluksia, helmoja ja hihansuita. Erityisessä arvossa olivat talvella tapettujen oravien valkoiset, paksut ja kiiltävät vatsanahat.
Itämeren kauppaliitto Hansa ansaitsi sievoisia summia tuomalla oravannahkoja Keski-ja Etelä-Eurooppaan Pohjoismaista ja varsinkin Venäjältä, Novgorodista. Hansan kirjanpito kertoo, että Virossa 1300- tai 1400-luvulla lastatussa aluksessa saattoi olla 230 000 oravannahkaa.
Tutkimuksessa etsittiin leprabakteerin perimää Winchesterissä Etelä-Englannissa eläneistä 25 ihmisestä ja 12 aikalaisoravasta.
Winchester oli yksi keskiajan turkiskaupan keskuksista, ja siellä sijainnut leprasairaala kuului maailman vanhimpiin. Leicesterin yliopisto on tutkinut sitä arkeologisesti osana alueen historiaa jäljittävää projektiaan.
Magdalan Marian mukaan nimetty sairaala oli monen potilaan matkan päätepiste. M. lepraen merkkejä on löydetty 86 prosentista sairaalan hautausmaan vainajista.
Leprasairaaloiden määrä kasvoi 1000–1400-luvuilla voimakkaasti myös muualla Länsi-Euroopassa.
Oravatutkimus on osa tutkijoiden yrityksiä selvittää, mikä sai Euroopassa jo pitkään esiintyneen taudin yleistymään keskiajalla.
Tämän päivän oravista eristetty leprabakteerikanta on läheistä sukua keskiajan ihmisistä tunnetulle kannalle. Uudessa tutkimuksessa M. lepraen keskiaikainen genomi sekvensoitiin kolmesta leprasairaalan hautausmaan luurangosta sekä nylkimön kaivauksissa löytyneistä oravan jalkaluista.
Tartuttiko keskiajan ihminen oravan vai orava ihmisen? Siihen tutkimus ei kyennyt vastaamaan, mutta tutkijat epäilevät, että bakteeri saattoi vaihtaa isäntälajia edestakaisin. Se on mielenkiintoinen hypoteesi myös tämän päivän terveysuhkien puntaroijille.
Vaikka zoonoosit ovat saaneet aiempaa enemmän huomiota COVID-19:n vuoksi, potentiaalinen oppi historiallisista zoonooseista on lähestulkoon ottamatta, tutkijat sanovat. Eläinarkeologisten jäänteiden patologista tutkimusta on tehty genetiikassa vain vähän, he kertovat.
Ilman tietoa menneestä on mahdoton ymmärtää vuorovaikutusta ja riskejä, jotka ihmisten ja eläinten tautien kesken ovat vallinneet ja vallitsevat edelleen, tutkimuksessa todetaan.
Sen mukaan juuri lepra on ominaisuuksiltaan erinomainen kohde tälle historiaan kurottavalle One Health -pilottitutkimukselle.
One Health, yhteinen terveys, on viime vuosikymmenellä virinnyt lääkärien ja eläinlääkärien ajattelutapa, joka tunnistaa ihmisten, eläinten ja ympäristön terveyden kiinteän yhteyden.
Britanniassa oravat ovat käyneet hyvin vähiin. Suomessa ne ovat muuttaneet metsistä yhä useammin kaupunkeihin, kertoo Yle Luonnon Suuri oravailta, joka on kuunneltavissa Yle Areenasta.