Turkulaiset Tanja Tujula, 22, ja Lauri Kuvaja, 28, pitivät Ylelle viikon ajan ruokapäiväkirjaa. Päiväkirjan tarkoituksena oli tarkastella erityisesti viikon aikana kuluvan lihan määrää.
Molemmat ovat sekasyöjiä, joten eläinkunnan tuotteet kuuluvat urheilullisen pariskunnan arkiruokiin päivittäin. Opiskelijoille ruokien valinta on myös budjettikysymys, joten tarjouksessa oleva jauhelihapaketti houkuttelee.
Ruokapäiväkirjan pitäminen osoitti, että lihaa kuluu päivittäin. Se ei testaajia yllättänyt. He ovat ajatelleet, että pelkillä kasviksilla ei saisi riittävästi kaikkea tarvittavaa ravintoa.
– En tiedä mitä söisin, jos pitäisi monipuolisesti syödä ruokaa ilman lihaa, Lauri Kuvaja tiivistää.
Tuoreena tai pakastettuna hankittuja kasviksia löytyy myös runsaasti molempien lautasilta. Lisukkeena on yleensä riisi.
Vanha tapaa alkaa murentua
Tanjan ja Laurin mukaan lihaa on ollut heillä päivittäin pöydässä, koska se on vanha tapa. He eivät ole poikkeus, sillä suomalainen kuluttaa vuosittain yli 77 kiloa kiloa lihaa ja moni syö lihaa päivittäin.
Ruokapäiväkirjaviikon aikana turkulaiset ovat kuitenkin pyrkineet hyppäämään ulos tutusta kaavasta. Soijarouhe on keskusteluissa noussut esille ja uusia lihattomia reseptejä on jo kokeiltu.
– Esimerkiksi uunifetakasvispasta on yksi lemppari, Tanja hehkuttaa.
Kasvisruokavaliota noudattavien osuudessa ei ole viime vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia, mutta lihan kulutus on vähentynyt 2020-luvulla. Broilerin suosio on kasvanut reilusti.
Turkulaispariskunta ei koe syyllisyyttä lihansyönnistä. Punaista lihaa kuluu enää vähän, eli se pysyy kutakuinkin suosituksen mukaisella tasolla. Punaista lihaa pitäisi syödä korkeintaan 350 grammaa viikossa.
Broileria kuluu sen sijaan paljon, kuten monissa muissakin suomalaistalouksissa. Siivekästä oli päiväkirjaviikon aikana lautasella peräti viisi kertaa. Tämä selittyy osin sillä, että perheellä on tapana valmistaa alkuviikolla ruokaa myös seuraaviksi päiviksi, joten sama raaka-aine toistuu luonnostaan päivästä toiseen.
Tanja myöntää olevansa aika nirso uusille raaka-aineille. Tämän hän huomasi viimeksi tutustuessaan ruokapäiväkirjan innoittamana papuihin.
– Pitää kokeilla pikkuhiljaa, sitten se toimii, Tanja opastaa.
Kotimaista sen olla pitää
Tanja Tujulalla ja Lauri Kuvajalla lihan eettisyysmittarissa kotimaisuudella on iso merkitys. Se on yksi tärkeä syy, miksi lihansyönti ei synnytä syyllisyyttä. He haluavat tukea kotimaisia maatalousyrittäjiä ja arvostavat sitä, että eläimistä pidetään Suomessa hyvää huolta.
Kotimaisuus näkyy myös kasvisten hankkimisessa. Tanjan mukaan joskus tulee popsittuja ulkomaisia mansikoita, kun kotimaa ei niitä vielä tuota, mutta muuten perheen ruokapöytä on mahdollisimman sinivalkoinen.
Ruokapäiväkirjaviikon jälkeen kotimaisuuden arvostus nousi entisestään.
Päivien aikatauluttaminen on taitolaji
Tanjan ja Laurin elämänrytmi on sellainen, että heikompia voi hirvittää. Molemmat ovat kohta valmistumassa fysioterapeuteiksi.
Kumpikin käy opintojensa ohella töissä. Tanja on kosmetiikka-alalla ja työvuorot vaihtelevat. Lauri on jo oman alansa töissä. Lisäksi viikonloppuisin ja usein myös iltaisin Lauri toimii jalkapallotuomarina ja siinä riittää reissaamista.
Kun tähän päälle lisää pariskunnan omat liikuntaharrastukset ja koiran ulkoiluttamiset, niin vipinää riittää. Onneksi kaupat Nättinummen lähiössä ovat lähellä kotia eli ruokakassi kulkee nopeasti keittiöön.
Ruokapäiväkirjassa hektinen elämä näkyy siinä, että energiajuomia, patukoita ja grilliruokaa on tullut ostettua.
Illalla töiden ja harrastusten jälkeen elämä sentään yleensä rauhoittuu ja silloin Tanja ja Lauri valmistavat ruokaa yleensä myös seuraaviksi päiviksi.
Tanjan ja Laurin yhteistyö pelaa keittiössä, mutta välillä kommenttia lentää ruokailutottumuksista. Laurin mielestä Tanja jättää liian usein aterioita väliin. Tanjan mielestä Lauri saisi syödä enemmän kasviksia.
Arjen luksus löytyy aamiaispöydästä
Tanja Tujula ja Lauri Kuvaja eivät juurikaan törsäile ruokakaupassa, mutta aamiaiseen satsataan. Aamun herkut syntyvät yleensä Laurin käsittelyssä. Aamiaispöydässä on yleensä piirakoita, croissantteja ja hedelmiä.
– Tuorepuristettu appelsiinimehu on meille arjen luksus. Se on niin hyvä, ettei siitä luovuta, Tanja hehkuttaa.
Jos mehua ei jääkaapista löydy, sitä lähdetään hakemaan kaupasta. Muuten ei päivä lähde kunnolla käyntiin.
Yle Lounais-Suomi lähettää Turussa Taiteen talon kesän päänäyttelyn Dressed for Dinner yhteydessä järjestettävän Elämä lautasella -keskustelun suorana Yle Areenassa keskiviikkona 12.6. klo 10. Mukana keskustelemassa ovat taiteilija Antti Eklund, eläinfilosofi Elisa Aaltola, Smörin palkittu keittiömestari Mikko Pakola sekä ruokaketjussa mukana ollut perheenäiti Hilkka Halla. Keskustelu käydään suomeksi. Keskustelu on osa Ylen ja Erätauko-säätiön luotsaamaa viisivuotista Hyvin sanottu -hanketta.
Mikä kokemus on saanut sinut pohtimaan lihankulutustasi? Onko eettisen, ympäristöystävällisen ja terveellisen ruokavalion ylläpitäminen helppoa vai vaikeaa? Mistä eläinkunnan tuotteesta et luopuisi mistään hinnasta? Voit keskustella aiheesta 12.6. klo 23.00 asti tämän artikkelin keskustelukentässä.