Tornionjokilaaksossa elokuinen päivä on kirkas, lämmin ja vähäsääskinen. Pääsy Kolarin Kelhujoen ennallistamistyömaalle vaatii pitkän ja kuoppaisen automatkan mutkittelevalla hiekkateillä sekä reilun puolen kilometrin kävelyn upottavassa ryteikössä, joka on entistä suonpohjaa.
Kelhujoki on yksi niistä Tornionjoen vesistöalueen joista, joita 1940- ja 1950-luvulla perattiin puskutraktorilla puun uiton tarpeisiin. Sen pohjaa tasoitettiin tukeille sopivaksi, mikä merkitsi koskipaikkojen ja kaloille tärkeiden kutusorakoiden katoamista.
Nyt kaivinkone korjaa perkausten jälkiä. Muun muassa rannoille kasattuja kiviä ja myös jonkin verran puustoa palautetaan takaisin uomaan.
Työ etenee alkuunsa verkkaisesti, sillä koneen edellä työtään tekee Luonnonvarakeskuksen ja Oulun yliopiston tutkijaryhmä, joka kartoittaa joen eliöstön tämänhetkistä tilaa.
Muutaman kymmenen kilometrin päässä Pellon kunnan puolella Olosjoen Pitkäkoskella ely-keskuksen projektikoordinaattori Marko Kangas esittelee ylpeänä jo ennallistettua uomaa. Matkaa Tornionjoelle on täältä vain 15 kilometriä.
– Uiton jäljet eivät enää näy. Tämä on perinteinen jokikunnostuskohde. On palautettu joki, jossa on kutu- ja poikasalueita ja isolle kalalle syvänteitä.
Kelhu- ja Olosjoki ovat ensimmäisiä jokikunnostuskohteita Euroopan tällä hetkellä suurimmassa, yli 21 miljoonaa euroa maksavassa vesistökunnostushankkeessa.
– Kaikkiaan Suomen puolella on 22 kunnostettavaa jokea. Tänä kesänä saamme niistä neljä tehtyä, Marko Kangas kertoo.
Työt ulottuvat Sveitsin kokoiselle alueelle
EU:n osarahoittamassa Triwa Life -projektissa ennallistetaan vaelluskaloille ja muulle eliöstölle tärkeitä vesistöjä Suomen ja Ruotsin Lapissa. Työ kestää seitsemän vuotta.
Kohdelajit ovat Atlantin lohi, saukko, kirjojokikorento, jokihelmisimpukka ja kivisimppu, mutta kunnostuksista hyötyvät myös muut lajit, kuten meritaimen.
Vuoteen 2030 mennessä tehtävät kunnostukset ulottuvat yli 40 000 neliökilometrin suuruiselle alueelle. Alue on noin Sveitsin kokoinen.
Suomen puolella joki- ja purokunnostukset keskittyvät Tornionjokeen laskevien Tengeliönjoen ja Naamijoen valuma-alueille. Kunnostuksista vastaa ely-keskus.
Joki- ja purokunnostusten lisäksi ennallistetaan 2500 hehtaaria suota ja vesistöstä poistetaan vaellusesteitä, mikä tarkoittaa muun muassa noin 400 tierummun vaihtamista tai uudelleen asentamista.
– Maantierummuissa yleisin vika on, että ne ovat liian korkealla. Olemme kartoittaneet noin 1200 rumpua, joista 38 prosenttia muodostaa joissa ja puroissa jonkinasteisen vaellusesteen. Rumputöitä maastossa tekevät ely-keskus, metsäkeskus ja Metsähallitus, Marko Kangas kertoo.
Kalatiet ovat paikallisen tahdon voimannäyte
Koko ennallistamishankkeen suurin yksittäinen kohde ovat Ylitorniolle Tengeliönjokeen Portimokosken voimalaitokselle rakennettavat kaksi kalatietä. Ely-keskus rakennuttaa tänä ja ensi vuonna kalatiet, jotka yksistään avaavat kaloille vaellusreittiä lähemmäs tuhat kilometriä.
Vaellussiian ja taimenen palauttamista vuosikymmenet ajaneen Tengeliönjoen kalatalousalueen puheenjohtaja Ilkka Koskelan mukaan kalateiden rakentamista voi hyvällä syyllä pitää alkujaan paikallisten ihmisten voimannäyttönä.
– Kalatalousalue on vienyt asiaa eteenpäin, samoin kuin Ylitornion ja Pellon kunnat, sittemmin mukaan tuli ely-keskus, Metsähallitus sekä lopulta myös vesivoimayhtiö ja muut toimijat, Koskela kertoo.
Koskela toteaa kuitenkin, että ilman EU:n ja valtion euroja kalatiet olisivat jääneet haaveeksi.
Alempana Tengeliönjoessa sijaitsevan Haapakosken padon ohittava kalatie toteutetaan luonnonmukaisena ohitusuomana ja ylempi Portimojärven säännöstelypadon kalatie hybridimallina, jossa hyödynnetään sekä tekniikkaa että luonnonmukaista reittiä.
Tengeliönjoki on alun perin tunnettu meritaimen- ja siikajokena, mutta patoamisten jälkeen kannat ovat hävinneet joesta.
