Portugalilaisen Tiago Rodriguesin kirjoittamalla ja ohjaamalla näytelmällä on provokatiivinen nimi: Catarina and the Beauty of Killing Fascists (Katariina ja fasistien tappamisen hienous).
Tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen, vuoden 2028 kuvitteelliseen Portugaliin. Äärioikeisto on voittanut vaalit ja aikoo muuttaa perustuslakia, kumota demokraattisen hallinnon ja tehdä maasta diktatuurin.
– Se on absurdi fiktio. Se kertoo tarinan perheestä, joka päättää, että väkivalta on keino suojella demokratiaa, ohjaaja ja näytelmäkirjailija Tiago Rodrigues kertoo Ylelle.
Näytelmän kuvitteellisella perheellä on pitkä perinne: He kidnappaavat joka vuosi jonkun, jota pitävät fasistina – ja tappavat tämän.
Tänä vuonna on nuoren Katariinan vuoro tarttua aseeseen, mutta hän empii: onko väkivalta sittenkään oikea tie?
– Näytelmä käsittelee demokratian ja suvaitsevaisuuden paradoksia: Pitäisikö suvaitsemattomuutta suvaita ja ottaa samalla riski häviöstä? Vai pitäisikö suvaitsemattomuutta olla suvaitsematta, jotta voidaan turvata suvaitsevaisuus ja demokratia, Rodrigues pohtii.
”Yleisöjä yhdistää globaali vaara”
Näytelmä on kirjoitettu neljä vuotta sitten ja siinä on paljon viittauksia Portugalin kulttuuriin ja historiaan. Esityskielikin on portugali.
Paikallisuudestaan huolimatta näytelmä on vedonnut ihmisiin eri puolilla maailmaa.
– Yleisöjä yhdistää Pohjois-Amerikasta Eurooppaan vaara, joka on globaali: valeuutiset, demagogia, valheet, äärioikeistolaisen populismin valtaannousu, joka pikkuhiljaa muuttaa demokratioita joksikin muuksi, Rodrigues sanoo.
Ohjaaja näkee, että äärioikeiston retoriikassa on paljon samoja piirteitä huolimatta siitä, missäpäin maailmaa ollaan.
– Yksi niistä on kuvitteellisen, ulkomaalaisen vihollisen luominen. Toinen on epäkunnioitus tiedettä ja faktoja kohtaan. Niitä ei oteta vakavasti, koska ne eivät palvele äärioikeiston ja populismin tarkoitusperiä.
Mutta miten demokratiaa sitten pitäisi puolustaa?
– Minulla on etupäässä kysymyksiä. Uskon tosin, että demokratiaa pitää harjoittaa päivittäin. Eli näen, että äärioikeistoa ja demokratian vihollisia vastaan pitää käydä harjoittamalla demokratiaa.
Johtaja julisti Avignonin vastarinnan festivaaliksi
Tiago Rodrigues johtaa Euroopan merkittävimpiin kuuluvaa kansainvälistä Avignonin festivaalia Ranskassa.
Ranskassa käytiin ennenaikaiset parlamenttivaalit heinäkuussa. Tuolloin laitaoikeistolle povattiin voittoa.
Vaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen Rodrigues julistikin johtamansa tapahtuman vastarinnan festivaaliksi.
– Vetosimme ihmisiin, että he äänestäisivät äärioikeistoa vastaan ja puolustaisivat demokratiaa. Me myös kerroimme, että jos äärioikeisto voittaa, festivaalimme ei tee yhteistyötä uuden hallituksen kanssa. Se olisi tietenkin tarkoittanut kovia aikoja ja ongelmia, mutta historia velvoitti meitä.
Avignonin festivaali perustettiin 1947 ja sen ajatuksena oli yhdistää sodan repimää kansaa. Se oli alusta pitäen demokraattisia arvoja puolustava tapahtuma.
Esitys provosoi ja häiritsee
Catarina and the Beauty of Killing Fascists -esityksessä on Rodriguesin mukaan huumoria ja kyyneliä. Se on myös häiritsevä ja provosoiva. Ennen kaikkea se puhututtaa kaikkialla, missä se on vieraillut.
– Se on kappale, joka provosoi reaktioita, epätavallisia reaktioita, sellaisia, joihin emme ole tottuneet teatterissa.
Se johtuu Rodriguesin mielestä aiheen ajankohtaisuudesta. Tarkoitus ei ohjaaja-kirjailijan mukaan kuitenkaan ole shokeerata, vaan aiheuttaa yleisölle tietynlaista epämukavuutta: kysymyksen siitä, miten roolihahmoihin pitäisi suhtautua.
– Se on sytyttänyt monenlaista debattia ei ainoastaan kulttuuripiireissä vaan myös esimerkiksi sanomalehtien politiikan sivuilla. Se on siitä poikkeuksellinen näytelmä, että se saa aikaan taiteen ulkopuolista keskustelua.
Ensi vuonna on vuorossa arabia
Rodrigues on johtanut Avignonin festivaalia kaksi vuotta. Tuona aikana ohjelmistovalinnat on tehty kielen perusteella. Ensimmäisenä vuonna esitysten kieli oli englanti. Tänä kesänä oli vuorossa espanja.
Linjaus korostaa Rodriguesin mukaan sitä, että maailmaa eivät erota kansallisuudet ja rajat. Sen sijaan maailmaa yhdistävät kielet, ja niillä on usein kompleksinen historia.
Ensi vuonna nähdään esityksiä arabiaksi.
– Se on maailman viidenneksi ja Ranskan toiseksi puhutuin kieli. Ja se on kieli, joka nykyisistä maailmantilanteista johtuen on usein joutunut erilaisten konfliktien panttivangiksi, Rodrigues perustelee valintaansa.
Rodriguesille arabian kielessä on rikkautta, se liittyy dialogiin, avoimuuteen ja kääntämiseen.
– Arabia on matkannut vuosisatojen halki ja kuljettanut tietoa muista kielistä esimerkiksi Eurooppaan. Haluamme juhlia sen rikkautta ja vahvistaa ajatusta siitä, että arabiaa ei voi ottaa vihan panttivangiksi.
Milloin koittaa suomen vuoro?
Tähän mennessä Avignonin festivaalilla on kuultu satojen miljoonien puhumia kieliä, mutta mahtaako suomi koskaan päätyä Avignonin esityskieleksi?
Festivaalijohtajan vastaus on yllättynyt mutta kohtelias.
– Eihän sitä koskaan tiedä. Suomi on kiehtova kieli. Sen juuret poikkeavat muista eurooppalaisista kielistä. Sikäli voi olla, mutta en lupaa mitään. Ainakin se olisi hyvin omaperäinen ja yllättävä valinta. Ja saisin täydellisen tekosyyn käydä useammin Suomessa.
Suomalaisen teatterin Ranskan valloitusta odotellessa.
Catarina and the Beauty of Killing Fascists 10.8. klo 18. Tampereen Teatterikesä -festivaali 11.8. asti.