Jens Stoltenbergin ensimmäinen vierailu Nato-Suomessa osuu hetkeen, jolloin Suomen toiveet Natolle alkavat olla selvillä.
Muiden Pohjoismaiden tavoin Suomi haluaa puolustuksensa Yhdysvaltojen Norfolkin komennon alle. Täällä komentoa edustaisi maavoimaesikunta, jonka sijoituspaikaksi yksi vaihtoehto on Mikkeli.
Ratkaisua odotetaan lähiviikkoina.
Lisäksi Suomi toivoo löytävänsä Nato-maita, jotka sitoutuvat harjoittelemaan säännöllisesti Suomessa ja ilmaantuvat Suomen tueksi, jos tilanne alkaa kiristyä.
Neuvottelut ovat kesken. Ylen tietojen mukaan jatkuvasti täällä harjoittelevien joukkojen määrä olisi Suomen toiveissa lähempänä tuhansia kuin satoja.
Suomen ykkösasia on kuitenkin vahva kansallinen puolustus, myös Natossa. Se on asia, jonka takia Suomi on arvokas myös Natolle.
Yksituumainen suhtautuminen Venäjän hyökkäyssotaan yhdistää Eurooppaa ja Natoa. Maat varustautuvat, Nato harjoittelee tosissaan, ja Ukrainaa luvataan tukea ”niin kauan kuin on tarve”.
Stoltenbergin puheissa toistui Helsingissä, että Nato on vahvempi kuin koskaan. Tätä on vaikea mitata, kun samaan aikaan monen Nato-maan ammusvarastot ja oma puolustus ovat kovin niukat. Puolustusteollisuuden ylösajo vie aikaa.
Vahvuutta kuitenkin korostetaan syystä. Stoltenberg muistutti useaan kertaan, että Nato varustautuu, jotta sotaa ei tulisi. Viesti Venäjälle on, että Nato-maihin ei kannata hyökätä, sillä maat puolustautuvat yhdessä.
Suomen presidentti Alexander Stubb ja Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg pohtivat Atlantti-seuran keskustelussa myös Venäjän tulevaisuutta.
Stoltenbergin vastaus yllätti.
– Minusta meidän ei pidä katua, että yritimme parantaa Naton ja Venäjän välejä, Stoltenberg sanoi.
Hän viittasi kylmän sodan jälkeiseen aikaan, jolloin vuosituhannen vaihteessa moni uskoi, että Venäjän kanssa voidaan tehdä esimerkiksi taloudellista yhteistyötä. Stoltenberg oli tuolloin Norjan pääministeri.
– Ei ole luonnonlaki tai kiveen hakattu, että meillä on aina oltava huono suhde Venäjään, Naton pääsihteeri sanoi.
Sen jälkeen oli itsekritiikin vuoro: missä vaiheessa olisi pitänyt huomata, että normaali yhteistyö ei onnistu? Nyt, kun Venäjä käy hyökkäyssotaa, keskustelua ei käydä eikä Stoltenbergin mukaan voida sanoa, milloin se olisi mahdollista.
Alexander Stubbin vastaus oli yksiviivaisempi: hän ei usko, että Venäjän ulkopolitiikan ydin muuttuisi, vaan se on jatkossakin imperialistinen ja sääntöihin perustuvaa maailmanjärjestystä epäilevä.
Tämä heijastaa Suomessa nyt vallitsevaa ajattelutapaa, jossa Venäjä on ja pysyy vaarallisena naapurina, kuten historia on opettanut. Aiempi varovainen puhetapa, jossa Venäjää varottiin ärsyttämästä, päättyi kerralla Suomen liittyessä Natoon. Sen tilalle tuli suorapuheisuus.