Tuhansien ihmisten loputon virta käveli perjantaina iltapäivästä kohti Ruisrockia. Ruissalon luonnonsuojelualueella liikkumista on rajoitettu, joten monella festarikävijällä on edessä 2,5 kilometrin patikointi.
Reitti on nimetty Via Dolorosaksi eli kärsimysten tieksi Tommi Läntisen kappaleen mukaan. Monelle muutaman kilometrin kävely voi olla tuskaisa etenkin festaripäivän päätteeksi.
Turkulaiset Jani Sainio, Salla Kasula-Sainio ja Tommi Ketola olivat pysähtyneet ennen festivaalialuetta olevalle Lammaskalliolle katselemaan festarikävijöitä.
Kolmikko on käynyt Ruisrockissa parikymmentä kertaa ja heille Via Dolorosa on osa festarikokemusta.
– Se on itse asiassa ihan paras pätkä. Tähän on aina varattava riittävästi aikaa, että saa nauttia tästä pienestä tuskasta edestakaisin, Salla Kasula-Sainio sanoo.
– Tämä Dolorosa on suuri petos, koska tässähän ei ole mitään kärsimystä, koska tämä on paras osa tätä, Jani Sainio jatkaa.
”Kamat kyydissä on, etupenkki paikasta riitaa. Otin yhden kasetin, Juholla on kuitenkin liikaa.”
Ellastiina Virtanen, Alisa Hakala ja Emmi Läpinen hoilaavat täysillä PMMP:n Matkalaulua. Yhtye tekee Ruisrockissa yhden kesän paluukeikoistaan ja kolmikko odottaa bändin näkemistä into piukeina.
Heidän mielestään Via Dolorosa kuuluu Ruisrockiin, vaikka joskus matka on tuntunut pitkältä. Kävelyreitiltä on myös lukuisia muistoja vuosien varrelta.
– Oksennusta. Puhelimet ja lompakot ovat kadonneet, muistelee Alisa Hakala.
– On laulettu Fröbelin palikoita. Ne tulee tänä vuonna Ruissiin, Emmi Läpinen fiilistelee.
Tamperelaiset Eevert Rautakorpi ja Konsta Komulainen ovat Ruisrockissa ensimmäistä kertaa. He olivat jo aivan Via Dolorosan loppupäässä, mutta eivät olleet koskaan kuulleetkaan, että reittiä kutsutaan sillä nimellä.
– Onko se joku bändi, nuoret kysyivät.
Kaksikko uskoo, että pitkä kävelymatka palkitaan, sillä heillä on kovat odotukset viikonlopulta.
– Paljon märkää, musiikkia ja naisia, Rautakorpi kiteyttää.