Tänä syksynä Angelin alueella Inarissa on kaadettu jo kolme karhua viikon sisällä. Kaikki kaadot tapahtuivat alle kymmenen neliökilometrin sisällä toisistaan.
Yksi karhun ampuneista oli inarilainen Jussi Lehmuslehti, joka sai tänä syksynä tähtäimeensä ensimmäisen karhunsa.
Hän oli passissa hirvimetsällä kavereidensa kanssa, kun koiran käytös antoi viitteitä jostain oudosta. Metsästä kuului omituista mylvintää, josta Lehmuslehti päätteli kyseessä olevan karhu.
Sarvipään jallitus vaihtui nopeasti toisen suursaaliin vaanimiseen.
Hetken koiran kanssa kuljettuaan hän äkkäsi karhun. Se oli 50 metrin päässä koivikossa selkä häneen päin.
– Se kääntyi katsomaan, että mikä sieltä tulee. Saman tien ammuin sitä kylkeen.
Lehmuslehti ampui vielä toisen kerran, jonka jälkeen päätteli, että karhu ei kauas enää jaksa.
Toinen karhu kaatui kokeneen pyyntimiehen laukauksesta
Ivalolainen Tuomas Väänänen ei ollut ensi kertaa pappia kyydissä, kun lähti karhumetsälle elokuun lopussa.
– Siinä oli kaikki askelmerkit kohdallaan. Tuuriahan karhuhommassa lujasti tarvitaan. Sitä oli nyt roppakaupalla tarjolla.
Väänänen lähti aamutuimaan viiden tienoilla reissun päälle. Väänänen ei tutuilla mailla löytänyt jälkiä karhusta eikä edes marjoja, joiden perässä karhu usein kulkee.
Lopulta koira nuuskutteli suuntaan, johon Väänänen oli itsekin aikonut kulkea. Rankkasateen vuoksi läpimärkänä ja kylmettyneenä Väänänen tuli eräälle vaivaiskoivikkoaukiolle. Noin 50 metrin päässä nousi karhu kahdelle jalalle.
– Se oli varmaan juolukoita syömässä. Siitä nopeasti pyssy käsille ja pääsin sitä tälläämään.
Koirakin tuli pian paikalle. Tällä kertaa metsästäjä kohtasi karhun ennen koiraa.
Pentukanta alueella osasyy kaadettujen karhujen poikkeukselliseen määrään
Tällainen määrä kaadettuja karhuja näin pienellä alueella on poikkeuksellista, sanoo Luonnonvarakeskuksen petotutkija, tutkimusprofessori Ilpo Kojola.
Angelin seudulla kaadetuista karhuista kaksi oli uroksia ja yksi naaras. Uroskarhut voivat kulkea tuhansia kilometrejä, ja ne ovat saattaneet tulla Suomeen Norjan puolelta, arvioi Kojola.
Naaraskarhu seudulla viittaa uusien poikasten syntymiseen alueella, sillä Kojolan mukaan naaraskarhujen liikkuvuus ei ole lähellekään niin suuri kuin uroksilla. Pysyvä karhukanta alueella vaikuttaa myös kaatojen määrään.
– Se kertoo siitä, että seutu on sellaista pentutuottoaluetta. Se on yksi selitys. Toinen on se, että siellä on taitavia karhunpyytäjiä ollut karhuja tavoittelemassa, Kojola kehuu.
Väänänen kaatoi jo toisen kontion tälle syksylle
Tuomas Väänänen on laskutavasta riippuen kaatanut karhuja jo kymmenen, joskus yksin ja joskus kaverin kanssa.
Viimeisin mesikämmen kaatui tätä juttua kirjoitettaessa Raja-Joosepin suunnalla Inarissa.
– Kaatotilanteet ovat niin harvinaista herkkua ja itselle niin arvokkaita, että ne ovat piirtyneet verkkokalvoille.
Karhu on niin arka, että siihen ei tavan kulkija törmää ehkä koskaan elämänsä aikana. Juuri tämän vuoksi karhun metsästys kiinnostaa Väänästä.
– Se on niin ovela, viisas, voimakas ja nopea. Se on myös koiralle tosi paha vastus. Kun ei millään lailla helpolla saa, niin se siinä viehättää, Väänänen kertoo.