Kemissä tehdään poikkeuksellisen laajaa hyönteistutkimusta, jossa on kartoitettu paikallista hyönteislajistoa. Villi vyöhyke -yhdistys on toteuttanut tutkimusta Metsä Groupin mailla yhtiön toimeksiannosta.
Tarkoituksena on selvittää, millaisia hyönteislajeja alueelta löytyy ja kuinka niiden elinolosuhteita voitaisiin edistää ja kuinka harvinaisia hyönteisiä saataisiin leviämään yhä laajemmalle.
Alueilla on tehty myös kasvikartoituksia.
Yhdistys on työskennellyt myös aiemmin teollisuusprojektien parissa. Yhdistyksen kehityspäällikkö Jere Nieminen pitää nyt työn alla olevaa projektia ainutlaatuisena.
– Keski-Euroopasta ehkä löytyy lähimpänä esimerkkejä tällaiselle, tämä volyymi on todella iso.
Tutkimusta on tehty kuluneen kesän aikana esimerkiksi Kiikelissä ja Kuivanuorossa, jotka ovat Kemin keskustan läheisyydessä sijaitsevia kaupunkimetsiä.
Kemin projekti on useita hankkeita toteuttaneelle Villi vyöhykkeelle ainutlaatuinen alueensa puolesta. Nieminen kertoo, että aluksi mukaan lähtö projektiin mietitytti. Pelkona oli, että kyseessä olisi vain luonnonsuojeluhanke, jolla teollisuusyritys haluaa parantaa mainettaan.
Yhdistys kävikin pitkään keskustelua projektiin mukaan lähtemisestä. Villi vyöhykkeen vakuutti se, että kyseessä on useiden satojen hehtaareiden kokoinen biodiversiteettiprojekti.
– Oli tosi hienoa, kun Metsä halusikin tehdä todella isosti tätä. Valtavia alueita on nyt biodiversiteettiprojektille, ei tarvitse pelätä mitään viherpesuleimaa, Nieminen sanoo.
Harvinaisia hyönteisiä voidaan saada leviämään uusille alueille niiden käyttämien ravintokasvien avulla. Suurin osa projektista on perinteistä ekologista ennallistamista, jossa hoidetaan ekosysteemien rakennepiirteitä paremmaksi uhanalaisille lajeille, pääosin hyönteisille ja kasveille.
– Osa taas on uudenlaista ennallistamista, perustetaan kokonaan uusia alueita rakentamalla uusia elinympäristöjä uhanalaisille hyönteisille ja kasveille sellaisiin paikkoihin, missä niitä ei ollut aikaisemmin, kertoo Jere Nieminen.
Hyönteisiä on tutkittu monin eri menetelmin, kuten kuoppapyydyksillä, syöttipyydyksillä, malaise-pyydyksillä sekä perinteisesti retkeilemällä haavin kanssa. Joukosta löytyi myös tutkijoita yllättäneitä lajeja.
– Löytyi esimerkiksi sellainen vaaksiaislaji, parikin yksilöä, josta edellinen havainto oli 50-luvulta ja ylipäänsä Pohjois-Suomesta. Lisäksi löytyi yksi kultapistiäinen, josta aiemmin pohjoisin havainto oli Kuopiosta, Villi vyöhyke -yhdistyksen hyönteistutkija Tero Piirainen kertoo.
Tarkoituksena on rakentaa hyönteisille levähdyspaikkoja, joilla pysähtyen lentävät hyönteiset voivat matkata kauemmaksi ja levitä laajemmalle.
– Tässä on hyvä puoli se, että yhtiöllä on aika paljon kiinteistöjä, ja pystymme operoimaan laajemminkin, Jere Nieminen kertoo.
Matkalle rakennetaan niiden suosimia kasvialustoja, joita pitkin hyönteiset voivat siirtyä jopa useiden kilometrien päähän.
– On tarkoitus, että kytketään Kiikelin ja Karihaaran seutu Kallinkankaan alueisiin ja suunnitellaan sellainen verkosto tähän. Väliin muodostetaan käytävää ja askelkiviä, ettei hyönteisten tarvitse kerralla lentää, vaan ne voivat välillä huilata.
Tutkijoiden mukaan Meri-Lapin alue on luontonsa puolesta erityistä.
– Täällä monet kasvit ovat levinneisyytensä pohjoisrajalla. Esimerkiksi rantayrtti, mitä löytyy tehdasalueelta, niin se on todennäköisesti yksi pohjoisimpia esiintymiä, mitä löytyy koko Suomesta. Jos Lappi olisi itsenäinen valtio, niin se olisi hyvin uhanalainen laji täällä.
Useille pohjoisille lajeille Meri-Lappi taas on eteläisin levinneisyyspaikka.
– Tässä pohjoinen ja etelä kohtaavat kiinnostavalla tavalla. Näistä pohjoisista lajeista esimerkki, mitä me vaalitaan näillä kohdeympäristöillä, on tunturikurjenherne.
Alue on myös itä-länsi -levinneisyytensä puolesta erikoinen.
– Tämä on risteyspaikka ja lisäksi täällä on Perämeren seudun ainutlaatuiset, merelliset piirteet. Täällä on tietyt hyönteiset, joita ei ole juuri missään muualla. Tämä on hyvin spesiaali alue.
Villi vyöhykkeen työntekijät ovat löytäneet metsäyhtiön alueilta jo useita uhanalaisia hyönteisiä. Projektin tulokset näkyvät vuosien kuluessa. Nieminen kertoo, että hyönteisten kanssa toimiessa luonto jättää aina oman kädenjälkensä lopputulokseen.
– Kasvit kukkivat kahden vuoden päästä. Hyönteisten puolesta emme voi luvata, mutta onneksi niillä on siivet ja ne ovat hyvin liikkuvaista porukkaa.