Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue Soite panostaa ikäihmisten pystyssä pysymiseen ja on palkannut kaatumisen ehkäisyn terveydenhoitajan.
Hän aloittaa työnsä kesäkuun puolivälissä ja työskentelee Kokkolan, Kannuksen ja Vetelin terveyskeskuksissa.
Ideana on seuloa kaatumisen riskitekijät ja yrittää poistaa ne ikäihmisten arjesta.
– Asiakas voi käydä täyttämässä kaatumisriskin itsearviontilomakkeen. Jos riski on kohonnut, voi varata ajan kaatumisen ehkäisyn terveydenhoitajalle omalta terveysasemalta, neuvoo kehittäjäkoordinaattori Seija Häggdahl.
Uutta on myös se, että jatkossa sairaanhoitajat kartoittavat iäkkäiltä sairaanhoidon potilailta ravinnon ja unen lisäksi kaatumisriskistä.
– Jos taustalla on kaatumisia, kaatumisen pelkoa tai iso riski kaatumiselle, asiakkaalle annetaan aika terveydenhoitajalle, joka selvittää kaatumisen syytä.
Sen jälkeen asiakas ohjataan joko ravitsemusterapeutille, fysioterapeutille, farmaseutille tai lääkärille tarkempien kaatumisen syiden selvittelyä varten.
Kaatumiset tuovat ison laskun yhteiskunnalle
Joka kolmas yli 65-vuotias ja joka toinen yli 80-vuotias kaatuu vähintään kerran vuodessa. Kaatumisen seurauksena syntyy 7000 lonkkamurtumaa vuodessa.
Kaatuminen on myös yleisin kuolemaan johtava tapaturman syy yli 65-vuotiailla.
Yhteiskunnalle kaatumisten aiheuttamat sairaalajaksot maksavat 400 miljoonaa euroa vuodessa.
Häggdahl kertoo, että kaatuminen johtuu usein heikoista lihaksista ja tasapainosta. Keski-Pohjanmaalla on Suomen eniten monilääkittyjä.
– Taustalla voi olla useampi verenpainelääke. Unilääke saatetaan otetaan aamuyöstä, kun ei saada nukuttua ja seuraavana päivänä kompuroidaan.
Seija Häggdahlin mukaan kaatumisia voidaan tehokkaasti ehkäistä, kun rikitekijät ovat tiedossa. Esimerkiksi Itä-Suomessa lonkkamurtumat ovat vähentyneet vuoden aikana noin 25 prosenttia.
Kokkolassa yhteispäivystykseen tulee keskimäärin viisi kaatumispotilasta päivässä, viikossa potilaita kertyy jo 35. Luvuissa ovat mukana vain erikoissairaanhoitoon tulevat potilaat.
– Kaatumisista seuraa haavanhoitoa, murtumakontrolleja, kuntoutusta ja niin edelleen, Häggdahl luettelee.