Keskustelin keinolihasta soluviljelyä harrastavan ystäväni kanssa. Keinolihaa kasvatetaan bioreaktorissa ruokkimalla eläimen kantasoluja ravintoliuoksella ja muilla kasvutekijöillä. Pelkällä solunäytteellä – joka voidaan ottaa vahingoittamatta eläintä – voidaan tuottaa oikeastaan mitä vain lihaa.
Hurja idea elää laboratorioissa vasta kehitysasteella, mutta kuulostaa lupaavalta. Nykyiseen eläintuotantoon verrattuna keinoliha vähentäisi päästöjä ja maankäytön tarvetta. Terveyshyötyjäkin olisi: solut eivät tarvitse antibiootteja, niihin ei kerry mikromuoveja ja keinokana ei levitä salmonellaa, koska se ei ole kosketuksissa ulosteen kanssa.
Hurjinta ei kuitenkaan ole keinolihan tarjoama mahdollisuus vaan se, miten keksintöön on reagoitu. Keinoliha on jo monin paikoin kiireellä kielletty, vaikka sitä ei vielä edes pystytä tuottamaan kustannustehokkaasti kuluttajille.
Kansaa suojellaan kieltämällä teknologia, jota ei kunnolla ole edes vielä olemassa.
Italiassa lihan tuottaminen ilman eläinten tappamista kiellettiin ”perinteiden” suojelemiseksi. Kaksitoista EU-maata lähetti komissiolle kirjeen, jonka mukaan keinoliha muodostaa uhan ”aidoille” ruoantuotannon metodeille.
Perinteiset elintarviketuottajat varjelevat omia etujaan, mutta muitakin keinoliha kiihdyttää. Keinolihaa vastustavat mielellään myös populistiset poliitikot populistisin argumentein.
Yhdysvalloissa monet republikaaniosavaltiot ovat kieltäneet teknologian; Floridan kuvernööri Ron DeSantis kertoi suojelevansa kansaa globaalilta eliitiltä, joka pakottaa ihmiset syömään petrimaljassa kasvatettua lihaa.
Kansaa suojellaan siis kieltämällä teknologia, jota ei kunnolla ole edes vielä olemassa. Vedotaan tunteisiin ja yksinkertaistetaan kaikki laboratoriossa kasvatettu pahaksi ja epäluonnolliseksi. Sillä saavutetaan kannatusta omassa viiteryhmässä, mutta minun korviini homma kuulostaa kehitysvastaisuudelta.
Populismi on kasvanut länsimaissa todelliseksi muutosvoimaksi, ja sen ytimessä on vallan palautus kansalle siitä etääntyneeltä eliitiltä. Kuulostaa ylevältä, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Minun silmiini näyttää, että populismin sateenvarjon alla keksitään lähinnä erikoisiin ongelmiin erikoisia ratkaisuja. Niitä sanotaan sitten ”kansan tahdoksi”.
Olen huolissani sukupolveni tulevaisuudesta. Edessä on maailmaa koskettavia ongelmia: ilmastokriisi, luontokato, talouskriisit ja erilaiset konfliktit. Kaivataan ratkaisuja, mutta minusta populismin politiikassa ratkaisuja yritetään nimenomaan välttää. Jopa silloin, kun ratkaisu olisi niinkin helppo kuin vaikka uusi teknologia lihantuotannossa.
Tässä muutama esimerkki: vähäpäästöinen tuulivoima on yksi halvimpia keinoja tuottaa sähköä. Donald Trump lupaa kieltää merituulivoiman. Trump väittää valaiden kuolevan siihen. Suomessakin kampanjoitiin niin ikään tuulivoimaa vastaan väitteellä, että se räjäyttää lepakot.
Ranskan Marine Le Pen on väittänyt, että aurinko ja tuulivoima eivät ole uusiutuvia energiamuotoja, ja hänen puolueensa olisi valmis purkamaan jo rakennetut tuulivoimalat. Unkarissa Viktor Orbanin hallitus käytännössä kielsi tuulivoimaloiden rakentamisen vuonna 2016.
Minun silmiini näyttää, että populismin sateenvarjon alla keksitään lähinnä erikoisiin ongelmiin erikoisia ratkaisuja.
Tai toinen esimerkki: ikääntyvien teollisuusmaiden pitää saada huoltosuhde kuntoon, mutta populistit suhtautuvat johdonmukaisen vastahankaisesti maahanmuuttoon. Vähät siitä, että nykykehityksellä Euroopassa on vuonna 2050 alle kaksi työikäistä jokaista eläkeläistä kohti.
Jostain syystä monille populisteille on tärkeää estää myös vapauden suojeleminen. Ukrainan tuki ja demokraattisten arvojen puolustaminen on esimerkiksi Trumpille ja Orbanille vain vallan pelinappula ja kiristyskeino. Saksassa sekä oikeistopopulistinen AfD, että vasemmistopopulistinen BSW haluaisivat lopettaa Ukrainan tukemisen.
Tuntuu, että populismin ydin on mielikuvitusskenaarioissa, jotka tekevät keskustelusta mahdotonta. Esimerkiksi ilmaston lämpenemisen suhteen voimme tehdä ilmastotoimia ja elää terveemmällä maapallolla – tai jättää toimet tekemättä, ja elää seurausten kanssa. Populistit tarjoavat kolmatta mielikuvitusvaihtoehtoa, jota ei ole oikeasti olemassa: jätetään toimet tekemättä, mutta eletään silti samanlaisella maapallolla kuin nyt.
Viisas politiikka perustuu parhaaseen mahdolliseen käsillä olevaan tietoon. Ja uhkakuvista huolimatta, tiedon pohjalta voi yhä toivoa, että sukupolvellani on vielä mahdollisuus valoisaan tulevaisuuteen.
Mutta jos tyydymme ratkaisujen etsimisen sijasta vain vastustamaan kaikkea, tulevaisuus näyttää lohduttoman synkältä.
Matias Mäkiranta
Kirjoittaja on taloustieteen tutkimuksen maisteriopiskelija Cambridgen yliopistossa, joka toivoo oikeasti, että on ymmärtänyt populismin olemuksen väärin.