Metsähallituskin hakkasi jopa 10 metrin päästä raakkujoesta – perustelee, miksi

Joen viereen on jätetty noin 10–15 metriä hakkaamatonta aluetta ja sen lisäksi yli neljänkymmenen metrin alue, jossa ei tehdä maanmuokkausta. Suojavyöhykkeen suositusleveys on 45 metriä.

Ilmakuva hakkuuaukosta, jonka laidassa kapea hakkaamaton vyöhyke, jonka sisällä virtaa tummavetinen joki, aukolla näkyy tummia ajouria.
Metsähallitus on hakannut Kainuussa, Puolangan itäosissa sijaitsevan kohteen noin pari viikkoa sitten. Kohde on käyty tarkastamassa jälkikäteen. Kuva: Matti Liimatainen / Greenpeace
  • Ville Kinnunen
  • Antti Heikinmatti
  • Henna Korkala

Ympäristöjärjestö Greenpeace kritisoi Metsähallitusta viestipalvelu X:ssä siitä, ettei se ole jättänyt riittävää suojavyöhykettä raakkujokeen työmaalla Kainuussa.

– Suomussalmen Hukkajoki ei ollut yksittäistapaus. Samalla viikolla kun siitä kohistiin, valtion Metsähallitus avohakkasi puolen kilometrin verran toisen kainuulaisen raakkujoen vartta. 45 metrin suojavyöhykkeestä ei ole tietoakaan, Greenpeacen metsäasiantuntija Matti Liimatainen kirjoittaa X:ssä.

Helsingin Sanomien mukaan Metsähallitus itse on yrittänyt elvyttää työmaan viereistä jokea raakulle suotuisammaksi lisääntymispaikaksi tänä kesänä.

Metsähallituksen metsienkäyttö- ja suunnittelujohtaja Hannu Lehtonen sanoo, että hän on perillä kyseisessä kohteessa tehdyistä hakkuista. Hänen mukaansa raakkuvesistön rantaan on jätetty Metsähallituksen omien ympäristöohjeiden mukaisesti suojavyöhyke.

– Siinä on hakkaamatonta aluetta noin 10–15 metriä ja sen lisäksi yli neljänkymmenen metrin alue, jossa ei tehdä maanmuokkausta, Lehtonen sanoo.

Metsäinen joki, jonka vasemmalla puolen hakkuuaukko kajastaa ohuen suojapuuston läpi.
Hakkuukohteen eteläpuolella virtaava joki on merkitty ensimmäiseen tärkeysluokkaan listalla, joka kartoittaa jokihelmisimpukan elinympäristöjä niiden suojelun toimenpideohjelmassa. Kuva: Matti Liimatainen / Greenpeace

Metsäkeskus on antanut ohjeet metsänkäsittelyyn raakkuvesistöjen läheisyydessä. Sen mukaan raakkujokiin tulisi jättää 45 metrin suojavyöhyke, jonka sisällä ei tehdä metsänhoitotoimia, eli esimerkiksi hakkuita.

Kyse on suosituksista, kuten viimeaikaisten raakkutuhojen yhteydessä on useassa yhteydessä tuotu esiin. Ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) on esittänyt raakkujoille 50 metrin suojavyöhykettä. Isot metsäyhtiöt ovat kertoneet sitoutuvansa tähän.

Stora Enso, Metsä Group ja UPM ovat sitoutuneet ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäsen vaatimukseen. Poikkeaako Metsähallituksen sitoumus tästä?

– Kaikilla toimijoilla on varmaan sama tahtotila, eli tämä raakun hyvinvointi. Sinänsä meillä ei mitenkään poikkea tämä tavoitetila. Aivan samalla lailla pyritään tämä raakku säilyttämään. Eli olot pitää sellaisena, että siellä vesistössä voi myös elää.

Kun metrimäärä tuntuu herättävän keskustelua, niin aiotteko te huomioida nämä keskustelut jotenkin vai pitäydyttekö siinä, että aina kohdekohtaisesti valvovan viranomaisen kanssa käydään läpi?

– Totta kai mekin tätä tarkastellaan jatkuvasti ja kun esimerkiksi tulee uutta tutkimustietoa niin ohjeita tarkastellaan. Useimmat asiantuntijatkin ovat sitä mieltä, että tämän vesistön suojavyöhykkeen tulisi vaihdella sen mukaan, minkälainen kohde on.

Lehtosen mukaan joissain kohteissa 40 metriäkään ei ole riittävä suojavyöhyke, jos alue on alava. Metrimäärät eivät hänen mielestään ole olennaisin asia.

– Suojavykkeen leveys saa tässä liian suuren painon, tärkeintä on varmistaa, että kiintoainesta ei pääse vesistöön, Lehtonen painottaa.

Myös Metsähallituksen luontopalveluiden ja jokihelmisimpukan suojeluun keskittyvän LIFE Revives -hankkeen projektipäällikön Pirkko-Liisa Luhdan mukaan suojavyöhykkeiden leveys täytyy arvioida tapauskohtaisesti sen mukaan, millainen kohteen ympäristö on.

Greenpeacen Liimataisen mukaan suojavyöhyke on yksiselitteinen.

– Ei Metsähallituksella ole mitään vapautta eikä oikeutta tuolla tavalla omin päin mennä tulkitsemaan suosituksia, Liimatainen ihmettelee.

Hakkuuaukko kainuulaisessa metsässä, vasemmassa laidassa näkyy hakkaamatonta puustoa, etualalla märkää maata.
Liimatainen epäilee Metsähallituksen väitettä, jonka mukaan kohteen metsänkäsittelyssä olisi pystytty varmistumaan siitä, että raakkujokeen ei kulkeudu irtoainesta metsähakkuiden jäljiltä. Kuva: Matti Liimatainen / Greenpeace