FRANKFURT Yksi suuria kysymyksiä koko Euroopassa on euroalueen toiseksi suurimman maan eli Ranskan ensi vuoden budjetti.
Ranskan laitaoikeisto- ja vasemmistopuolueet antoivat kesäkuun vaalikampanjassa äänestäjilleen lupauksia, jotka voivat maksaa miljardeja euroja. Ranskalla ei olisi sellaisiin varaa, koska maalla on jo valmiiksi valtava alijäämä.
Ranska siis elää yli varojensa.
Osin tästä syystä maan uuden hallituksen muodostaminen on venynyt. Puolueet eivät pääse yksimielisyyteen, millaisia toimia maassa tarvitaan. Todennäköisesti Ranskassa istuu syksyyn asti virkaatekevä hallitus.
Myös Italia on alkanut velkaantua uudelleen.
Nämä kaksi suurta EU-maata joutuvat nyt maksamaan sijoittajille aiempaa suurempaa korkoa rahoituksestaan eli lainoista, joita he valtioidensa taloutta varten hakevat markkinoilta. Italian ja Ranskan on siis aiempaa vaikeampi tasapainottaa talouttaan.
Jos sijoittajien luottamus kahteen suureen euromaahan heikkenee, joidenkin asiantuntijoiden mukaan voitaisiin jopa ajautua uuteen eurokriisiin.
Eurokriisillä tarkoitetaan vuosia 2010–2018, jolloin EU-maat tukivat esimerkiksi Kreikkaa, Portugalia ja Irlantia, kun näiden rahoitusasema romahti.
Luottoluokitusyhtiöt ovat jo heikentäneet Ranskan luokitusta tänä vuonna. Valtaapitävät pelkäävät yhä heikkeneviä arvioita.
Opportunismi huolestuttaa asiantuntijaa
Saksan suurimman pankin Deutsche Bankin EU-ekonomisti Marion Mühlberger ei puhu eurokriisistä, mutta hän pelkää populististen puolueiden hankaloittavan eurooppalaista yhteistyötä.
– Olen huolissani siitä, että jotkut EU-maiden hallitukset käyttäytyvät opportunistisesti, Mühlberger sanoo.
Opportunistinen käytös tarkoittaa, että ne haluavat kyllä kuulua ”klubiin”, mutta haluavat vain hyötyä klubista ja vastavuoroisesti antaa sille mahdollisimman vähän.
Hänen mukaansa oman edun tavoittelusta saadaan esimakua nyt Hollannissa.
– Se neuvottelee jäsenmaksujensa pienentämistä aivan kuten Margaret Thatcher (Britannian taannoinen pääministeri) teki kuuluisan Haluan rahani takaisin -vaatimuksensa kanssa.
Yhteisistä säännöistä laistetaan
Mühlberger uskoo, että populistiset hallitukset voivat hidastaa EU:n yhdentymistä. Kun ne keskittyvät omanvoitonpyyntiin, ne voivat lakata noudattamasta yhteisiä sääntöjä.
Esimerkkiä tästä on näyttänyt Unkari.
Vielä toistaiseksi laitapuolueet eivät voi estää päätöksiä esimerkiksi EU-maiden neuvostossa tai EU-parlamentissa.
Tulevissa vaaleissa tilanne voi kuitenkin muuttua. Esimerkiksi syyskuun lopussa Itävallassa pidetään vaalit, jotka saattaa hyvinkin voittaa äärioikeistopuolue FPÖ.
– Kysymys kuuluu, kuinka kauan EU kestää tällaista kotiinpäinvetoa. Maailman muutokseen tarvitaan pikemminkin lisää Euroopan yhdentymistä. Näiden kahden eli EU:n muuttuvien tarpeiden ja opportunismin yhdistelmä on huolestuttavaa, Mühlberger sanoo.
Populistiset valtionpäämiehet voisivat halutessaan estää päätöksiä, jotka edellyttävät yksimielisyyttä EU:n ministerineuvostoissa. Tällaisia päätöksiä ovat esimerkiksi unionin laajentuminen, pakotteet ja uudet yhteislainat.
Euroopan maiden yhteistyö voi hapertua myös siksi, että Ranskan presidentti Emmanuel Macronin vaikutusvalta Euroopassa heikkenee joka tapauksessa jatkossa. Hän on ollut EU:n primus motor, kun Saksan liittokansleri Olaf Scholz on vetäytynyt syrjään eurooppalaisesta aloitteenteosta.
– Ranskan poliittinen epävarmuus rajoittaa Macronin kykyä käynnistää uusia aloitteita, ja hän joutuu keskittymään paljon voimakkaammin sisäpolitiikkaan vuoden 2027 presidentinvaaleja silmällä pitäen, Marion Mühlberger sanoo.