Leo Marttila, 86, on raivannut sahan kanssa Teuronjokea vuosikymmeniä. Teuronjoen Latu ry:n aktiivi on poistanut jokeen kaatuneita puita ja pitänyt melontareittiä auki. Mukana raivaustöissä on ollut Marttilan vaimo.
Uurastusta joen eteen ei voi laskea rahassa. Summa olisi niin suuri, pohtii Marttila.
– Etupäässä minä olen ollut se hullu, joka on siellä töitä tehnyt. Olen tykännyt olla siellä, ja tein jopa kahdeksasta kymmeneen tuntia päivässä.
Työ on ollut loputon, sillä jokivarsi Myllykoskelta alavirtaan on herkkää eroosiolle. Rannan pajut sortuvat penkalta jokeen, vaikka toisaalta ne pidättelevät maata sortumasta.
Marttila järjesti useita vuosia Teuronjoen melontoja, mutta tapahtuman tulevaisuus näyttää huonolta. Ikääntynyt mies ei jaksa raivata jokireittiä, eikä muita vapaaehtoisia ole löytynyt.
Myös Teuronjoen Latu ry elää viimeisiä hetkiään, koska toimintaan ei löydy jatkajia.
Hämeenkoskella kosken ennallistaminen junnaa
Aika on tehnyt Hämeenkosken kosken vanhat myllyrakenteet tarpeettomiksi. Silti ne estävät yhä kalojen nousun joessa. Myllyn rakentaja on aikanaan ottanut koskesta saatavan hyödyn, mutta toiminnan loputtua kukaan ei ole vastannut jäljelle jääneistä haitoista.
Nyt Teuronjoesta yritetään pikkuhiljaa purkaa vanhoja kalojen nousuesteitä, esimerkiksi patoja.
Kosken ennallistamiseksi on tehty suunnitelmia ja laadittu selvityksiä. Silti varsinaisiin töihin ei ole päästy. Paraikaa vesilain mukainen lupahakemus on aluehallintoviraston käsittelyssä.
Hollolan ympäristötarkastaja Mari Pihlaja-Kuhna toivoo, että lupapäätös saataisiin tämän vuoden aikana.
Ennen kunnostustöitä joudutaan selvittämään kohteen luontoarvot. Myös osaavia kartoittajia puuttuu.
– Tässä tapauksessa on selvitetty sudenkorentoja ja suursimpukoita. Esimerkiksi uhanalaiset ja direktiivilajit on oltava selvillä. Lupaprosessissa on katsottava, etteivät kunnostukset aiheuta luonnolle haittaa.
Rahaa puuttuu
Kivenä koskessa junnaa myös kunnostustöiden rahoitus.
– Meillä ei ole äveriästä sähköyhtiötä, jota voisi yrittää saada maksumieheksi. Yritämme saada jonkinlaisia avustuksia ja varmaan Hollolan kunta laittaa osansa, kertoo Mari Pihlaja-Kuhna.
Hämeenkoskella sijaitsevan kosken omistajuus periytyi Hollolan kunnalle sen jälkeen, kun Hämeenkoski liitettiin Hollolaan. Padon toinen omistaja on Etolan ja Ilolan kylien yhteisten vesialueiden osakaskunta. Se koostuu pääosin yksityisistä kiinteistönomistajista.
– Osakaskunnalla ei ole rahaa, mutta siellä on paikallisia aktiivisia ihmisiä. Ilman heitä hanketta ei olisi saatu käyntiin. Vanajavesikeskuksella on myös ollut merkittävä rooli suunnitelmien ja selvitysten tilaajana, kertoo Pihlaja-Kuhna.
Kohti luonnonmukaista jokea
Kosken kunnostuksessa säästetään osa vanhoista myllyn patorakenteista. Yläpuolelle rakennetaan pohjapato, joka huolehtii, ettei kosken yläpuolella olevan veden pinta laske. Kivistä ja luonnonsorasta rakennetaan koskimaista osuutta, jossa on taimenille sopivia kutualueita ja elinpaikkoja.
Teuronjoki lähtee Lammin Pääjärveltä ja laskee Hausjärven Mommilanjärveen. Kunnostusta kaipaavia kohteita on Hämeenkosken lisäksi muitakin. Yksi haastavimmista on Kärkölän Myllykoski.
Patohankkeet ovat vuosien projekteja
Rahoituksesta riippuu, päästäänkö Hämeenkoskella hommiin jo ensi vuonna vai venyykö aikataulu vielä. EU:n ennallistamisasetus on vailla lopullista hyväksyntää. Suomessa hyväksymistä hiertävät kustannukset.
Ennallistamisasetuksessa olevat toimet maksaisivat arvioiden mukaan Suomelle jopa 930 miljoonaa vuodessa. Summasta yli puolet kuluisi pienvesien kunnostukseen.
– Hämeenkoskella toiveet rahoituksesta ovat esimerkiksi NOUSU-ohjelmassa. Onneksi tämä hanke ei ole kalleimmasta päästä, toteaa Mari Pihlaja-Kuhna.