PEKING On varhainen aamu Ritanin puistossa Pekingissä. Toistakymmentä taiji-ryhmän jäsentä karistelee unta jäsenistään.
54-vuotiaalla Melanie Liulla on edessään tunnin treenit, joissa harjoitellaan vanhan taistelulajin liikkeitä.
Hän haluaa pysyä hyvässä kunnossa, jotta voisi nauttia ensi vuonna koittavasta eläkeläisen arjestaan.
– Ryhmän vanhimmat jäsenet ovat 90-vuotiaita, mutta he näyttävät korkeintaan 70-vuotiailta. Sellaiseksi minäkin pyrin. Haluan nauttia elämästä, matkustella ja tehdä vapaaehtoistyötä, Liu kertoo.
Kiinan kommunistipuolue on päättänyt nostaa eläkeikää, mutta muutokset eivät vielä koske Liuta. Naisten yleinen eläkeikä on tällä hetkellä 55, työläisnaisten 50 ja miesten 60 vuotta. Puolue ei ole vielä kertonut, mihin ikärajoja korotetaan.
Liun tuleva eläke on Pekingissä asuvien keskimääräistä noin 770 euron kuukausieläkettä korkeampi. Liike-elämässä vietetyltä työuralta on myös kertynyt säästöjä.
– Olen onnekas siinä suhteessa, hän sanoo ja keskittää ajatuksensa taiji-liikesarjaan.
Kiinan maaseudulla eläkkeiden suuruus on keskimäärin puolet siitä, mitä ne suurkaupungeissa ovat. Kaikkien saama minimieläke maassa on 123 juania eli vajaat 16 euroa kuussa.
Yli 400 miljoonaa ikäihmistä
Eläkeiän nostamisen syynä on yhteiskunnallinen ongelma. Kiinan väestö on ikääntynyt voimakkaasti samalla, kun syntyvyys on pysytellyt maailman alhaisimpien joukossa.
Kiinassa pelättiin nälänhätää 1970-luvulla. Kommunistinen valtio varoitti, että se ei pysty enää ruokkimaan nopeasti kasvavaa kansaansa.
Ratkaisuksi se keksi yhden lapsen politiikan, jossa aviopareja poikkeustapauksia lukuun ottamatta kiellettiin hankkimasta useampia lapsia. Politiikka oli voimassa vuodesta 1979 aina 2015 saakka.
Vuosien saatossa kansan elintaso ja terveydenhuolto kohentuivat. Kiinalaisten eliniänodote oli 1980-luvulle tultaessa noin 60 vuotta, mutta 2000-luvun alussa se oli noussut jo lähes 80 vuoteen.
Seurauksena oli kasvava ikäihmisten joukko.
Tällä hetkellä noin 13 prosenttia kiinalaisista on vähintään 65-vuotiaita, mutta kymmenen vuoden kuluessa heidän osuutensa ennustetaan nousevan kolmannekseen koko kansasta.
Se tarkoittaisi yli 400 miljoonaa ihmistä.
Kiinassa ei ole yhtenäistä järjestelmää apua tarvitsevien ikäihmisten hoitamiseen. Perinteisesti lapset ovat huolehtineet Kiinassa vanhemmistaan, kun nämä ikääntyvät.
Julkisella puolella hoidosta vastaavat aluehallinnot. Kiinan maakuntien välillä on huomattavia taloudellisia eroja.
– Toivon, että valtiollisia ratkaisuja löytyy. Itse asun lapseni luona, mutta monilla muilla ei sellaista mahdollisuutta enää ole, Ritanin puistossa kahden lapsenlapsensa kanssa leikkivä Xiong pohtii.
Elämäntapa muuttunut pysyvästi
67-vuotias Xiong työskenteli opettajana Shandongissa Keltaisenmeren rannalla. Eläköidyttyään hän muutti vaimonsa kanssa heidän tyttärensä luokse Pekingiin.
– Monet avioparit tarvitsisivat vanhempiaan hoitamaan lapsiaan, mutta kiinalaisten perinteinen elämäntapa on muuttunut eikä paluuta entiseen useampien sukupolvien perhemalliin enää ole, Xiong pohtii.
Varttuneiden tanssiryhmää puistossa ohjaava rouva Li on ollut eläkkeellä 12 vuotta. Tanssiminen on pitänyt kunnon hyvänä ja mielen virkeänä.
Li kertoo nauttivansa eläkeläisen vapaudesta. Hän sanoo ymmärtävänsä väestön nopean ikääntymisen ongelman, mutta toivoo, ettei sitä ratkottaisi ainakaan eläkkeitä leikkaamalla.
Hän tulee toimeen alle tuhannen euron kuukausieläkkeellään. Hän on mukautunut uuteen kulttuuriin, jossa lapset ja vanhemmat eivät enää elä saman katon alla.
– Aikuisella lapsellani on tasainen elämä, hyvä työpaikka ja onnellinen avioliitto. Hän ei tarvitse apuani, Li kertoo.