Hieman surumielisen oloinen nuori nainen poimii tyhjiä oluttölkkejä ojasta. Naisen paidassa komeilee tanskalaisen death metal -yhtye Undergangin logo, käsivarret ovat peittyneet tatuointeihin ja selässä kimaltelevat keijunsiivet.
Kaukana horisontissa siintää toinen maailma eli valkea linna, jonka tornit hipovat taivasta.
Tällaiselta näyttää Joel Slotten tänä vuonna valmistunut Irisoivat siivet ja rutisevat pantit -teos. Se antaa osviittaa siitä, mihin suuntaan Slotten maalaustaide on menossa: fantasia kohtaa ryönäisen todellisuuden, ja mukana on myös yhteiskunnallista kommentointia.
– Irisoivat siivet ja rutisevat pantit -teoksessa on kyse toimeentulosta, ja henkilö kerää pullopantteja. Taustalla olevasta linnasta ei nähdä eikä ymmärretä prekaarin eli tilapäisissä työsuhteissa olevan henkilön tilannetta, eikä prekaarilla taas ole mahdollisuutta päästä linnaan, Slotte kiteyttää.
Mädän lemua ja lahoamista
Joel Slotte valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi kolme vuotta sitten. Hän on viljellyt teoksissaan alusta saakka alakulttuurisia viittauksia: Slotten maalaamilla henkilöillä on usein päällään bändipaitoja ja pinssejä, jotka kielivät taiteilijan death metal -innostuksesta.
Galeria Anhavan näyttelystä voi bongata muun muassa Mordid Angelin, Rippikoulun, Oksennuksen ja Morbificin. Taiteilijaa itseään taas koristavat kuvaushetkellä Tunkion, Foreseenin ja Coffin Mulchin logot.
– Death metal -estetiikassa minua kiehtoo joksikin toiseksi muuttuminen, eli lahoaminen ja hajoaminen. Hajun voi kuvitella, ja se liittyy kauhufiilistelyyn. Syvempien tasojen lisäksi death metal -estetiikka sisältää myös kevyitä ja täysin typeriäkin tasoja, ja nautin tästä suunnattomasti.
Ikoninen death metal -kuvasto tulee hyvin esille vaikkapa Taivaallinen tyrmänvartija -teoksessa (2024). Tahmeat ja hähmäiset rihmastot ja mädän lemu sekoittuvat keskiaikaiseen vaikutelmaan.
Slotte pitää taidettaan varsin konventionaalisena, mutta:
– Ujutan sinne alakulttuurisia ja taidehistoriallisia viittauksia ja omaa jäsentelyä siitä, kuinka me ylipäänsä luemme todellisuutta.
Haastattelun aikana Slotten ja toimittajan ympärillä pörrää jatkuvasti – kuin tilauksesta – kaksi kärpästä, joita mätänemisen ympärillä pyörivä keskustelu tuntuu kiinnostavan kovastikin.
Mitä tapahtuukaan hahmon sisäisessä maailmassa
Joel Slotte kuvaa teoksissaan usein itseään – milloin syömässä spagettia pääkallokulhosta, milloin istumassa penkillä hautausmaan kupeessa. Omakuvia alkoi syntyä etenkin korona-aikana, jolloin joukkokohtaamisia ja muiden ihmisten seuraa pyrittiin välttämään.
– Tätä kautta omista kasvoista ja omasta identiteetistä on tullut leikkikenttä, jonka voi muotokuvan avulla avata muuttuvuudelle ja erilaisille mahdollisuuksille, Slotte toteaa.
Yhtä poikkeusta lukuunottamatta Galerie Anhavassa olevissa maalauksissa henkilöiden katse lipuu ohitse ja kauas pois. Slotten mukaan kyseessä on tyylikeino.
– Tällöin kontakti yleisöön ja katsojaan jää hyvin vähäiseksi. Tämä taas jättää katsojalle mahdollisuuden pohdiskella, mitä hahmon sisäisessä maailmassa tapahtuu.
Vuoden 2022 Valot häkkivarastossa -teoksessa Slotte kuitenkin rikkoo tätä konventiota. Maalauksessa olevan naisen katse on jopa hieman uhmakas. Inspiraationa on toiminut tilanne, jossa Slotte joutui murtautumaan omaan häkkivarastoonsa.
– Sinne meneminen pulttisaksilla oli häpeällinen kokemus, koska porukka tuijotti minua parvekkeelta ja tiesin hyvin, miltä kaikki näytti. Käänsin asian päälaelleen: kyseinen hahmo menee oikeasti varastamaan, eikä ole siitä millään tavalla pahoillaan.
Haudankaivajan näkemys hautausmaan portista
Slotten tuore näyttely Galerie Anhavassa kantaa nimeä Suudelma hautausmaan portilla. Taiteilijalle hautausmaat ovat tuttua kauraa: hän on nimittäin työskennellyt haudankaivajana.
– Tykkään siitä, miten hautausmaat tuovat tietynlaisen kulman kaupunkien historiaan ja kuinka henkilökohtaiset tarinat kietoutuvat hautausmaan maisemaan.
Joel Slotten yhteydessä ei voi olla mainitsematta savonlinnalaista kuvataiteilija Emma Ainalaa. Molemmat ovat tuoneet parrasvaloihin esittävän taiteen, jossa maaginen realismi yhdistyy joskus häiritseviinkin arkisiin elementteihin.
– Meitä yhdistää figuratiivinen maalaaminen ja maagisuuden tasot, jotka elävät rinnakkain raa'an, ruosteisen ja saastaisen todellisuuden kanssa. Toisinaan todellisuus voi olla kiillotetumpaakin, mutta kuitenkun sieltä alta paljastuu totuudellisia oivalluksia, Joel Slotte summaa.
Suudelma hautausmaan portilla -näyttely Galerie Anhavassa Helsingissä 01.09. 2024 saakka.