Nykyään tiedetään, että alkoholi pahentaa mielenterveysongelmia. Ennen vanhaan viina oli kuitenkin lähes ainoa lääke mielisairaaloissa.
Näin oli myös Suomen ensimmäisessä mielisairaalassa Seilin saarella lähellä Nauvoa. Saarelle lähetettiin 1600-luvulta lähtien ihmisiä melko kevyinkin perustein. Tällainen syy saattoi olla esimerkiksi vammaisuus tai älyllinen ja moraaliton kehittymättömyys.
Nykyään Seili on suosittu matkailusaari, joka on osa Saariston pientä rengastietä. Mielisairaalan tiloissa on ravintola, ja saarelle pääsee omalla veneellä tai yhteysaluksella Nauvosta.
Kun yhteysalus lipuu laituriin, ei voi olla miettimättä lukuisia Seiliin karkoitettuja ihmisiä. Vahvistamattomien tarinoiden mukaan he saapuivat saarelle oman hauta-arkun laudat kainalossa.
Totta tai tarua, olosuhteet Seilissä olivat muutama sata vuotta sitten hyvin alkeelliset ja karut. Potilaat haluttiin lähinnä eristää yhteiskunnasta, heille ei niinkään pyritty tarjoamaan apua. Hoito koostui pääosin vaatteista, ruoasta ja viinasta.
Ja mikä synkintä, saarelta ei ollut paluuta.
Mielisairaiden uskottiin olevan paholaisen vallassa
Seilin sairaala oli alun perin ”leprahospitaali” eli spitaalipotilaiden eristyspaikka. Kun lepra katosi Suomesta 1700-luvulla, toiminta Seilissä keskittyi vahvasti mielisairaiden hoitoon.
Tuohon aikaan ajateltiin yleisesti, että mielisairaat ovat paholaisten haltuun ottamia. Uskottiin myös, että nesteiden epätasapaino kehossa aiheuttaa sairauksia. Tämän vuoksi hoitokeinoiksi alkoholin ohella saattoivat kuulua esimerkiksi suoneniskentä, peräruiskeet ja oksetusta aiheuttavat aineet.
– Viina oli täällä lääkinnällinen aine sekä leprahospitaalissa että hourulassa. Erityisesti leprahospitaalin potilailla viinaa käytettiin lääkkeenä synteihin yhdessä Jumalan sanan ja Kupittaan lähdeveden kanssa, kertoo Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtaja Jari Hänninen.
Seisomme Jari Hännisen kanssa keskellä Seilin saarta. Edessämme aukeaa näkymä merelle ja rinteeseen, jossa mielisairaalan puurakennukset ennen sijaitsivat. Paikka on Hänniselle tuttu, sillä hän on työskennellyt Saaristomeren tutkimuslaitoksella Seilissä yli 30 vuotta ja ollut kokoamassa saaren historiasta kertovaa museota.
Lääkehoito oli siis varsin alkeellista. Etenkin Seilin kaltaisessa syrjäisessä paikassa ihmisten oli tultava toimeen sillä, mitä oli mahdollista itse tuottaa.
– Saaressa viljeltiin erilaisia rohtoja, kuten lääkeunikkoa, hullukaalia ja muita yrttejä, joilla saatiin erilaisia vaivoja parannettua, kertoo Jari Hänninen.
Seilissä riitti myös viinaa, sillä leprahospitaalin potilailla oli oikeus viinanpolttoon.
– Puhdasta viinaa pidettiin hyvänä lääkkeenä kaikkiin tauteihin ja kaikissa säädyissä aina 1700-luvun lopulle asti, kertoo Suomen historian professori Kustaa H.J.Vilkuna.
Viinaan saatettiin sekoittaa Vilkunan mukaan erilaisia aineita, kuten pippuria, ruutia tai rotan ulostetta, jotta niistä saatiin niin sanottuja ihmelääkkeitä erilaisiin vaivoihin.
Viina runsaasti käytettynä on kuitenkin todennäköisesti ollut Seilin potilaille ennemmin mielenterveyshaitta kuin hoitokeino.
– Tiedetään, että jatkuva ja runsas alkoholin käyttö aiheuttaa helposti depressiota, alkoholihallusinoosia sekä psykoottisia tiloja, sanoo sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola Tampereen yliopistosta.
”Seilistä kehittyi aikakautensa Alko”
Vuosien saatossa leprahospitaalin potilaiden viinanpolttotaidot kehittyivät, maku parani ja määrät kasvoivat. Tämän seurauksena viinaa alettiin myydä myös saarelta ulos.
– Huomattiin, että viinaa voidaan käyttää vaihdon välineenä. Seilistä kehittyi sen ajan Alko, kertoo Jari Hänninen.
Perimätiedon mukaan tältä ajalta juontaa juurensa myös monille nykypäivänä tuttu sanonta ”olla seilissä”. Katso tästä tarina sanonnan takana.
Puuttuminen viinaralliin
Seilin rannoilla kävellessä tulevat väistämättä mieleen veneet, joilla kulkijat ovat aikanaan rantautuneet kallioille ja rantakaislikkoon väkijuomaa ostaakseen.
Kuhinaa on täytynyt riittää, sillä Turun linnan käskynhaltija puuttui viinaralliin 1700-luvun puolen välin tienoilla. Viinan myyntiä alettiin kontrolloida ja veroton myynti Seilissä tuli päätökseen.
Viinaan alettiin myös lääkeaineena suhtautua kriittisesti 1700-luvun loppupuolella. Tämä näkyi Jari Hännisen mukaan myös Seilissä.
– Alkoholi oli yhä mukana hoidoissa, mutta sitä ryhdyttiin antamaan potilaille päiväannoksia ja sitten viinan ylenpalttinen käyttö väheni huomattavasti.