Sota Venäjän ja Ukrainan välillä ei vaikuttanut Pyhäjärveläisen Anni Rönkön päätökseen lähteä vapaaehtoiseen palvelukseen Porin prikaatiin. Tilanne on kuitenkin mietityttänyt.
– Jos se pahin kävisi, ainakin tietää, että mitä tekee siinä kohtaa. Ei tarvitse jäädä toimettomaksi, hän toteaa.
Kouvolalainen Tuukka Reijonen uskoo saavansa armeijasta paineensietokykyä. Ajatus sodasta ei häntä pelota. Jos rintamalle pitäisi lähteä, vaatisi se hänen mielestään uhrauksia.
– Menisin sinne läheisten takia.
– En sinänsä pelkää. Onhan se aika epäuskottavaa, että Suomessa oikeasti alkaisi nyt sota. Vaikka alkaisi, niin Suomi on ainakin valmis. Uskon, että hyvin me täällä pärjätään, Kainuun prikaatissa palveluksensa aloittava Akseli Willman kertoo.
Puolustusvoimain komentaja, kenraali Janne Jaakkola toteaa, että tilanne Suomen lähialueilla on rauhallinen, vaikkakaan ei helppo.
– Meillä ei ole mitään syytä levottomuuteen tai rauhattomuuteen.
Hän painottaa, että jos murheita on, niitä ei pidä jäädä hautomaan itsekseen.
Murheet kannattaa kohdata ja jakaa
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Anu Castaneda kuuli Radio Suomen päivässä Kainuun prikaatiin tulevien alokkaiden kommentit suorassa lähetyksessä.
Voit kuunnella lähetyksen alta.
– Heijastuu jotenkin se, että mitä ikinä tapahtuukaan, niin eiköhän tässä silti pärjäillä.
Jos kuitenkin sodan pelko vaivaa tai tulee jopa uniin, hän suosittelee niiden kohtaamista ja niistä puhumista.
– Ehdottomasti kannattaa ajatella sitä, mikä huolestuttaa tai pelottaa.
Castaneda painottaa, että pelkoa ja huolta ei pidä vähätellä, mitätöidä tai kieltää.
– Jos huoli ei meidän mielestä ole relevantti, ja todetaan että tästä ei tarvitse murehtia ollenkaan, silloin ihminen voi jäädä yksin oman huolensa kanssa.
Hänen mukaansa on tärkeää pysähtyä kuuntelemaan. Ei välttämättä tarvitse osata sanoa mitään tai ratkaista ongelmaa. Ennemminkin kuunnella tai kiittää ihmistä siitä, että hän jakoi huolet ja pelot.
Castanedan mukaan helposti voi tulla ajatus, että pelon välttely tuo hetkellisen helpotuksen.
– Lopullisemman helpotuksen tuo se, että uskallamme ajatella sitä, mikä pelottaa ja minkä näemme uhkana. Uskalletaan asettua ajatuksen kanssa, eiköhän me tästä jollain tavalla selvitä.