Ilmassa leijuu höyrytetyn kasvin haju ja maa tuntuu lenkkitossujen alla kuumalta. Ympärillä lötköttää rentoja, märkiä lupiinikasvustoja.
Eco Weedkillerin yrittäjä Kimmo Kärki tekee kehittämällään laitteistolla selvää pensasmustikkaviljelyksiä uhkaavista lupiinikasvustoista.
Lepomäen mustikkatilan yrittäjä Hannele Mäntyjärvi sanoo, että lupiinin pääsy marjapensaiden joukkoon olisi katastrofi.
– Lupiini on vahvajuurinen, sitkeä ja pitkäikäinen kasvi. Jos se pääsee marjapensaan keskelle, sitä on erittäin vaikea saada pois, hän kertoo.
Lupiinin myrkytön torjunta perustuu kiehuvan kuumaan veteen – kasvin solut kun kuolevat yli 40 asteen lämmössä. Tekniikalla voi hävittää myös muita haitallisia vieraslajeja sekä hankalia rikkaruohoja.
– Kun lämpö saadaan syvälle maahan, se säilyy siellä pitkään ja kypsentää kasvin juuren, Kärki kertoo.
Kärjen mukaan esimerkiksi kurtturuusu häviää kertakäsittelyllä, kunhan se tehdään oikeaan aikaan. Lupiini sen sijaan vaatii useamman torjuntakerran, jos kasvusto on päässyt siementämään.
Lepomäen pensasmustikkatilalle kuuma vesi on ainoa vaihtoehto torjuntaan. Luomutila ei saa käyttää myrkkyjä, ja rikkojen liekittäminen on metsäpalovaaran takia mahdotonta.
Lupiinia kannattaa torjua kukinnan alkaessa. Kasvin juuri on heikoimmillaan nyt, kun se käyttänyt ison osan energiastaan lehtien ja kukinnon tekemiseen.
Haitalliseksi vieraslajiksi määritelty komealupiini ilmestyi Lepomäen tiluksille Mäntyjärven mukaan viisi vuotta sitten, kun viljelysten viereinen tie perusparannettiin. Edullinen täytemaa tiehen oli löytynyt lehti-ilmoituksesta.
– Me olisimme ottaneet sitä maa-ainesta myös tänne tilalle, mutta onneksi viestiimme ei koskaan vastattu, kertoo Mäntyjärvi.
Kuka löytää kaikki lupiininsiemenet?
Vieraslajilain mukaan ammattimaisilla toimijoilla on velvollisuus huolehtia, etteivät vieraslajit leviä maa-aineksen mukana.
Valtakunnallinen vieraslajikoordinaattori Reima Leinonen Kainuun ely-keskuksesta sanoo, että muut kasvinosat on helppo nähdä mullan seasta, mutta siemenet jäävät helposti huomaamatta.
– Lupiini on vaikea torjuttava, sillä sen siemenet säilyvät itämiskykyisinä kymmeniä vuosia, hän kertoo.
Tontille levinneen vieraslajin torjunta kuuluu maanomistajalle. Kustannukset on maksettava itse, ellei ole näyttöä siitä, että vieraslaji on tullut maa-aineksen mukana.
Myös marjayrittäjä taistelee tontilleen levinnyttä haittaa vastaan omalla kustannuksellaan.
– Jos pystyy selkeästi osoittamaan, että maa-aineksessa on tiedetty olevan riski vieraslajeihin, silloin on ihan oikeudelliset perusteet (korvauksille). Mutta kuka lähtee myöntämään tämmöistä riskiä? sanoo Leinonen.
Leinonen kertoo, että komealupiinia ja kurtturuusua käytettiin aikoinaan maantieluiskissa sitomaan maata. Nykyään tienpitäjät yrittävät hillitä lupiinin leviämistä jokavuotisilla niitoilla.
Viranomaisten lisäksi vieraslajien hävittämiseen tarvitaan kaikkien apua.
– Mitä enemmän pystymme menemään kohti samaa päämäärää, sitä paremmin saamme sen onnistumaan, sanoo Vieraslajikoordinaattori Leinonen.