Isosorsimon (Glyceria maxima) hävittäminen on osoittanut vaikeaksi. Sen torjuntaan onkin syytä ryhtyä heti, jos se ilmaantuu omalle rannalle.
Isosorsimo on valloittanut laajoja vesistöalueita Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöissä. Sitä on myös Loimijoella ja eri puolilla Uuttamaata. Havaintoja on tehty Oulun seudulla asti.
Kasvi muodostaa vesistöjen rannoilla laajoja kasvustoja ja vie tilaa erityisesti muilta ilmaversoisilta kasveilta.
Edullisinta ja helpointa on yrittää estää isosorsimon leviäminen uusille kasvupaikoille ja poistaa kasvusto, kun se ei ole ehtinyt levitä suureksi, sanoo Vanajavesikeskuksen isosorsimo-koordinaattori Aija Aakula.
– Suurten kasvustojen poistaminen on työlästä ja aiheuttaa paljon kustannuksia. Torjuntaa rajoittaa usein se, ettei isosorsimoa tunnisteta haitalliseksi vieraslajiksi.
Isosorsimo on samankaltainen rantaheinä kuin esimerkiksi järviruoko. Vieraslajit.fi-sivuston mukaan isosorsimon erottaa esimerkiksi lyhytsuippuisempien ja alta kiiltävien lehtien, umpinaisten lehtituppien ja lyhyen kalvomaisen kielekkeen perusteella.
Isorsimoa voi vertailla järviruokoon Suomen Lajitietokeskuksen sivuilla.
Tukea torjuntaohjelmasta
Kokemäenjoen vesistössä Hämeen alueella Vanajavesikeskus tukee isosorsimon torjuntaa kolmivuotisella ohjelmalla. Torjuntaan voi saada tukea 70 prosenttia kustannuksista.
Torjuntaohjelmaan saatiin eduskunnan joululahjarahaa 100 000 euroa. Raha on tarkoitettu yleishyödyllisiin kohteisiin, eli vain omaan piharantaan tukea ei saa.
– Avustusta saatetaan myöntää, jos paikka on esimerkiksi kapeassa salmessa, riskinä on umpeenkasvu tai veden virtauksen muuttuminen ja saat naapurit mukaan, kertoo Aija Aakula.
Tämän vuoden avustusrahan hakuaika on päättynyt, mutta tukea voi hakea ensi ja sitä seuraavalle vuodelle.
Torjunta on vaikeaa
Hämeessä isosorsimoa on yritetty hävittää monin tavoin, kuten niittämällä, peittämällä, jäädyttämällä ja kasvustoja poistamalla. Tulokset ovat jääneet laihoiksi. Kasvi levittäytyy muusta kasvustosta irronneina lauttoina ja juurten pätkinä. Myös linnut saattavat levittää siemeniä.
Elinvoimaisena kasvina isosorsimo leviää koko ajan uusille järville. Korvaamalla luontaisen rantakasvillisuuden, se muuttaa haitallisesti rantoja sekä kalojen ja rapujen elinympäristöä.
– Suurista vaikeakulkuisista kasvustoista on haittaa virkistyskäytölle, kuten kalastamiselle, uimiselle ja veneilylle. Tiiviit kasvustot vievät kaloilta kutupaikkoja, ja se voi heikentää esimerkiksi järvien haukikantoja, sanoo Aija Aakula.
Vapaasti kelluvat, jopa satojen kilojen painoiset isosorsimolautat voivat olla turvallisuusriski ajelehtiessaan veneiden tai vesiskoottereiden eteen.
Isosorsimo on heleänvihreä monivuotinen heinäkasvi, joka kasvaa 1–2,5 metriä korkeaksi. Sen alkuperäinen levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta Keski-Siperiaan.
Alun perin isosorsimo tuotiin Suomeen rehukasviksi, mutta se ei kelvannut karjalle siinä loisivan nokisienen vuoksi.