Olo helpottuu puhumalla. Tätä mieltä ovat kemiläinen Matti Määttä, helsinkiläinen Heikki Leppälä ja hyvinkääläinen Petri Mikkola, joiden yksi keino selviytyä erosta on ollut puhuminen ja omien tunteiden kohtaaminen.
Matti Määttä, 37
Kolmen lapsen isä. Erosta noin neljä kuukautta.
”Osa upottaa pahan olonsa alkoholiin. Se ei ole minun juttuni. ”
”Jos jossain kohtaa pitää erota, niin mieluummin keväällä kuin keskellä pimeää syksyä. Ei nimittäin ollut helppo paikka.
Päivisin oli helpompaa. Yöt oli vaikeita. Silloin päässä pyöri ajatuksia ja kysymyksiä. Miksi toinen lähti? Mikä oli huonosti?
Ensin tuli katkeruus. Oli helpompi syyttää toista kuin nähdä oma osuus eroon johtaneissa syissä. Olo alkoi kuitenkin paranemaan sillä, että katsoin peiliin ja mietin asioita, joita voin itsessäni muuttaa.
Äiti oli minulle tuki ja turva pahimpina hetkinä. Hän tuli auttamaan, kun minusta tuntui, etten jaksa.
Äidille pystyin puhumaan, itkemään ja kertomaan tunteistani. Se helpotti oloa.
Tämän eron kohdalla olen osannut käsitellä asioita ja tunteitani paremmin. Edellinen ero kahden vanhimman lapseni äidistä ei päättynyt hyvin. En ollut silloin millään tavalla kypsä hoitamaan asioitani. Sotkin suhteeseen ulkopuolisia ihmisiä, eikä mikään ei tuntunut riittävän minulle. Sen jälkeen olen opetellut puhumaan ja näyttämään tunteitani.
Myös isäni kuolema pakotti minut käsittelemään asioita. Hän oli syntynyt jatkosodan aikaan vuonna 1942. Sieltä tuli perintönä kaikenlaiset traumat sotien jälkeiseltä ajalta niin hänelle kuin minulle. Tätä perintöä en halua siirtää lapsilleni.
”En ole heti hyppäämässä uuteen suhteeseen”
Katso alla oleva video, jolla somestakin tuttu Matti ”Höpömasa” Määttä kertoo eron ensifiiliksistä ja siitä, miten hän pääsi eroon katkeruuden tunteista.
Matti on avannut eroon liittyviä tunteitaan jonkin verran myös suosituilla tileillään Instagramissa @hopomasa86 sekä TikTokissa @hopomasa_86
Kun olen itse käynyt näitä asioita läpi, on kaikesta helpompi puhua myös omille lapsille. Minun sylissäni lapset saavat näyttää ilot ja surut. Tunteita ei tarvitse tukahduttaa. Se on tärkeä asia heidän tulevaisuutensa kannalta.
Teini-ikäisille pojilleni olen puhunut avoimesti tunteista ja yrittänyt opettaa heitäkin siihen. Olen kertonut heille esimerkiksi eroon liittyvästä surusta ja seksistäkin, joka heitä varmasti jo tuossa iässä kiinnostaa. Haluan, että he oppivat arvostamaan niin itseään kuin toista ihmistä.
Ero on muuttanut vanhemmuuttani.
Olen perhekeskeinen ja tykkään lasten kanssa touhuamisesta. Nyt koti ja olo tuntuu välillä tyhjältä, kun kaikki lapset eivät ole koko ajan kotona.
Suurin oppi erosta on ollut, että olen pitänyt toista ihmistä itsestäänselvyytenä. Huomasin myös, miten erilaisia erot voivat olla. Edellisellä kerralla minä olin se, joka teki päätöksen ja lähti.
Silloinkin minä surin, mutta olin miettinyt asiaa itsekseni jo kauemmin. Nyt tilanne oli toisinpäin ja kumppanini halusi eron. Näin päin kaikki on ollut vaikeampaa. Olemme kuitenkin edelleen ihan hyvissä väleissä. Se on lapsen kannalta tosi tärkeää.
Osa upottaa pahan olonsa alkoholiin. Se ei ole minun juttuni. Tuntuu hyvältä, että olen nyt pysähtynyt tähän ja elän perheelleni. Nautin kesästä, motocrossista ja treenaamisesta. Minulla ei ole kiire uuteen suhteeseen.”
Kuuntele Melkein kaikki erosta -podcastin jakso eroon liittyvistä tunteista ja niiden käsittelemisestä. Seuranasi ovat satoja erotarinoita kuullut eroterapeutti Viivi Niinikangas ja toimittaja Reetta Arvila.
Heikki Leppälä, 44
Yhden lapsen vuorovanhempi. Erosta aikaa noin vuosi.
”En minä osannut sellaiseen tunnemyllerrykseen valmistautua. ”
”En halunnut erota. Ennemminkin minulle tuli fiilis, että ei yritetä enää.
Käänsimme viimeisten vuosien aikana jokaisen kiven, joka käännettävissä oli. Sitten tuntui, että en jaksa enää.
Lopullisen eropäätöksen tekeminen oli älyttömän vaikeaa. Sen myöntäminen ensin itselle ja asian sanominen toiselle.
”Vaikeiden tunteiden kanssa on ollut välillä tosi raskasta elää”
Katso alla oleva video, jossa Heikki Leppälä kertoo, miten paljon eroon liittyy tunteita laidasta laitaan. Heikki on puhunut erostaan sekä siihen liittyvistä tunteista paljon myös Instagramissa käyttäjänimellä @hejcki
Olen lestadiolaisesta perheestä ja jätin uskonnollisen yhteisön parikymppisenä. Jo silloin opin, ettei hyvää tai sopivaa hetkeä huonojen uutisten kertomiselle ole koskaan. Oli vain hirveitä tilanteita, eikä niissä hetkissä olisi halunnut aiheuttaa perheelle lisää surua tai pettymystä. Eropohdinnassa oli ihan sama tilanne.
Pohdin paljon, mitä oikeasti haluan. Koiralenkeillä kyselin itseltäni, mitä suhteelta toivon. Onko tämä se, missä haluan olla?
Jos erosta ei olisi kenellekään muulle mitään seurauksia, jäisinkö vai lähtisinkö? Se kysymys sai minut tekemään lopullisen päätöksen. Lähtisin, niin minä vastasin. Tästä ajatuksesta meni noin kuukausi, että kerroin sen puolisolleni ääneen.
Olin 26-vuotias, kun menimme naimisiin. Meillä oli hyvä tasapainoinen suhde ja saimme ihanan lapsen.
Välillä parisuhde jäi sivuun, ja sitten taas löysimme toisemme uudelleen. Elämä oli sellaista aaltoliikettä.
Kuutisen vuotta sitten suhteeseemme tuli ensimmäisen kerran isoja haasteita. Minun oli vaikea kertoa tunteistani. Olin lapsuudessani oppinut olemaan mieluummin hiljaa ja puremaan hammasta yhteen. ”Älä itke.” Niin minullekin on opetettu.
Puolisoni ehdottama pariterapia tuntui aluksi totaalisen väärältä paikalta. Mutta jossain kohtaa olin niin epätoivoinen itsekin, että tajusin meidän tarvitsevan apua.
Terapiassa pääsimme lähemmäksi toisiamme. Siellä meillä oli puheenvuorot ja kuuntelimme toisiamme.
Kävimme terapiassa puolen vuoden ajan. Sitten tuli kesä. Päätimme, että varaamme uuden ajan, jos tulee tarvetta. Uutta aikaa ei koskaan varattu vaan tulikin ero.
Miksi helvetissä tein tällaisen päätöksen, minä mietin.
Miksi annan muiden kärsiä, kun toinen vaihtoehto olisi se, että vain minä kärsin?
Minulla oli kamala ahdistus siitä, että rikon jotain niin kaunista ja vien lapseltani mahdollisuuden yhteiseen kotiin. Samaan aikaan tiesin, että en voi muutakaan.
Lapselle erosta kertominen oli hirveä tilanne. Jos se oli vaikeaa sanoa kumppanille, lapselle se oli vielä hirveämpää.
Olisi kiva sanoa, että olin valmistautunut, mutta en minä osannut sellaiseen tunnemyllerrykseen valmistautua. Ahdistuksen sekainen pelko tuli todella voimakkaana. Mietin, miten kaikki selviävät ja miten elämään löytyy uudet uomat.
Aluksi häpeä ja epäonnistumisen tunne olivat tosi vahvoja. Olin ollut suhteessa sillä ajatuksella, että me emme eroa.
Mietin, millaisen pettymyksen tuotin äidilleni ja entisen puolisoni vanhemmille. Ja totta kai syyllistin itseäni erosta, ja pelkäsin aiheuttavani jonkinlaiset traumat lapselleni.
Tilannetta ei helpottanut se, että osa läheisistäni ei hyväksy eroa. He syyllistivät minua siitä ja lisäsivät pahaa oloani.
Ero on opettanut ihan älyttömästi minusta itsestäni. Siitä millainen olen ja millainen arvomaailmani on. Olen tajunnut, ettei onni ole materiassa vaan ihan muissa asioissa. Minulle on tärkeää, että minua kunnioitetaan ja minut kohdataan sellaisena kuin olen.
Voin nyt ihan hyvin. Elämään on löytynyt hyvä rytmi, ja ymmärrän koko ajan paremmin, etten olisi voinut tehdä enempää. Ei minulla olisi ollut voimia. Terapeuttinikin muistutti minua, että joskus jonkun pitää olla se, joka sanoo, että ei enää yritetä. Nyt on kaikki tehty.”
Petri Mikkola, 46
Ero kihlatusta kaksi vuotta sitten.
”Annoin itselleni luvan käydä treffeillä aika pian eron jälkeen.”
”Tämä ei voi olla totta. Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun luin viestiä. Olimme nähneet edellisenä viikonloppuna ja kaikki oli hyvin. Jotain pientä lapsellista kinastelua oli, mutta ei muuta. Sitten sain viestin, että tämä oli tässä. Meidän pitää erota.
Ajattelin, että olimme onnellisia. Hän oli elämäni nainen ja suuri rakkauteni. Ja sitten menetin hänet. Ajatus tuntui sietämättömältä. Pahimpina aikoina tuntui, etten selviä tästä.
”Tulin hylätyksi”
Katso alla oleva video, jossa Petri kertoo eron ensihetkistä ja siitä, millaista on rakentaa itsetunto pala palalta uusiksi. Instagram-tilillään @iron_pete Petri jakaa urheilullista elämäntyyliään, jolla oli iso vaikutus myös erosta selviytymisessä.
Syytin itseäni. Minä mokasin meidän hienon parisuhteen, ajattelin. Tein jotain väärin ja aiheutin toiselle valtavan pettymyksen. Samalla itsetuntoni oli totaalisen pirstaleina.
En vielä tänä päivänäkään tiedä todellista syytä eroomme. Suhteessamme oli koko ajan sellainen jännä kombinaatio, että minä puhuin, hän ei.
Huomasin sen jo suhteemme alussa. Jos oli vaikea tai epämukava puheenaihe, hän sulkeutui. Se oli sellainen red flag, josta hän kyllä itsekin minua varoitteli.
Jälkikäteen ajattelen, että jos olisimme keskustelleet asioista kunnolla jo suhteen aikana, ehkä ero ei olisi tullut. Tai jos meillä olisi ollut joku hyvä keskustelu eroon johtaneista syistä, olisinko minä säästynyt siltä valtavalta itsesyytösten tulvalta ja raastavalta jossittelulta.
Minulla oli eron jälkeen tosi voimakas avun tarve ja kävin terapiassa puolen vuoden ajan.
Vaikka tunteista puhuminen oli rankkaa, oli oloni jokaisen kerran jälkeen puhdistunut.
Aluksi häpesin terapiaa. En kertonut siitä kenellekään. Nyt se tuntuu älyttömältä. Miksi häpesin jotain sellaista, jonka avulla voin paremmin? Siellä sain puhua itselle vaikeista asioista. Muualla se oli paljon vaikeampaa.
Kun yritin aloittaa keskustelua erosta ja omista fiiliksistäni esimerkiksi työpaikalla, keskustelu tyrehtyi tosi nopeaa. Varsinkin miehille se tuntui olevan tosi vaikeaa. Eroani pahoiteltiin, mutta vähän kuin varkain puheenaihe käännettiin vaikkapa autoihin, työasioihin tai jääkiekkoon.
Ystävillekin oli vaikea puhua. Olin itse mokannut kaverisuhteiden ylläpidon sen neljän vuoden aikana, kun olin suhteessa elämäni naisen kanssa. Tuntui vaikealta ottaa kenenkään yhteyttä pitkän tauon jälkeen oman erokriisini kanssa. Ajattelin, ettei se ole reilua ystäviä kohtaan.
Ero oli yksi vaikeimpia kokemuksia elämässäni, mutta oli siinä jotain hyvääkin.
Se aiheutti minussa vastareaktion ja päätin nousta suosta. Aloin pala kerrallaan rakentaa itseäni ja itsetuntoani uusiksi.
Liikunta oli yksi tärkeimpiä asioita toipumisessani. Eron jälkeen halusin kaivaa takaisin sen Petrin, joka olin ollut ennen. Sen tyypin, joka on iloinen, hymyilevä ja pystyy triathlonkisoihin.
Annoin itselleni luvan käydä myös treffeillä aika pian eron jälkeen. Tuntui kivalta kuulla hyvää palautetta ja kivoja kommentteja. Pahin pelkoni eron jälkeen oli yksin jääminen. Se, että en enää kelpaa kenellekään. Huomasin, että kelpaan, ja se vahvisti itsetuntoani.
Olen saanut päälleni sellaisen hyvän kehän, mikä ruokkii itse itseään.
Liikunnan vaikutus mielialaani on valtava. Se ei liity pelkästään eroon ja siitä toipumiseen, vaan se on minun tapani hoitaa mieltäni muutenkin.”
Mietitkö eroa? Tai onko kaverisi erotilanteessa? Kuuntele Yle Areenassa 10-osainen Melkein kaikki erosta -podcast, joka tarjoaa sekä vertaistukea että konkreettisia neuvoja. Äänessä ovat toimittaja Reetta Arvila, eroterapeutti Viivi Niinikangas sekä joukko eron kokeneita. Bonuksena saat vielä Pienen erokoulun, jossa Niinikangas antaa lisävinkkejä ja tehtäviä pohdittavaksi.
Mies, kaipaatko keskusteluapua, neuvontaa tai vertaistukea eroajatuksiisi? Kurkkaa Miessakit ry:n Erosta elossa -sivut.
Mitä ajatuksia artikkeli sinussa herätti? Keskustele aiheesta.