KIOVA 10. toukokuuta kiovalainen toimittaja Ksenia Savoskina kuuli, että Venäjä oli aloittanut uuden hyökkäyksen Harkovan alueen pohjoisosissa. Samana iltana asevoimista kommentoitiin, että tilanne on hallinnassa ja hyökkäys on Venäjän vaikuttamisyritys.
Savoskina otti yhteyttä työnantajaansa mediayhtiö Hromadskeen ja sopi työmatkasta Vovtšanskin kaupunkiin.
– Kun lähestyimme kaupunkia seuraavana iltana, näimme helvetin: pellot olivat tulessa, kaupunkia tulitettiin, kuului räjähdysten ääniä, Savoskina muistelee.
Toisin kuin muualla hänen kuvausryhmänsä ei törmännyt matkalla Harkovasta Vovtšanskiin tarkastuspisteisiin. He näkivät vain vapaaehtoisia, jotka olivat tulleet auttamaan paikallisten evakuoinnissa ja olivat yhtä tietämättömiä todellisesta tilanteesta kaupungissa.
Savoskinan kuvausryhmä palasi Vovtšanskiin seuraavana päivänä poliisin kanssa kuvaamaan evakuointia. Silloinkin kaupunkia tulitettiin ja yksi kranaatti osui noin sadan metrin päähän.
Työmatkan jälkeen Savoskina joutui ottamaan pidemmän loman rintamakeikoista, sen verran rankkoja tilanteita hän joutui todistamaan Vovtšanskissa.
Hän harmittelee puutteita sotilasjohdon tiedotuksessa. Matkalla hän tutustui naiseen, joka oli jäänyt kotiin kuultuaan uutisista, että tilanne oli hallinnassa.
– Kun johto kaunistelee asioita, se voi vaikuttaa kielteisesti paikallisiin, koska he uskovat, mitä virallisissa uutisissa sanotaan.
Enemmän huomiota toimittajien turvallisuuteen
Tosiasiallisen tilanteen kaunistelu voi olla vaaraksi myös toimittajille. Vovtšanskin tapauksessa venäläisten hyökkäys eteni niin nopeasti, ettei kaupunkia ehditty sulkea medialta.
Ukrainan viestintäministeriön mukaan täysimittaisen sodan aikana Ukrainassa on kuollut 91 toimittajaa. 30 on joutunut vangiksi.
Menehtyneistä 16 kuoli työtehtävissä, 66 asevoimien riveissä ja yhdeksän muissa olosuhteissa. Mukana on vain muutama ulkomainen toimittaja.
Ukrainalaisten toimittajien turvallisuuteen kiinnitetään toimituksissa yhä enemmän huomiota. Esimerkiksi Savoskinan työnantaja Hromadske on hankkinut rintamilla käyville toimittajille henkivakuutuksen.
– Sodan alussa jouduimme ottamaan brittiläisen vakuutuksen, koska ukrainalaiset yhtiöt eivät suostuneet vakuuttamaan. Se oli erittäin kallis, noin 160 euroa henkilöä kohden päivässä. Myöhemmin löysimme jatkuvasti voimassa olevan vakuutuksen ukrainalaiselta vakuuttajalta, Hromadsken päätoimittaja Hrystyna Kotsira kertoo.
Hromadske, kirjaimellisesti ”yhteiskunnallinen”, on riippumaton media, jonka perustivat ukrainalaiset toimittajat vuonna 2013 Maidanin protestien aikoihin. Yhtiöllä on uutissivusto, tv-, radio- ja Youtube-kanavat. Rahoitus tulee lahjoituksista sekä kansainvälisistä apurahoista.
Kotsiran mukaan myös toimittajien turvallisuusvalmennukseen panostetaan.
– Meillä on ihmisiä, jotka ovat käyneet sotarintamilla vuodesta 2014 lähtien, mutta jotkut aloittivat sotareporttereina vasta kaksi vuotta sitten. He ovat käyneet toimittajille suunnatut turvallisuuskurssit.
Paljon on toimittajan vastuulla
Savoskina on yksi niistä, jotka profiloituivat uudelleen sotareportteriksi vuonna 2022. Sitä ennen hän oli kirjoittanut lähinnä yhteiskunta-, tasa-arvo- ja talousaiheista.
Hän kävi tanskalaisen 2402-säätiön järjestämillä kursseilla. Voittoa tavoittelematon säätiö tarjoaa toimittajille ja kansalaisjärjestöjen työntekijöille turvallisuusvalmennuksia.
Yksi tärkeä turvallisuustekijä rintamamatkoilla on tuttu kuvausryhmä.
– Minulla on aina näillä matkoilla tuttu kuvaaja mukana ja luottokuski, Savoskina sanoo.
Päätoimittaja Kotsira korostaa, että ketään ei lähetetä rintamalle pakolla. Omien voimien arviointi on loppujen lopuksi toimittajan vastuulla, samoin turvallisuustilanteen arviointi kentällä.
– Voin toki sanoa, ettei kannata riskeerata, jos toimittaja soittaa minulle. Mutta hän on kuitenkin siellä paikan päällä ja tietää parhaiten tilanteen, Kotsira selittää.
”Kirjoitamme sotahistoriikkia”
Valitessaan käyntikohteita toimittajat ovat riippuvaisia kunkin sotilasyksikön tai rintaman lehdistöosastosta. Esimerkiksi Hersonin rintama oli pitkään suljettu toimittajien vierailuilta.
– Se on aina pitkä prosessi ja usein tuurista kiinni. Toimittajilla on usein asevoimissa oma kontaktiverkosto, jonka kautta he järjestävät matkoja, Hromadsken päätoimittaja Hrystyna Kotsira kertoo.
Hänen mukaansa Hromadske keskittyy kertomaan ennen kaikkea niiden ihmisten tarinoita, jotka puolustavat Ukrainaa rintamalla.
– Ihmisillä on käsitys, että rintamalla on sotajumalia, että he ovat lapsesta asti unelmoineet sotimisesta ja niin edelleen, mutta todellisuudessa siellä on erilaisia ihmisiä, traktorikuskeja, IT-ammattilaisia, leipureita, pizzanpaistajia.
Kotsiran mielestä sotilaat pitää nähdä henkilöinä, joilla on omat mielenkiintoiset tarinansa, eikä pelkkänä lukuna tilastoissa.
– Kerromme konkreettisista ihmisistä, jotka suojelevat meitä, koska ymmärrämme, että tällä tavalla kirjoitamme sotahistoriikkia.