Muutamalla paikkakunnalla Suomessa on eläinten pelastamiseen erikoistuneita sopimuspalokuntia. Päijät-Hämeessä toimiva Herralan sopimuspalokunta on niistä yksi.
Pelastuslaitokselle ja poliisille kuuluvat kiireelliset, tuotantoeläimiä koskevat ja yleistä turvallisuutta vaarantavat tehtävät. Niitä on Pelastuslaitoskeskuksen mukaan 1000–2000 vuodessa.
Eläinpelastustehtävät korostuvat kesäisin.
Sopimuspalokunta pelastaa eläimiä muiden tehtävien ohella. Yksikkö kutsutaan apuun, kun tarvitaan erikoisvälineitä tai kyse on vähemmän kiireellisestä eläimen auttamisesta. Yhteydenottoja tulee myös pelastuslaitoksen ulkopuolelta.
Pelastusvälineistö on vähän erikoisempaa sorttia. Eläinpelastuskeikalla mukana kulkevat niin sikajarru, käärmepihdit kuin joutsenpussikin.
– Pelastettavien paino vaihtelee satoja kiloja tapauksesta riippuen. Ääripäitä ovat olleet vikkelä kärpänpoikanen rivitaloasunnossa ja satoja kiloja painava ylämaankarjarotuinen nauta, kertoo Herralan VPK:n päällikkö Roope Pimiä.
Painavimpia nostettavia varten on asemalle hankittu pihtinostin, sitä ennen nostoihin käytettiin liinoja. Kaikkia eläinten pelastamiseen tarvittavia välineitä ei saa edes maatalouskaupasta.
Valtaosa Herralan VPK:n pelastettavista eläimistä on lintuja. Niitä varten pelastajien valikoimassa on mittava määrä erilaisia haaveja. Joutsenille on valmistettu erityinen joutsenpussi. Se kietaistaan linnun päälle ja siipien suojaksi, erillinen pussi tulee pään ja nokan peitoksi.
– Joutsen on vahva. Sen nokan puraisu tekee oikein kunnolla kipeää ja jättää kunnon mustelmat, Pimiä tietää kokemuksesta.
Ei mitään käärmekuiskaajia
Päijät-Hämeen pelastuslaitos kävi vastikään pyydystämässä rivitaloasuntoon eksyneen kyykäärmeen Heinolassa. Herralan VPK:n kontolle ei vastaavia tehtäviä ole sattunut.
– Aika harvoin käärmeitten kanssa joutuu täällä tekemisiin. Tiedän, että Lahdessa pääsi takavuosina lemmikkiboa karkuun, eikä sitä löydetty. Nehän eivät meidän ilmastossa pärjää, viimeistään talvella se on ulos jäädessään heittänyt henkensä.
Käärmepihtien ja muun välineistön käyttöä harjoitellaan säännöllisesti Herralassakin. Välineitä hyödynnetään monipuolisesti eri tehtävissä.
Jousikuormitetuissa pihdeissä on tiukka, mutta pehmeä ote. Nillä on muun muassa pelastettu siili sadevesikaivosta.
Eläimiä on napattu pinteestä myös sikajarrulla. Silmukalla varustettu sauva on tuttu muun muassa tv:n eläinpelastussarjoista.
– Kekseliäisyydestä ja mielikuvituksesta on tässä hommassa hyötyä. Koko ajan oppii uutta ja yllätyksiä tulee aina.
Oma apu, eläinsuojeluyhdistys vai 112?
Esimerkiksi linnun pelastaminen täyttää harvoin hälytystehtäville asetetut kriteerit.
Niin sanottuja turhia 112-soittoja ei erikseen tilastoida. Ylipäätään eläimiin liittyvät ilmoitukset ovat vähemmistönä puheluissa, eikä Hätäkeskuslaitoksen toimialapäällikkö Ari Ekstrand näe, että ne varsinaisesti kuormittaisivat hätänumeroa.
– Vastaanotamme noin kolme miljoonaa hätäilmoitusta vuodessa, ja ne niin sanotut turhatkin soitot häviävät sinne massaan. Mutta tietysti kaikki turhat soitot ovat turhia soittoja, hän toteaa.
Rajanveto voi olla hankalaa, ja Ekstrand suositteleekin tutustumaan Hätäkeskuslaitoksen omaan 112-sivustoon, jonka avulla voi suuntia eteenpäin. Usein paras auttava taho löytyy itse hakemalla netistä.
Luonnoneläimiä auttavien tahojen yhteystietoja löytyy muun muassa Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta. Yhdistys antaa sivuillaan myös tietoa, kuinka toimia, jos epäilee eläinsuojelurikosta.
Tarttuvien tautien epäilyistä kannattaa puolestaan olla yhteydessä kunnan- tai kaupungineläinlääkäriin.