Osalla ihmisistä sosiaalisen median käyttö pysyy kohtuuden rajoissa. Joillakin se saattaa kuitenkin alkaa hallita elämää ja häiritä arkea.
Asiasta on viime vuosina keskusteltu runsaasti. Esimerkiksi lääketieteessä on haettu rajoja ongelmakäytön määreille. Diagnostisia kriteereitä ei someriippuvuudelle ainakaan vielä ole olemassa.
– On kuitenkin useita kyselyitä, jotka perustuvat tutkimusnäyttöön, sanoo nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola.
Hän on työssään tutkinut erityisesti lasten ja nuorten someriippuvuutta. Kosolan mukaan someriippuvuus on linjassa muiden toiminnallisten riippuvuuksien kanssa.
– Esimerkiksi raha- ja nettipelaamiselle on jo olemassa diagnostinen luokitus.
Kosolan mukaan someaddiktion kriteerit voisivat ovat samankaltaisia.
– Jos ei pysty olemaan ajattelematta somea tai jos tulee riitaa tai valehtelee sen käytöstä muille, niin ne ovat merkkejä ongelmasta, hän luettelee.
Aihe ei ole uusi. Pelko liiallisesta median kulutuksesta on ollut aina olemassa.
– Television, ja vielä aiemmin kirjojen, kanssa oli käynnissä sama keskustelu. Suurin ero nyt on, että voimme viestiä keskenämme milloin tahansa. Sitä ei ennen ollut. Somealustojen kehityksessä on myös hyödynnetty psykologista tutkimustietoa koukuttavuudesta, Münsterin yliopiston viestinnän tutkija, lehtori Stephan Görland sanoo.
Hän tutki väitöskirjassaan muuttuvaa aikakäsitystä mobiilimedian kautta: kuinka älypuhelin on muuttanut ”kuollutta aikaa”, kuten odottamista tai matkustamista.
Görland muistuttaa, että sosiaalinen media ei itsessään ole hyvä tai huono asia. Ratkaisevaa on se, miten sitä käytetään.
Vailla aikaa ja paikkaa
Stephan Görlandin mukaan sosiaalinen media on mullistanut ihmiskäsityksen ajasta ja paikasta.
– Ne ovat muuttuneet joustavammiksi. Emme enää ole niiden rajoitusten alaisina. Nettiin pääsee missä tahansa, Görland sanoo.
Hänen mukaansa sosiaalinen media on muovannut myös ihmissuhteita.
– Sen sijaan, että keskusteluilla olisi kiinteä alku ja loppu, meillä on nyt loputtomia keskusteluketjuja, jotka vain jatkuvat ja jatkuvat. Nyt lähes jokainen hetki päivästä täyttyy media-aktiviteetilla.
Görland toteaa, että myrkyllisyyden määrittelee annoksen koko. Jos median käyttö rajoittaa muita sosiaalisia ja henkilökohtaisia aktiviteetteja, on se varmasti liikaa.
Aika internetissä, erityisesti Tiktokissa ja Instagramin reelseissä, altistaa aivot jatkuvalle informaation pommitukselle.
– Se voi johtaa keskittymisongelmiin, erityisesti nuorilla. Runsas somen käyttö voi myös tarkoittaa myös sitä, että vertaamme itseämme enemmän muihin.
Nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosolan mukaan sosiaalisen median liiallisen käytön diagnoosille voi tulevaisuudessa olla tarvetta.
– Jos sitä, miten koukuttavia sosiaalisen median alustat saavat olla, ei saada hallintaan lainsäädännöllä, niin diagnostiikka tulee tarpeeseen.
Diagnoosin antaminen ei kuitenkaan tule olemaan helppoa.
– On diagnooseja, kuten luun murtuma, joka on lääketieteellisesti helppo määrittää: jos se on poikki, niin se on poikki. Kuitenkin valtaosa mielenterveysongelmista ja toiminnallisista häiriöistä ovat sopimuskysymyksiä.
Kysymyksen ytimessä on se, kuinka paljon somesta on haittaa.
Ihminen optimoidaan jäämään koukkuun
Silja Kosola korostaa sosiaalisen median evoluutiota.
Hän huomauttaa, että nykyajan somekanavat eivät ole lähelläkään sitä Facebookia, joka aikoinaan julkaistiin.
– Niiden kehittämisessä on johdonmukaisesti käytetty kaikkea psykologista tietoa, jolla ihminen saadaan tarttumaan puhelimeen ja viettämään sen äärellä enemmän aikaa kuin itse haluaisi, Kosola sanoo.
Mielikuva somen runsaasta käytöstä on myös muuttunut. Kosolan mukaan vuonna 2019 julkaistussa pitkittäistutkimuksessa nuorten mielestä runsaan somekäytön määritelmä oli kolme kertaa tai enemmän päivässä. Nyt tehdyssä tutkimuksessa nuoret avasivat oman puhelimensa vähimmillään 58 kertaa päivässä.
– Olemme tulleet kauas alkuajoista. Väitän, että valtaosa aikuisistakaan ei tiedä, kuinka usein he tulevat tarttuneeksi puhelimeen ja onko jokainen kerroista varsinaisesti harkittu, Kosola sanoo.
Sosiaalisen median liiallisesta käytöstä voi kuitenkin pyrkiä eroon. Monella somealustalla on esimerkiksi mahdollista asettaa itselleen rajoituksia.
– Ne valitettavasti ovat liian helposti ohitettavissa. Itsehillintä voi olla äärimmäisen vaikeaa, kun vastassa on koukuttava sovellus. Voi melkeinpä olla helpompaa poistaa kokonaan sovellus, josta on tullut ongelma, Kosola sanoo.
Silja Kosola muistuttaa, että nuorten ihmisten kohdalla vastuu sosiaalisen median käytöstä on aikuisilla.
– Yksikään somekanava ei ole tarkoitettu pienille lapsille, heidän aivonsa ovat vasta kehittymässä.
Kosola uskoo, että somen haittojen vähentämiseen tarvitaan todennäköisesti lainsäädäntöä, aivan kuten rahapeleihin ja liikenneturvallisuuteenkin.
Viestinnän tutkija kuitenkin näkee valoa sosiaalisen median tunnelin päässä.
– Olen optimistinen, että ihmiset vielä löytävät balanssin sosiaalisen median ja todellisen elämän välillä. Erityisesti suomalaiset tunnetaan korkeista mediataidoistaan, Görland summaa.