Suomen vesilintulajien määrä jatkaa laskuaan. Tilanne koskee kaikkia Suomessa metsästettäviä vesilintukantoja, kertoo BirdLife Suomi -järjestön lintuvesiasiantuntija Heikki Helle.
Vesilintujen kadosta kertovat myös Luonnonvarakeskuksen (Luke) viime viikolla julkaistut tilastot. Lintujen määrää on seurattu 1980-luvun puolivälistä alkaen.
Osa lajeista on jo uhanalaisia
Erityisen pahasti kehitys on osunut punasotkaan, Helle sanoo. Sen kanta on laskenut yli 95 prosenttia 40 vuoden tarkastelujakson aikana.
– Muista lajeista esimerkiksi tukkasotkan ja jouhisorsan kanta on laskenut 75 prosentilla, Helle jatkaa.
Punasotka on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi viimeisimmässä Suomen uhanalaisten lajien Punaisessa kirjassa vuonna 2019. Laji on siis vain askeleen päässä siitä, että se häviäisi Suomesta.
Maa- ja metsätalousministeriö on kieltänyt punasotkan metsästyksen määräaikaisesti vuoden 2024 loppuun saakka.
Jopa pitkällä aikavälillä runsastunut sinisorsakanta on kääntynyt laskuun viimeisen kymmenen vuoden aikana. Helteen mukaan sinisorsan ajateltiin pitkään olevan vesilintulaji, joka hyötyisi ilmaston lämpenemisestä ja ehkä jopa vesien rehevöitymisestä.
Suomen tilanne säteilee muualle Eurooppaan
Syitä vesilintujen kadolle on Helteen mukaan monia. Ojitus järvialueilla lisää ravinteiden valumista pelloilta järvivesiin. Sen seurauksena järvet rehevöityvät ja kasvavat umpeen.
– Samalla vesissä runsastuvat särkikalat, jotka syövät samaa evästä kuin vesilinnun poikaset. Vesien väri puolestaan ruskettuu, mikä vähentää elämää vesistön pohjasta vesilintujen syötäväksi, Helle sanoo.
Tämän päälle tulevat vesilintuja saalistavat vieraslajit, kuten minkki ja supikoira, hän lisää.
– Suomessa on luotettu siihen, että muuttolintuja tulee aina keväisin. Vesilintukantoihin ei ole suhtauduttu samalla tavalla kuin metsäkanalintuihin, jotka ovat täällä ympäri vuoden.
Suomi on Helteen mukaan tärkeä pesimisalue monille Euroopan vesilinnuille. Vaikutukset Suomessa vaikuttavat kaikkiin lajeihin Suomen muuttoalueella.
– Ehkä tilanne ei ole muualla Euroopassa niin karu. Monet maat ovat havahtuneet lajikatoon Suomea aiemmin. Esimerkiksi Tanska ryhtyi toimiin asian vuoksi jo 1990-luvun lopulla.
Lainsäädännössä on vielä tehtävää
Tällä hetkellä Suomi toimii aktiivisemmin kuin koskaan vesilintujen hyväksi, Helle sanoo. Taustalla on viime hallituksen aikana aloitettu, ympäristö- sekä maa- ja metsätalousministeriöiden yhteinen Helmi-ympäristöohjelma.
Ympäristöohjelmaan sisältyvässä Sotka-hankkeessa on muun muassa raivattu kosteikkoja vesilintujen pesimäpaikoiksi ja rakennettu häirintävapaita levähdysalueita lintujen muuttoreiteille.
Birdlife Suomi ja Suomen Metsästäjäliitto vastaavat vesilintujen levähdysalueista. Sotka-hanke päättyy vuoden 2024 loppuun mennessä.
Helle pitää kuitenkin tämänhetkisiä toimenpiteitä vielä riittämättöminä lajikadon ehkäisemiseksi.
– Hyvään alkuun on kuitenkin päästy. Metsästyksessä on vielä aika paljon tehtävää, hän sanoo.
Ratkaisuksi Helle ehdottaa esimerkiksi pahimmin taantuneiden lintulajien määräaikaista rauhoittamista ja riistasorsille asetettavaa saalistuskiintiötä. Myös vesilintujen metsästyksestä ruokinnalla houkutellen tulisi päästä eroon, hän sanoo.
