Kate Winslet, 48, on tarttunut kiinnostavaan aiheeseen.
Hän näyttelee Lee Milleriä (1907–1977) uudessa elokuvassa Lee, joka kertoo poikkeuksellisesta naisesta: Miller oli amerikkalainen valokuvaaja, malli ja taiteilija, joka ui surrealistien liiveihin 1920-luvun lopun Pariisissa. Hänestä tuli Pariisiin asettuneen amerikkalaistaiteilijan Man Rayn malli, muusa, oppilas ja rakastajar.
Millerin historiallisesti poikkeuksellinen asema kietoutuu toiseen maailmansotaan. Hän oli yksi harvoista naisista, joka pääsi kuvaamaan amerikkalaisjoukkojen etenemistä Euroopassa. Miller työskenteli Britannian Voguen sotakirjeenvaihtajana vuodesta 1942.
Yksi ikonisimmista valokuvista esittää hänet kylpemässä Hitlerin kylpyammeessa tämän yksityiskodissa Münchenissä. Sinne Miller päätyi dokumentoituaan Dachaun keskitysleirin vapauttamista keväällä 1945. Hitlerin kylpyhuoneessa kuvan otti Millerin työtoveri, Life-lehden kuvajournalisti David E. Scherman.
– Tiesin, kuka Lee Miller oli, ja olin tietoinen hänen työskentelystään valokuvaajana, mutta en todellakaan tiennyt tarpeeksi siitä, kuinka poikkeuksellinen hän oli naisena, Kate Winslet kertoi Lee-elokuvan lehdistötilaisuudessa syyskuussa.
Ruokapöytä johti elokuvaan
Miller päätyi elokuvan aiheeksi erikoisen sattuman kautta.
Winslet kerää vanhoja huonekaluja, ja hän kertoo olevansa erityisen kiinnostunut ruokapöydistä. Näyttelijä sai puhelun huutokauppatalossa Corwallissa työskentelevältä tutultaan.
– Hän tietää, että rakastan kokkaamista, keittiöitä, perhettä ja juhlia, ja että myyntiin on tullut pöytä, joka on ollut käytössä Lamb Creekissä, Winslet kertoo.
Lamb Creek on Cornwallissa sijaitseva talo, johon englantilaiset surrealistit kokoontuivat 1930-luvun jälkipuolella. Talon omisti kuvataiteilija Roland Penrosen veli, jolta Roland vuokrasi talon kestitäkseen merkittäviä taiteilijavieraitaan.
Heidän joukossaan oli muun muassa Lee Miller, johon Penrose oli tutustunut Pariisissa.
– Ystäväni sanoi, että tämä on se talo, jonne surrealistit kokoontuivat kesäisin vapaan rakkauden, ruuan ja juhlimisen merkeissä, ja tämän pöydän ympärillä he söivät ja väittelivät taiteesta.
Winslet hankki ruokapöydän itselleen.
– Ajattelin, että hyvä luoja, mitä kaikkea tämän pöydän ympärillä on tapahtunut. Miksei kukaan ole tehnyt Lee Milleristä elokuvaa?
Tapahtumasta on kymmenisen vuotta. Winslet päätti ottaa härkää sarvista ja tuottaa itse elokuvan, jonka pääroolin hän näyttelee. Projekti julkistettiin jo vuonna 2015.
Elokuvan tekoon piti saada lupa Antony Penroselta, Millerin pojalta. Tämä oli hylännyt aiemmat, muiden ehdottamat Miller-elokuvaprojektit.
– Antony sanoi, että siitä lähtien, kun hän näki minut elokuvassa Järki ja tunteet, hän on halunnut, että esitän hänen äitiään, Winslet kertoo.
Näyttelijä oli otettu ja hämmentynyt.
– Ajattelin että, okei, ei mitään paineita.
Miller raiskattiin lapsena
Winsletin roolihenkilö eli poikkeuksellisen elämän.
Poughkeepsiessa New Yorkin osavaltiossa syntyneen Millerin elämää väritti lapsuuden traumaattinen kokemus. Hän joutui seksuaalisen väkivallan uhriksi pikkutyttönä sukulaisten hoivissa. Miller oli 7-vuotias, kun sukulaisten perhetuttu raiskasi tytön. Miller sai raiskauksen seurauksena sukupuolitaudin, jota hoidettiin pitkään aikuisiällä.
Lapsuuden kokemuksiin liittyy myös isä, joka oli harrastajavalokuvaaja, ja jolle tytär poseerasi kuvissa alasti. Tapa jatkui siihen asti, kun Miller oli nuori nainen.
Teatteri vei Pariisiin
Miller sai ensikosketuksen taiteilijaelämään jo nuorena. Perhe lähetti hänet Pariisiin opiskelemaan valosuunnittelua ja lavastustaidetta. Se oli poikkeuksellista 1920-luvulla. Opintojen jälkeen hän palasi New Yorkiin ja liittyi kokeelliseen teatteriseurueeseen.
Sitten kohtalo puuttui peliin.
Miller oli joutua Manhattanilla liikenneonnettomuuteen, kun mediamoguli Condé Nast pelasti hänet ihmisvilinässä. Nast ihastui Millerin kauneuteen ja tarjosi tälle töitä valokuvamallina Vogue-muotilehdessään.
Parikymppisenä Miller poseerasi sekä Yhdysvaltain että Britannian Vogue -lehtien kannessa. Hienosti alkaneesta mallin urasta huolimatta Miller halusi takaisin Pariisiin. Siellä hän etsi Man Rayn käsiinsä opiskellakseen valokuvausta.
Man Rayn rakastaja
Juhlittu dadaisti ja surrealisti Man Ray (1890–1976) otti Millerin oppilaakseen, ja nuoresta naisesta tuli tämän rakastaja ja työtoveri. Miller poseeraa monessa Man Rayn ikonisessa valokuvassa.
Yhdessä he kokeilivat valokuvauksen uusia tekniikoita surrealismin hengessä. Man Rayn kehittämä solarisaatiotekniikka on sittemmin laitettu Millerin ansioksi. Solarisaatio on valokuvavedostuksen graafinen tyylikeino, jossa kuva kääntyy positiiviseksi, kun filmiä valotetaan erittäin voimakkaasti.
Man Rayn ”hovissa” Miller tutustui moneen merkittävään aikalaistaitelijaan, ja ystäväpiiriin kuuluivat Picasso, Miró sekä runoilija ja elokuvaohjaaja Jean Cocteau.
Man Rayn ja Millerin suhde päättyi, kun Cocteau kiinnitti Millerin esikoiselokuvaansa Runoilijan veri (1932).
Lontoon pommitukset johtivat sotakuvaajaksi
Miller oli yksi toisen maailmansodan harvoista naissotakuvaajista. Winsletin tuottama elokuva kertoo siitä, miten Miller vähät välitti naisille tarjotuista roolimalleista sodassa. Naisten tehtävänä oli toimia kotirintamalla.
Natsi-Saksan ilmavoimat aloitti Lontoon pommitukset syksyllä 1940, ja Miller tarttui kameraan. Hänen kuvistaan julkaistiin kirja. Se vakuutti Britannian Voguen, jota Miller alkoi avustaa. Hän oli aiemmin tehnyt lehdelle töitä mallina.
Sotaan halajava Miller joutui taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.
Britannian armeija ilmoitti, ettei hänellä ollut naisena asiaa rintamalle. Yhdysvalloilla oli erilainen asenne: Yhdysvaltain kansalaisena Miller sai akkreditoinnin sotakirjeenvaihtajaksi seuraamaan USA:n jalkaväkidivisioonan toimintaa eturintamalle.
– Hän oli voimakas nainen, joka taisteli sen puolesta, mihin uskoi, Winslet sanoo.
Miller kuvasi amerikkalaisjoukkojen matkassa Pariisin vapautuksen ja joutui keskelle ranskalaisen Saint-Malon kaupungin taisteluja elokuussa 1944, vaikka taistelujen seuraaminen oli kielletty naissotakuvaajilta.
Miller oli ensimmäisten joukossa, kun amerikkalaiset vapauttivat Dachaun keskitysleirin huhtikuussa 1945.
Keskitysleirien todellisuuden paljastumisesta järkyttynyt Miller lähetti valokuvansa Britannian Vogueen, joka jätti ne julkaisematta. Kuvia pidettiin ”liian järkyttävinä Britannian kansalaisille”, jotka olivat Voguen päätoimittajan mukaan saaneet todistaa jo tarpeeksi sodan julmuuksia. Miller ei antanut tätä koskaan anteeksi.
Kate Winslet on lukenut Millerin ja Britannian Voguen silloisen päätoimittajan Audrey Withersin kirjeenvaihtoa. Sitä on paljon sotavuosilta.
– Uskon, että Withersin tuki Millerille oli vankkumatonta sodan aikana. Withers kirjoitti monesti, että anna palaa kulta. Olemme kaikki tukenasi.
Millerin valokuvat keskitysleirien kauhuista julkaistiin Yhdysvaltain Voguessa kesäkuussa 1945.
Poika nosti äitinsä maineeseen
Masennukseen ja päihderiippuvuuteen sairastunut Miller jatkoi sodan jälkeen valokuvaamista. Hän kärsi myös traumaperäisestä stressihäiriöstä.
Miller kuvasi taiteilijapotretteja Lontoossa ja meni naimisiin surrealistisen taiteilijan Roland Penrosen kanssa vuonna 1947. Se oli Millerin toinen avioliitto. Pari vuotta myöhemmin pariskunta hankki maatilan Itä-Sussexista ja isännöi talossa värikkäitä juhlia.
Mallina uransa aloittanut Miller lopetti valokuvaamisen 1950-luvun alussa ja alkoi järjestää perheen maatilalla surrealistisia päivällisiä. Opin hän haki Pariisin Le Cordon Bleu -kokkikoulusta.
Miller kuoli syöpään vuonna 1977, ja vasta 1980-luvulla hänen elämäntyönsä valokuvaajana ymmärrettiin. Siitä saa kiittää Millerin poikaa Antony Penrosea (s. 1947), joka alkoi käydä järjestelmällisesti läpi äitinsä arkistoja.
Pääset tästä Lee Millerin arkistoon
Miller jätti jälkeensa 60 000 negatiivia, 20 000 valokuvakopiota sekä pinnakkaisvedoksia, dokumentteja ja kirjoituksia, joista Anthony Penrose ei tiennyt vuosikymmeniin mitään.
Suomen valokuvataiteen museo järjesti Lee Millerin valokuvanäyttelyn vuonna 1993.
Lee, ensi-ilta 20.9.