Akatemiatutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta arvioi Tanskan pääministerin Mette Frederiksenin eilistä pahoinpitelyä Ylen Ykkösaamun suorassa haastattelussa.
– Kyllä tämän tyyppiset iskut ovat aina isku demokratiaa vastaan. Se mikä tämän tyyppisen uuden polittisen väkivallan erottaa perinteisestä poliittisesta väkivallasta, jota Euroopassa nähtiin paljon esimerkiksi 1970-80 -luvuilla on, että se oli usein organisoitujen ryhmien tekemiä ja siinä oli usein suorat polittiset tavoitteet.
– Tämä näyttää olevan enemmän yksittäisten susien tekemää poliittista väkivaltaa. Ja siinä varmasti verkkoyhteisöjen rooli on monessa tapauksessa keskeinen. Myös Saksassa on raportoitu tämän tyyppisistä iskuista.
Miettisen mukaan taustalla on se, että jollain tavalla ei enää luoteta puheen voimaan politiikassa, eikä että puheen ja keskustelun avulla voimalla pystytään ratkaisemaan asioita.
– Sen sijaan joudutaan turvautumaan väkivaltaan. Se kertoo jotain siitä yhteiskunnallisesta keskustelusta ja olemisen tavasta, jossa olemme epäonnistuneet, Miettinen toteaa.
Jymyvoittoa ei ehkä tule
Mielipidetiedustelujen mukaan laitaoikeisto vahvistuu Euroopan unionin parlamenttivaaleissa.
– Taustalla on ennen kaikkea se, että laitaoikeistopuolueet vahvistuvat suurissa maissa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Puolassakin osittain. Se selittää suuressa määrin paikkamäärien kasvua ennusteissa.
Nyt on alkanut näyttää siltä, että laitaoikeiston jymyvoittoa ei tulisi tälläkään kertaa.
– Laitaoikeiston ryhmät ECR ja ID ovat nostamassa kannatustaan maltillisesti, sanoo Miettinen.
Miettisen mukaan molempien ryhmien kannatus on vahvistumassa varsinkin suurissa EU-maissa kuten Ranskassa, Saksassa ja Italiassa.
– Sitä emme tiedä, minkälaisiksi ryhmät muodostuvat vaalien jälkeen. Nyt keskeinen jako ECR:n ja ID:n välissä menee yleisessä eurooppamyönteisyydessä. Myös turvallisuuskysymys on noussut isoksi jakolinjaksi. ECR tukee vahvasti Ukrainaa, ID on enemmän aidalla istuja tai joissain tapauksissa jopa Venäjä-myönteinen.
Miettinen oli Ykkösaamun vieraana lauantaina. Voit katsoa lähetystä Areenasta.
Laitaoikeiston sisäinen yhtenäisyys on heikko
Laitaoikeiston vaikutusvaltaa europarlamentissa on syönyt sisäinen hajanaisuus. Myös yhteisen ohjelman taakse ryhmittyminen on hankalaa.
– Tällä hetkellä varsinaisia ryhmiä on kaksi, maltillisempi ECR ja radikaalimpi ID, ja niiden ulkopuolella on huomattava joukko isojakin puolueita, kuten Unkarin Viktor Orbanin Fidesz, Miettinen listaa.
Yhdeksi jakolinjaksi ryhmien välillä on viime aikoina noussut Venäjä-suhde.
– ECR ajaa vahvemmin kansalliseen suvereniteettiin perustuvaa Euroopan unionia, joka kuitenkin reagoi Venäjän uhkaan. ECR:n sisällä esimerkiksi Puolan Laki ja oikeus tai Perussuomalaiset ajavat tiukkaa Venäjä-politiikkaa ja aseavun lisäämistä.
Miettisen mukaan ID ajaa huomattavasti heikompaa unionia ja suhtautuu kriittisesti Ukrainan tukemiseen.
Aidalla istujia ja vanhan haikailijoita
Venäjä-mielisiä voimia ja Putinin kannattajia vaikuttaa sekä oikealla (Unkarin Fidesz) ja jossain määrin myös vasemmalla äärilaidalla. Suomessa on vaikea ymmärtää, miksi Venäjä-mielisiä vielä Ukrainan sodan aikanakin äänestetään joissain Euroopan maissa parlamenttiin.
Mikä sitä selittää?
– Kuvailisin ilmiötä aidalla istumiseksi tai puolueettomuuspolitiikan ikäänkuin pitkäksi linjaksi, mitä nämä voimat edustavat, kuin suoraksi Putin-myönteisuudeksi, Miettinen sanoo.
Miettisen mukaan monesti kyse on puolueettomuspolitiikan jatkuvuudesta ja siitä, että monen mielestä Euroopan ei pitäisi ottaa kantaa sotaan tai ei pitäisi avustaa Ukrainaa tai olla jollain tavalla osapuoli sodassa.
Venäjä-sympatioita löytyy muun muassa Itävallasta, Unkarista ja Slovakiasta. Sosialismin historia saattaa Miettisen mukaan osin selittää Itä-Euroopan maiden Venäjä-sympatioita, mutta Itävalta ei ole ollut sosialistinen. Siellä taustalla on Miettisen mukaan maan pitkä puolueettomuuslinja.
– Itävallassa on hyvin vahva puolueettomuuspolitiikan perinne. Se on Itävallan kohdalla keskeisin selittävä tekijä. Itävalta hakee asemaa sotilasliittojen ulkopuolella. Siksi se on hyvin varovainen sen suhteen, ettei Itävallasta tulisi konfliktin osapuoli esimerkiksi vahvemman aseavun kautta, Miettinen kuvaa.
Miettinen: laitaoikeisto maltillistuu
Yksi muutos Euroopan vaalikentässä on, että oikea laita hakeutuu hiljalleen kohti keskustaoikeistoa.
– Laitaoikeisto ei halua enää olla pelkkä protestiliike. Vaikka laitaoikeiston kasvu on tosiasia, siellä on myös voimia, jotka pyrkivät ikään kuin maltillistamaan itseään ja vetämään itseään kohti poliittista keskustaa ja hekemaan yhteistyötä esimerkiksi Ursula von der Leyenin kanssa, Miettinen tulkitsee.
Mihin suuntaan EPP kääntyy?
Vaikka kansallisen edun ajaminen tarkoittaa eri asioita eri puolilla Eurooppaa, yhteisiäkin teemoja on.
– Niitä voi löytyä ilmastotoimien vastustamisesta tai rajaturvallisuuden vahvistamisen kaltaisista asioista, mutta esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan suhteen puolueiden linjat ovat erilaisia.
Miettinen pohtii, millaisen linjan keskustaoikeisto valitsee.
– Kyse on siitä, etsiikö EPP yhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa vai kansallismielisen oikeiston kanssa.
Turvallisuuskysymyksissäkin on monia kantoja.
– Osassa maita turvallisuuskysymykset yhdistävät laita- ja keskustaoikeistoa – näin on esimerkiksi Suomessa – kun taas esimerkiksi Saksassa ne hajottavat.
Myös vasemmistossa on hajanaisuutta
Miettisen mukaan niin vasemmalla kuin oikeallakin eurooppalaisten puolueiden taustalla olevat ideologiat ja ennen kaikkea historialliset asetelmat eroavat toisistaan.
– Esimerkiksi Suomen vasemmistoliiton historia ja ideologia eroavat huomattavasti vaikkapa Portugalin kommunistisesta puolueesta. Myös geopoliittisia riskejä ja uhkakuvia katsotaan hieman eri tavoin.
Jonkin verran keskustelua on herättänyt venäjämielisten ja jopa Putinin kannattajien mahdollinen päätyminen samaan ryhmään Suomesta kenties valittavien vasemmistoehdokkaiden kanssa.
– Varsinaisten putinistien sijaan vasemmiston tapauksessa puhutaan useimmiten yhdysvaltalaisen imperialismin kritiikistä, joka kohdistuu esimerkiksi Natoon, sanoo Miettinen.
Yhteisvelkaa on otettu jo
Suomi on yksi tiukkaa talouskuria kannattavista jäsenmaista. Yhteisvelasta puhuminenkin on useimmille puolueille Suomessa kuin punainen vaate.
Miettisen mielestä yhteisvelasta on tullut kokoaan isompi asia, jonka ympärille poliittinen keskustelu kietoutuu, ja jonka monet haluavat sulkea pois kategorisesti.
– Mutta kun katsotaan korvaavia rahoituslähteitä, on puhuttu esimerkiksi Euroopan vakausmekanismin käytöstä Ukraina-tuessa, niin nahdäkseni ne ovat huomattavasti ongelmallisempia kuin mahdolliset yhteisvelkainstrumentit.
Miettisen mukaan yhteisvelkaa on käytännössä jo otettu kahdessa kokonaisuudessa.
– Ensinnäkin oli elpymisrahasto. Siinä EU otti ensimmäistä kertaa merkittävää velkaa. Paketin koko oli yhteensä 750 miljradia euroa.
– Sitten Ukrainan tukemiseen on pienemmässä määrin käytetty velkarahaa. Lainaraha on annettu Ukrainanalle eteenpäin velkana melko tiukoilla ehdilla. Käytännössä Ukrainaa on tuettu yhteisvelalla ja se on selkeä fakta, Miettinen painottaa.
Klo 13.20. Lisätty Miettisen kommentteja Ykkösaamusta.